Sananlaskujen 14
1 Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.
La mujer sabia edifica su casa; mas la loca con sus manos la derriba.
2 Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.
El que camina en su rectitud teme al SEÑOR; mas el pervertido en sus caminos lo menosprecia.
3 Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.
En la boca del loco está la vara de la soberbia; mas los labios de los sabios los guardarán.
4 Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.
Sin bueyes el alfolí está limpio; mas por la fuerza del buey hay abundancia de pan.
5 Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.
El testigo verdadero no mentirá; mas el testigo falso hablará mentiras.
6 Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.
El burlador buscó la sabiduría, y no la halló; mas la sabiduría al hombre entendido viene fácil.
7 Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.
Vete de delante del hombre loco, pues no le conociste labios de ciencia.
8 Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.
La sabiduría del cuerdo es entender su camino; mas la locura de los locos es engaño.
9 Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.
Los locos se hablan pecado; mas entre los rectos hay amor.
10 Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.
El corazón conoce la amargura de su alma; y extraño no se entremeterá en su alegría.
11 Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.
La casa de los impíos será asolada; mas la tienda de los rectos florecerá.
12 Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.
Hay camino que al hombre parece derecho; pero su fin son caminos de muerte.
13 Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.
Aun en la risa el burlador tendrá dolor en el corazón; y el término de aquella alegría es congoja.
14 Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.
De sus caminos será harto el desviado de corazón; y el hombre de bien será apartado de él.
15 Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.
El simple cree a toda palabra; mas el entendido entiende sus pasos.
16 Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.
El sabio teme, y se aparta del mal; mas el loco se arrebata, y confía.
17 Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.
El que presto se enoja, hará locura; y el hombre malicioso será aborrecido.
18 Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.
Los simples heredarán la locura; mas los cuerdos se coronarán de sabiduría.
19 Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.
Los malos se inclinarán delante de los buenos, y los impíos a las puertas del justo.
20 Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.
El pobre es odioso aun a su amigo; pero muchos son los que aman al rico.
21 Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.
El pecador menosprecia a su prójimo; mas el que tiene misericordia de los pobres, es bienaventurado.
22 Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.
¿No yerran los que piensan mal? Pero los que piensan bien alcanzarán misericordia y verdad.
23 Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.
En toda labor hay fruto; mas el hablar y no hacer, empobrece.
24 Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.
La corona de los sabios es su sabiduría; mas lo que distingue a los locos es su locura.
25 Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.
El testigo verdadero libra las almas; mas el engañoso hablará mentiras.
26 Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.
En el temor del SEÑOR está la fuerte confianza; y allí sus hijos tendrán esperanza.
27 Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.
El temor del SEÑOR es manantial de vida, para ser apartado de los lazos de la muerte.
28 Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.
En la multitud del pueblo está la gloria del rey; y en la falta del pueblo la flaqueza del príncipe.
29 Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.
El que tarde se aíra, es grande de entendimiento; mas el corto de espíritu engrandece la locura.
30 Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.
El corazón apacible es vida a la carne; mas la envidia, pudrimiento de huesos.
31 Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.
El que oprime al pobre, afrenta a su Hacedor; mas el que tiene misericordia del pobre, lo honra.
32 Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.
Por su maldad será lanzado el impío; mas el justo en su muerte tiene esperanza.
33 Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.
En el corazón del cuerdo reposará la sabiduría; y es dado a conocer en medio de los locos.
34 Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.
La justicia engrandece un pueblo; mas el pecado es afrenta de las naciones.
35 Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.
La benevolencia del rey es para con el siervo entendido; mas su enojo contra el que lo avergüenza.
