Sananlaskujen 23
1 Koskas istus ja syöt jonkun herran kanssa, niin ota visu vaari, kuka edessäs on.
Kad tu sēdies, maizi ēst ar valdnieku, tad ņem labi vērā, kas tavā priekšā.
2 Ja pane veitsi kaulaas, jos sinä tahdot henkes pitää.
Tu nazi lieci pie savas rīkles, ja esi negausis cilvēks.
3 Älä himoitse hänen herkustansa; sillä se on petollinen leipä.
Neiegribies viņa gardumu; jo tā ir viltus maize.
4 Älä vaivaa sinuas tullakses rikkaksi, ja lakkaa sinun viisaudesta.
Nedzenies bagāts tapt, atmet tādu savu padomu.
5 Älä lennätä silmiäs sen jälkeen, jota et sinä taida saada; sillä se tekee itsellensä siivet niinkuin kotka, ja lentää taivasta päin.
Vai tu savām acīm ļausi laisties, kur nav nekā? Jo tas tiešām ņemsies spārnus, kā ērglis, kas pret debesi skrien.
6 Älä syö leipää kateen kanssa, ja älä himoitse hänen hänen herkkuansa.
Neēd tā maizi, kam skaudīga acs, un nekāro viņa gardumus;
7 Sillä niinkuin hän itse sydämessänsä ajattelee, niin se on; hän sanoo sinulle: syö ja juo, ja ei kuitenkaan ole hänen mielensä sinun kanssas.
Jo kādas viņa sirds domas, tāds viņš ir. „Ēd un dzer!“tā viņš tev saka, bet viņa sirds nav ar tevi.
8 Sinun palas, jotka syönyt olet, pitää sinun oksentaman, ja sinun ystävälliset puhees pitää hukkaan tuleman.
Tavi kumosi, ko tu ieēdis, tev būs jāaizvemj, un tavi mīlīgie vārdi būs bijuši veltīgi.
9 Älä puhu hullun korvissa; sillä hän katsoo sinun toimellisen puheen ylön.
Nerunā priekš ģeķa ausīm; jo viņš tik nievās tavus prātīgos vārdus.
10 Älä siirrä takaperin entisiä rajoja, ja älä mene orpoin pellolle.
Neatcel vecās robežas un nenāc uz bāreņu tīrumiem;
11 Sillä heidän lunastajansa on voimallinen: hän toimittaa heidän asiansa sinua vastaan.
Jo viņu atriebējs ir varens; tas iztiesās viņu tiesu pret tevi.
12 Anna sydämes kuritukseen, ja korvas toimelliseen puheesen.
Loki savu sirdi pie pamācīšanas un savas ausis pie prātīgas valodas.
13 Älä lakkaa lasta kurittamasta; sillä jos sinä häntä vitsalla lyöt, niin ei hän kuole.
Neatrauj bērnam pārmācību; ja tu viņu ar rīkstēm šaustīsi, tad tādēļ jau nemirs.
Tu viņu šaustīsi ar rīkstēm un izglābsi viņa dvēseli no elles. (Sheol h7585)
15 Poikani, jos sinä viisas olet, niin myös sydämeni iloitsee.
Mans dēls, ja tava sirds gudra, tad mana sirds priecāsies, tiešām tā priecāsies;
16 Ja minun munaskuuni ovat riemuiset, koska sinun huules puhuvat, mikä oikia on.
Un manas īkstis no prieka lēks, ja tavas lūpas runās skaidrību.
17 Älköön sinun sydämes kiivoitelko syntisiä, vaan olkoon Herran pelvossa joka päivä.
Lai tava sirds nedeg uz grēciniekiem; bet turies vienmēr Tā Kunga bijāšanā.
18 Sillä se on sinulle viimein hyväksi, ja ei sinun odottamises puutu.
Jo tiešām nāks pastara diena, un tava gaidīšana nebūs veltīga.
19 Kuule, poikani, ja ole viisas, ja johdata sydämes tielle.
Klausies tu, mans bērns, un esi gudrs un turi savu sirdi taisnā ceļā.
20 Älä ole juomarien ja syömärien seassa.
Neesi ar vīna dzērājiem, kas rijot savu pašu miesu rij;
21 Sillä juomarit ja syömärit köyhtyvät, ja unikeko pitää ryysyissä käymän.
Jo dzērājs un rijējs panīks, un paģiras vilks skrandas mugurā.
22 Kuule isääs, joka sinun siittänyt on, ja älä katso äitiäs ylön, kuin hän vanhaksi tulee.
Klausi savam tēvam, kas tevi dzemdinājis, un nenicini savu māti, kad tā būs veca.
23 Osta totuutta, ja älä sitä myy, niin myös viisautta, oppia ja ymmärrystä.
Pērc patiesību, un nepārdod gudrību, pamācīšanu un atzīšanu.
24 Vanhurskaan isä suuresti riemuitsee; ja joka viisaan siittänyt on, hän iloitsee hänestä.
Ar lielu prieku priecāsies taisnā tēvs, un kas gudru dzemdina, tas līksmosies par viņu.
25 Anna isäs ja äitis iloita; ja riemuitkaan se, joka sinun synnyttänyt on.
Lai tavs tēvs un tava māte priecājās, un lai līksmojās, kas tevi dzemdējusi.
26 Anna minulle, poikani, sydämes, ja sinun silmäs pitäköön minun tieni.
Dod man savu sirdi, mans dēls, un lai mans ceļš tavām acīm labi patīk.
27 Sillä portto on syvä kuoppa, ja vieras vaimo on ahdas kaivo.
Jo mauka ir dziļa bedre, un sveša sieva šaura aka.
28 Ja hän väijyy niinkuin saalista, ja saattaa monta tottelemattomaksi ihmisten seassa.
Tiešām tā glūn kā laupītājs, un vairo atkāpējus pasaulē.
29 Kussa on kipu? kussa murhe? kussa tora? kussa valitus? kenellä haavat ilman syytä? kenellä punaiset silmät?
Kam gaudas? Kam vaidi? Kam bāršanās? Kam žēlabas? Kam skrambas par velti? Kam neskaidras acis?
30 Siinä, kussa viinan tykönä viivytään, ja tullaan tyhjentämään, mitä sisälle pantu on.
Tiem, kas pie vīna kavējās, tiem, kas nāk salda dzēriena meklēt.
31 Älä katsele viinaa, vaikka se punoittaa, ja on selkiänä lasissa, ja huokiasti menee alas;
Neskaties pēc vīna, ka viņš tāds sarkans, ka biķerī tas zvīļo, ka tik vēlīgi nostaigā lejā.
32 Vaan viimeiseltä puree se niinkuin käärme, ja pistää niinkuin kyykäärme.
Pēc viņš dzeļ kā čūska un dur kā odze.
33 Niin katsovat sinun silmäs muita vaimoja, ja sinun sydämes puhuu toimettomia asioita,
Tavas acis skatās pēc svešām sievām, un tava sirds runā netiklību,
34 Ja sinä tulet niinkuin se, joka makaa keskellä merta, ja niinkuin se joka makaa ylhäällä haahden pielen päässä.
Un tu esi, kā kas jūras vidū guļ, un kā kas masta virsgalā guļ.
35 Sinä sanot; he löivät minua, vaan en minä kipua tuntenut; he sysivät minua, ja en minä tiennyt. Kuin minä herään, niin tahdon minä vielä niin tehdä, ja sitä enempi etsiä.
„Mani sit, bet man nesāp; mani grūsta, bet es nejūtu. Kad jel uzmodīšos? Tad sākšu atkal no gala!“
