Sananlaskujen 31
1 Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:
Dies sind die Worte des Königs Lamuel, die Lehre, die ihn seine Mutter lehrte.
2 Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!
Ach mein Auserwählter, ach du Sohn meines Leibes, ach mein gewünschter Sohn,
3 Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.
laß nicht den Weibern deine Kraft und gehe die Wege nicht, darin sich die Könige verderben!
4 Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,
O, nicht den Königen, Lamuel, nicht den Königen ziemt es, Wein zu trinken, noch den Fürsten starkes Getränk!
5 Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.
Sie möchten trinken und der Rechte vergessen und verändern die Sache aller elenden Leute.
6 Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,
Gebt starkes Getränk denen, die am Umkommen sind, und den Wein den betrübten Seelen,
7 Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.
daß sie trinken und ihres Elends vergessen und ihres Unglücks nicht mehr gedenken.
8 Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.
Tue deinen Mund auf für die Stummen und für die Sache aller, die verlassen sind.
9 Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.
Tue deinen Mund auf und richte recht und räche den Elenden und Armen.
10 Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:
Wem ein tugendsam Weib beschert ist, die ist viel edler denn die köstlichsten Perlen.
11 Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.
Ihres Mannes Herz darf sich auf sie verlassen, und Nahrung wird ihm nicht mangeln.
12 Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.
Sie tut ihm Liebes und kein Leides ihr Leben lang.
13 Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.
Sie geht mit Wolle und Flachs um und arbeitet gern mit ihren Händen.
14 Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.
Sie ist wie ein Kaufmannsschiff, das seine Nahrung von ferne bringt.
15 Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.
Sie steht vor Tages auf und gibt Speise ihrem Hause und Essen ihren Dirnen.
16 Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.
Sie denkt nach einem Acker und kauft ihn und pflanzt einen Weinberg von den Früchten ihrer Hände.
17 Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.
Sie gürtet ihre Lenden mit Kraft und stärkt ihre Arme.
18 Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.
Sie merkt, wie ihr Handel Frommen bringt; ihre Leuchte verlischt des Nachts nicht.
19 Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.
Sie streckt ihre Hand nach dem Rocken, und ihre Finger fassen die Spindel.
20 Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.
Sie breitet ihre Hände aus zu dem Armen und reicht ihre Hand dem Dürftigen.
21 Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.
Sie fürchtet für ihr Haus nicht den Schnee; denn ihr ganzes Haus hat zwiefache Kleider.
22 Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.
Sie macht sich selbst Decken; feine Leinwand und Purpur ist ihr Kleid.
23 Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.
Ihr Mann ist bekannt in den Toren, wenn er sitzt bei den Ältesten des Landes.
24 Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.
Sie macht einen Rock und verkauft ihn; einen Gürtel gibt sie dem Krämer.
25 Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.
Kraft und Schöne sind ihr Gewand, und sie lacht des kommenden Tages.
26 Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.
Sie tut ihren Mund auf mit Weisheit, und auf ihrer Zunge ist holdselige Lehre.
27 Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.
Sie schaut, wie es in ihrem Hause zugeht, und ißt ihr Brot nicht mit Faulheit.
28 Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:
Ihre Söhne stehen auf und preisen sie selig; ihr Mann lobt sie:
29 Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.
“Viele Töchter halten sich tugendsam; du aber übertriffst sie alle.”
30 Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.
Lieblich und schön sein ist nichts; ein Weib, das den HERRN fürchtet, soll man loben.
31 Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.
Sie wird gerühmt werden von den Früchten ihrer Hände, und ihre Werke werden sie loben in den Toren.
