Sananlaskujen 26

1 Niinkuin lumi suvella ja sede elonaikana, niin ei sovi tyhmälle kunnia.

Som snø um sumaren og regn i skurden, so høver ikkje æra for ein dåre.

2 Niinkuin lintu menee pois, ja pääskynen lentää, niin ei sovi salvaa kirous ilman syytä.

Som sporven flaksar burt og svala flyg, so råkar ikkje grunnlaus forbanning.

3 Hevoselle ruoska ja aasille ohjat, ja hullulle vitsa selkään.

Svipa til hesten, taum til asnet, og ris til ryggen på dårar.

4 Älä vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettes myös sinä hänen kaltaiseksensa tulisi.

Svar ikkje dåren etter hans dårskap, so du ei skal verta lik han, du og!

5 Vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettei hän näkyisi viisaaksi silmissänsä.

Svara dåren etter hans dårskap, so han ei skal tykkja han sjølv er vis!

6 Joka tyhmäin sanansaattajain kautta asian toimittaa, hän on niinkuin rampa jaloista, ja saa vahingon.

Føterne høgg han av seg, og vald fær han drikka, han som sender bod med ein dåre.

7 Niinkuin nilkku voi hypätä, niin tyhmä taitaa puhua viisaudesta.

Visne heng vanfør manns føter, so og ordtak i munnen på dårar

8 Joka tyhmälle taritsee kunniaa, on niinkuin joku heittäisi kalliin kiven kiviroukkioon.

som å binda ein stein i slyngja, soleis er det å gjeva ein dåre æra.

9 Sananlasku on tyhmäin suussa niinkuin orjantappura, joka juopuneen käsiin pistelee.

Som klungergrein i handi på drukken mann, so er ordtak i munnen på dårar.

10 Taitava ihminen tekee kappaleen oikein; vaan joka taitamattoman palkkaa, hän sen turmelee.

Som ein skyttar som sårar alle, so er den som leiger dåren og kvar som fer framum.

11 Niinkuin koira syö oksennuksensa, niin on hullu joka hulluutensa kertoo.

Som hund som snur seg til si eigi spya, so er ein dåre som kjem att til narreskapen sin.

12 Koskas näet jonkun, joka luulee itsensä viisaaksi, enempi on silloin toivoa tyhmästä kuin hänestä.

Ser du ein mann som tykkjer sjølv at han er vis, då er det større von for dåren enn for honom.

13 Laiska sanoo: nuori jalopeura on tiellä, ja jalopeura kujalla.

Letingen segjer: «D’er villdyr på vegen, ei løva i gatorne.»

14 Laiska kääntelee itsiänsä vuoteella niinkuin ovi saranassa.

Døri snur seg på gjengi, og letingen snur seg i sengi.

15 Laiska panee kätensä poveensa: ja se tulee hänelle työlääksi saattaa suuhunsa jälleen.

Stikk den late si hand i fatet, han evast med å ta ho upp til munnen att.

16 Laiska luulee itsensä viisaammaksi kuin seitsemän, jotka hyviä tapoja opettavat.

Letingen tykkjest visare vera enn sju som gjev vituge svar.

17 Joka käy ohitse ja sekoittaa itsensä muiden riitoihin, hän on senkaltainen, joka koiraa korvista vetää.

Han triv i øyro på framumfarande hund, han som ryk upp i sinne for trætta som ikkje kjem han ved.

18 Niinkuin se, joka salaa ampuu, tarkoittaa joutsella ja tappaa,

Som ein galen som skyt med brennende pilar - drepande skot -

19 Niin on petollinen ihminen hänen lähimmäisillensä, ja sanoo: leikillä minä sen tein.

so er ein mann som svik sin næste og segjer: «Eg gjorde det berre på gaman.»

20 Kuin halot loppuvat, niin tuli sammuu, ja kuin kielikellot pannaan pois, niin riidat lakkaavat.

Når veden tryt, so sloknar elden, er baktalar burte, stoggar striden.

21 Niinkuin hiilet tuleen, ja puut liekkiin, niin riitainen ihminen saattaa metelin.

Som kol vert til gløder og ved til eld, so kveikjer kranglaren kiv.

22 Panettelian sanat ovat niinkuin haavat, ja käyvät läpi sydämen.

Baktalar-ord er som lostemat, dei glid so godt ned i livet.

23 Viekas kieli ja paha sydän on niinkuin saviastia hopian savulla juotettu.

Som sylv-glasering på skålbrot er brennande lippor når hjarta er vondt.

24 Vihamien teeskelee itsensä toisin puheellansa; mutta petos on hänen sydämessänsä.

Med lipporne skaper ein uven seg til, men inni seg gøymer han svik.

25 Kuin hän liehakoitsee makeilla puheillansa, niin älä usko häntä; sillä seitsemän kauhistusta on hänen sydämessänsä.

Gjer han seg blidmælt, tru honom ei, for sju slag styggedom bur i hans hjarta.

26 Joka pitää salavihaa, tehdäksensä vahinkoa, hänen pahuutensa tulee ilmi kokouksissa.

Hatet dyl seg i svik, men lyt syna sin vondskap i folkemugen.

27 Joka kuopan kaivaa, hän lankee siihen, ja joka kiven vierittää, se kierittää sen itse päällensä.

Den som grev ei grav, skal stupa nedi, den som velter ein stein, skal få han yver seg att.

28 Petollinen kieli vihaa rangaistusta, ja suu, joka myötäkielin puhuu, saattaa kadotukseen.

Den falske tunga hatar deim som ho hev krasa, og den sleipe munnen fører til fall.