Sananlaskujen 14

1 Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.

Durch weise Weiber wird das Haus erbaut; eine Närrin aber zerbricht's mit ihrem Tun.

2 Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.

Wer den HERRN fürchtet, der wandelt auf rechter Bahn; wer ihn aber verachtet, der geht auf Abwegen.

3 Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.

Narren reden tyrannisch; aber die Weisen bewahren ihren Mund.

4 Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.

Wo nicht Ochsen sind, da ist die Krippe rein; aber wo der Ochse geschäftig ist, da ist viel Einkommen.

5 Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.

Ein treuer Zeuge lügt nicht; aber ein Falscher Zeuge redet frech Lügen.

6 Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.

Der Spötter sucht Weisheit, und findet sie nicht; aber dem Verständigen ist die Erkenntnis leicht.

7 Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.

Gehe von dem Narren; denn du lernst nichts von ihm.

8 Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.

Das ist des Klugen Weisheit, daß er auf seinen Weg merkt; aber der Narren Torheit ist eitel Trug.

9 Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.

Die Narren treiben das Gespött mit der Sünde; aber die Frommen haben Lust an den Frommen.

10 Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.

Das Herz kennt sein eigen Leid, und in seine Freude kann sich kein Fremder mengen.

11 Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.

Das Haus der Gottlosen wird vertilgt; aber die Hütte der Frommen wird grünen.

12 Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.

Es gefällt manchem ein Weg wohl; aber endlich bringt er ihn zum Tode.

13 Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.

Auch beim Lachen kann das Herz trauern, und nach der Freude kommt Leid.

14 Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.

Einem losen Menschen wird's gehen wie er handelt; aber ein Frommer wird über ihn sein.

15 Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.

Ein Unverständiger glaubt alles; aber ein Kluger merkt auf seinen Gang.

16 Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.

Ein Weiser fürchtet sich und meidet das Arge; ein Narr aber fährt trotzig hindurch.

17 Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.

Ein Ungeduldiger handelt töricht; aber ein Bedächtiger haßt es.

18 Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.

Die Unverständigen erben Narrheit; aber es ist der Klugen Krone, vorsichtig handeln.

19 Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.

Die Bösen müssen sich bücken vor dem Guten und die Gottlosen in den Toren des Gerechten.

20 Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.

Einen Armen hassen auch seine Nächsten; aber die Reichen haben viele Freunde.

21 Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.

Der Sünder verachtet seinen Nächsten; aber wohl dem, der sich der Elenden erbarmt!

22 Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.

Die mit bösen Ränken umgehen, werden fehlgehen; die aber Gutes denken, denen wird Treue und Güte widerfahren.

23 Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.

Wo man arbeitet, da ist genug; wo man aber mit Worten umgeht, da ist Mangel.

24 Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.

Den Weisen ist ihr Reichtum eine Krone; aber die Torheit der Narren bleibt Torheit.

25 Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.

Ein treuer Zeuge errettet das Leben; aber ein falscher Zeuge betrügt.

26 Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.

Wer den HERRN fürchtet, der hat eine sichere Festung, und seine Kinder werden auch beschirmt.

27 Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.

Die Furcht des HERRN ist eine Quelle des Lebens, daß man meide die Stricke des Todes.

28 Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.

Wo ein König viel Volks hat, das ist seine Herrlichkeit; wo aber wenig Volks ist, das macht einen Herrn blöde.

29 Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.

Wer geduldig ist, der ist weise; wer aber ungeduldig ist, der offenbart seine Torheit.

30 Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.

Ein gütiges Herz ist des Leibes Leben; aber Neid ist Eiter in den Gebeinen.

31 Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.

Wer dem Geringen Gewalt tut, der lästert desselben Schöpfer; aber wer sich des Armen erbarmt, der ehrt Gott.

32 Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.

Der Gottlose besteht nicht in seinem Unglück; aber der Gerechte ist auch in seinem Tod getrost.

33 Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.

Im Herzen des Verständigen ruht Weisheit, und wird offenbar unter den Narren.

34 Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.

Gerechtigkeit erhöhet ein Volk; aber die Sünde ist der Leute Verderben.

35 Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.

Ein kluger Knecht gefällt dem König wohl; aber einem schändlichen Knecht ist er feind.