Sananlaskujen 28

1 Jumalatoin pakenee, ja ei kenkään aja häntä takaa; vaan jumalinen on rohkia niinkuin nuori jalopeura.

Fugit impius, nemine persequente: iustus autem quasi leo confidens, absque terrore erit.

2 Maakunnan synnin tähden tulee valtakuntaan monta päämiestä; vaan toimellisten ja ymmärtäväisten ihmisten tähden pysyy se kauvan.

Propter peccata terræ multi principes eius: et propter hominis sapientiam, et horum scientiam quæ dicuntur, vita ducis longior erit.

3 Nälkäinen, joka köyhiä vaivaa, on niinkuin sadekuuro, joka hedelmän turmelee.

Vir pauper calumnians pauperes, similis est imbri vehementi, in quo paratur fames.

4 Jotka lain hylkäävät, ne ylistävät jumalattomia; vaan jotka lain kätkevät, ovat heille vihaiset.

Qui derelinquunt legem, laudant impium: qui custodiunt, succenduntur contra eum.

5 Ei pahat ihmiset oikeudesta lukua pidä; vaan jotka Herraa etsivät, he ottavat kaikista vaarin.

Viri mali non cogitant iudicium: qui autem inquirunt Dominum, animadvertunt omnia.

6 Parempi on köyhä joka vakuudessansa vaeltaa, kuin rikas, joka väärillä teillä käyskentelee.

Melior est pauper ambulans in simplicitate sua, quam dives in pravis itineribus.

7 Joka lain kätkee, se on toimellinen lapsi; mutta joka tuhlaajaa ruokkii, se häpäisee isänsä.

Qui custodit legem, filius sapiens est: qui autem comessatores pascit, confundit patrem suum.

8 Joka tavaransa enentää korolla ja voitolla, se kokoo köyhäin tarpeeksi.

Qui coacervat divitias usuris et fœnore, liberali in pauperes congregat eas.

9 Joka korvansa kääntää pois lain kuulosta, hänen rukouksensakin on kauhistus.

Qui declinat aures suas ne audiat legem, oratio eius erit execrabilis.

10 Joka jumaliset saattaa väärälle tielle, hän lankee omaan kuoppaansa; mutta hurskaat perivät hyvyyden.

Qui decipit iustos in via mala, in interitu suo corruet: et simplices possidebunt bona eius.

11 Rikas luulee itsensä viisaaksi, vaan toimellinen köyhä ymmärtää hänen.

Sapiens sibi videtur vir dives: pauper autem prudens scrutabitur eum.

12 Kuin vanhurskaat vallitsevat, niin käy sangen hyvin; vaan koska jumalattomat hallitsevat, niin muuttet ovat kansan seassa.

In exultatione iustorum multa gloria est: regnantibus impiis ruinæ hominum.

13 Joka pahan tekonsa kieltää, ei hän menesty; vaan joka sen tunnustaa ja hylkää, hänelle tapahtuu laupius.

Qui abscondit scelera sua, non dirigetur: qui autem confessus fuerit, et reliquerit ea, misericordiam consequetur.

14 Autuas on se ihminen, joka aina pelkää; vaan joka sydämensä paaduttaa, se lankee onnettomuuteen.

Beatus homo, qui semper est pavidus: qui vero mentis est duræ, corruet in malum.

15 Jumalatoin päämies, joka köyhää kansaa hallitsee, on kiljuva jalopeura ja ahne karhu.

Leo rugiens, et ursus esuriens, princeps impius super populum pauperem.

16 Kuin hallitsia on ilman toimeta, niin paljon vääryyttä tapahtuu; vaan joka vihaa ahneutta, hän saa kauvan elää.

Dux indigens prudentia, multos opprimet per calumniam: qui autem odit avaritiam, longi fient dies eius.

17 Ihminen, joka jonkun sielun veressä vääryyttä tekee, ei pääse, vaikka hän hamaan hautaan pakenis.

Hominem, qui calumniatur animæ sanguinem, si usque ad lacum fugerit, nemo sustinet.

18 Joka vakuudessa vaeltaa, se on tallessa; mutta joka käy pahaa tietä, hänen täytyy joskus langeta.

Qui ambulat simpliciter, salvus erit: qui perversis graditur viis, concidet semel.

19 Joka peltonsa viljelee, hän saa leipää yltäisesti; vaan joka pyytää joutilaana käydä, se ravitaan köyhyydellä.

Qui operatur terram suam, satiabitur panibus: qui autem sectatur otium, replebitur egestate.

20 Uskollinen mies runsaasti siunataan; vaan joka pyrkii rikkauden perään, ei hän ole viaton.

Vir fidelis multum laudabitur: qui autem festinat ditari, non erit innocens.

21 Ei ole se hyvä, että joku katsoo muotoa; sillä ihminen taitaa tehdä leivän kappaleen tähden väärin.

Qui cognoscit in iudicio faciem, non benefacit: iste et pro buccella panis deserit veritatem.

22 Joka äkisti rikkautta pyytää, ja on kade, hänelle tulee köyhyys, ettei hän tiedäkään.

Vir, qui festinat ditari, et aliis invidet, ignorat quod egestas superveniet ei.

23 Joka ihmistä rankaisee, hän löytää paremman ystävyyden kuin se, joka puhuu ymötämielin.

Qui corripit hominem, gratiam postea inveniet apud eum magis quam ille, qui per linguæ blandimenta decipit.

24 Joka ottaa isältänsä ja äidiltänsä, ja sanoo; ei se ole synti, hän on hävittäjän kanssaveli.

Qui subtrahit aliquid a patre suo, et a matre: et dicit hoc non esse peccatum, particeps homicidæ est.

25 Ylpiä ihminen saattaa riidan; mutta joka luottaa Herraan, hän kostuu.

Qui se iactat, et dilatat, iurgia concitat: qui vero sperat in Domino, sanabitur.

26 Joka omaan sydämeensä uskaltaa, hän on tyhmä; mutta joka viisaudessa vaeltaa, hän vapahdetaan.

Qui confidit in corde suo, stultus est: qui autem graditur sapienter, ipse salvabitur.

27 Joka vaivaiselle antaa, ei häneltä puutu; vaan joka silmänsä hänestä kääntää, se tulee pahasti kirotuksi.

Qui dat pauperi, non indigebit: qui despicit deprecantem, sustinebit penuriam.

28 Kuin jumalattomat tulevat, niin kansa itsensä kätkee; mutta kuin ne hukkuvat, niin vanhurskaat enenevät.

Cum surrexerint impii, abscondentur homines: cum illi perierint, multiplicabuntur iusti.