Sananlaskujen 15
1 Suloinen vastaus hillitse vihan, mutta kova sana saattaa mielen karvaaksi.
Lēna atbilde klusina bardzību, bet rūgta valoda ceļ dusmas.
2 Viisasten kieli saattaa opetuksen suloiseksi, vaan tyhmäin suu aina hulluuta sylkee.
Gudra mēle dara mācību mīlīgu, bet ģeķu mute izverd ģeķību.
3 Herran silmät katselevat joka paikassa, sekä pahat että hyvät.
Tā Kunga acis ir visās malās un ņem vērā ļaunus un labus.
4 Terveellinen kieli on elämän puu: vaan valhettelevainen saattaa sydämen kivun.
Mēle, kas mierina, ir dzīvības koks, bet netikla lauž sirdi.
5 Tyhmä laittaa isänsä kurituksen; vaan joka rangaistuksen ottaa, hän tulee taitavaksi.
Ģeķis smejas par sava tēva pamācīšanu, bet kas mācību pieņem, pieaugs gudrībā.
6 Vanhurskaan huoneessa on yltäkyllä; vaan jumalattoman saalis on hävintö.
Taisna namā ir liela svētība, bet pie bezdievīga ienākuma posts.
7 Viisasten huulet jakavat neuvoa; vaan tyhmäin sydän ei ole niin.
Gudro lūpas sēj atzīšanu, bet ģeķu sirds tāda vis nav.
8 Jumalattoman uhri on Herralle kauhistus; vaan jumalisten rukous on hänelle otollinen.
Bezdievīgo upuris Tam Kungam ir negantība, bet taisno lūgšana viņam labi patīk.
9 Jumalattoman tie on Herralle kauhistus; vaan joka vanhursjautta noudattaa, on hänelle rakas.
Bezdievīga ceļš Tam Kungam ir negantība, bet kas pēc taisnības dzenās, to viņš mīl.
10 Kuritus on sille paha, joka hylkää tiensä: ja joka rangaistusta vihaa, hänen pitää kuoleman.
Grūta pārmācīšana būs tam, kas no ceļa atstājās; kas pamācīšanu ienīst, tas nomirs.
11 Helvetti ja kadotus on Herran edessä: kunka paljon enemmin ihmisten lasten sydämet. (Sheol h7585)
Elle un viņas bezdibenis ir Tā Kunga priekšā, vai tad ne jo vairāk cilvēku bērnu sirdis! (Sheol h7585)
12 Ei pilkkaaja rakasta sitä, joka häntä rankaisee, ja ei hän mene viisasten tykö.
Mēdītājs nemīl to, kas viņu pamāca, viņš nemetās pie gudriem.
13 Iloinen sydän tekee iloiset kasvot; vaan koska sydän on surullinen, niin rohkeus raukee.
Priecīga sirds dara vaigu priecīgu, bet sirdēsti nospiež garu.
14 Ymmärtäväinen sydän etsii viisautta; vaan tyhmäin suu tyhmyydellä ravitaan.
Prātīga vīra sirds meklē atzīšanu, bet ģeķu vaigs ganās ģeķībā.
15 Surullisella ihmisellä ei ole koskaan hyvää päivää; vaan jolla hyvä sydän on, hänellä on joka päivä vieraspito.
Bēdīga cilvēka dienas ir visas līdz ļaunas, bet priecīgai sirdij ir dzīres bez mitēšanās.
16 Parempi on vähä Herran pelvossa, kuin suuri tavara ilman lepoa.
Labāk ir mazumiņš ar Tā Kunga bijāšanu, nekā liela manta, kur raizes klāt.
17 Parempi on ateria kaalia rakkaudessa, kuin syötetty härkä vihassa.
Kāpostu virums ar mīlestību ir labāks, nekā barots vērsis ar naidu.
18 Vihainen mies saattaa toran matkaan; mutta kärsivällinen asettaa riidan.
Sirdīgs(dusmīgs) vīrs ceļ ķildu, bet lēnprātīgais klusina bāršanos.
19 Laiskan tie on orjantappurainen; vaan hurskasten tie on tasainen.
Sliņķa ceļš ir kā ērkšķu krūms, bet taisno tekas ir līdzenas.
20 Viisas poika iloittaa isänsä, ja hullu ihminen häpäisee äitinsä.
Gudrs dēls iepriecina tēvu, bet ģeķīgs cilvēks pulgo savu māti.
21 Hulluulle on tyhmyys iloksi; vaan toimellinen mies pysyy oikialla tiellä.
Ģeķība neprātīgiem ir prieks, bet prātīgs vīrs staigā pareizi.
22 Aivoitus raukee ilman neuvoaa; vaan jossa monta neuvonantajaa on, se on vahva.
Kur padoma nav, tur nodoms netiek galā, bet caur daudz padoma devējiem tas izdodas.
23 Se on ihmisen ilo, että hän toimella vastata taitaa, ja aikanansa sanottu sana on otollinen.
Vīrs priecājās par savas mutes atbildi, un vārds īstenā laikā, cik tas labs!
Gudram dzīvības ceļš iet uz augšu, lai izbēg no elles apakšā. (Sheol h7585)
25 Herra ylpeiden huoneet kukistaa, ja vahvistaa lesken rajat.
Lepniem Tas Kungs namu noposta, bet uztaisa atraitnes ežas.
26 Ilkiäin aivoitukset ovat Herralle kauhistukseksi; vaan toimellinen puhe on otollinen.
Ļauna vīra nodomi Tam Kungam ir negantība, bet laipnīga valoda šķīsta.
27 Ahneudella voitetut kukistavat oman huoneensa; vaan joka lahjoja vihaa, saa elää.
Rautin raujot cilvēks izposta savu namu, bet kas kukuļus ienīst, tas dzīvos.
28 Vanhurskaan sydän ajattelee vastausta; vaan jumalattoman suu ammuntaa pahaa.
Taisna sirds apdomā, ko atbildēt, bet bezdievīgo mute izverd ļaunumu.
29 Herra on kaukana jumalattomista; vaan hän kuulee vanhurskasten rukoukset.
Tas Kungs ir tālu no bezdievīgiem, bet taisno lūgšanu viņš paklausa.
30 Suloinen kasvo iloittaa sydämen: hyvä sanoma tekee luut lihaviksi.
Spožas acis iepriecina sirdi; laba vēsts stiprina kaulus.
31 Korva, joka kuulee elämän rangaistusta, on asuva viisasten seassa.
Auss, kas klausa dzīvības mācībai, mājos gudro vidū.
32 Joka ei itsiänsä salli kurittaa, se katsoo ylön sielunsa; vaan joka rangaistusta kuulee, hän tulee viisaaksi.
Kas mācību atmet, tas zaudē dvēseli; bet kas mācībai klausa, ņemas gudrībā.
33 Herran pelko on kuritus viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.
Tā Kunga bijāšana ir pamācīšana uz gudrību, un pazemība ved godā.
