Sananlaskujen 13

1 Viisas poika ottaa isänsä kurituksen, mutta pilkkaaja ei tottele rangaistusta.

Ein weiser Sohn läßt sich den Vater züchtigen; aber ein Spötter gehorchet der Strafe nicht.

2 Suunsa hedelmästä kukin nautitsee hyvää, vaan jumalattomain sielu vääryyttä.

Der Frucht des Mundes geneußt man; aber die Verächter denken nur zu freveln.

3 Joka suunsa hallitsee, hän saa elää; vaan joka suunsa toimettomasti avajaa, se tulee hämmästykseen.

Wer seinen Mund bewahret, der bewahret sein Leben; wer aber mit seinem Maul herausfährt, der kommt in Schrecken.

4 Laiska pyytää ja ei saa, mutta viriät saavat yltäkylläisesti.

Der Faule begehrt und kriegt's doch nicht; aber die Fleißigen kriegen genug.

5 Vanhurskas vihaa valhetta, mutta jumalatoin häpäisee ja pilkkaa itsiänsä.

Der Gerechte ist der Lüge feind; aber der Gottlose schändet und schmähet sich selbst.

6 Vanhurskaus varjelee nuhteettoman, mutta jumalatoin meno kukistaa syntisen.

Die Gerechtigkeit behütet den Unschuldigen; aber das gottlose Wesen bringet einen zu der Sünde.

7 Moni on köyhä suuressa rikkaudessa, ja moni rikas köyhyydessänsä.

Mancher ist arm bei großem Gut; und mancher ist reich bei seiner Armut.

8 Rikkaudellansa taitaa joku lunastaa henkensä; mutta joka köyhä on, ei hän kuule kuritusta.

Mit Reichtum kann einer sein Leben erretten; aber ein Armer höret das Schelten nicht.

9 Vanhurskasten valkeus tekee iloiseksi, vaan jumalattomain kynttilä sammuu.

Das Licht der Gerechten macht fröhlich; aber die Leuchte der Gottlosen wird auslöschen.

10 Ylpeiden seassa on aina riita, mutta viisaus saattaa ihmisen toimelliseksi.

Unter den Stolzen ist immer Hader; aber Weisheit macht vernünftige Leute.

11 Rikkaus vähenee tuhlatessa, vaan koossa pitäin se enenee.

Reichtum wird wenig, wo man's vergeudet; was man aber zusammenhält, das wird groß.

12 Viivytetty toivo vaivaa sydäntä; vaan kuin se tulee, jota hän toivoo, se on elämän puu.

Die Hoffnung, die sich verzeucht, ängstet das Herz; wenn's aber kommt, das man begehret, das ist ein Baum des Lebens.

13 Joka sanan katsoo ylön, hän turmelee itsensä; mutta joka käskyä pelkää, hän rauhassa vaeltaa.

Wer das Wort verachtet, der verderbet sich selbst; wer aber das Gebot fürchtet, dem wird's vergolten.

14 Viisaan oppi on elämän lähde, Välttämään kuoleman paulaa.

Die Lehre des Weisen ist eine lebendige Quelle, zu meiden die Stricke des Todes.

15 Hyvä neuvo on otollinen; vaan ylönkatsojain tie on kova.

Ein guter Rat tut sanft; aber der Verächter Weg bringt Wehe.

16 Viisas tekee kaiken toimellisesti, vaan hullu ilmoittaa tyhmyyden.

Ein Kluger tut alles mit Vernunft; ein Narr aber breitet Narrheit aus.

17 Jumalatoin sanansaattaja lankee onnettomuuteen, vaan totinen lähetys on terveellinen.

Ein gottloser Bote bringt Unglück; aber ein treuer Werber ist heilsam.

18 Joka kurituksen hylkää, hänellä on köyhyys ja häpiä; vaan joka antaa itsensä rangaista, hän tulee kunniaan.

Wer Zucht läßt fahren, der hat Armut und Schande; wer sich gerne strafen läßt, wird zu Ehren kommen.

19 Kun toivo tulee täytetyksi, niin sydän iloitsee; mutta joka pahuutta välttää; on hulluille kauhistukseksi.

Wenn's kommt, das man begehret, das tut dem Herzen wohl; aber der das Böse meidet, ist den Toren ein Greuel.

20 Joka viisasten kanssa käyskentelee, hän tulee viisaaksi; vaan joka hulluin kumppani on, hän tulee vahinkoon.

Wer mit den Weisen umgehet, der wird weise; wer aber der Narren Geselle ist, der wird Unglück haben.

21 Pahuus noudattaa syntisiä, mutta vanhurskaille kostetaan hyvyydellä.

Unglück verfolget die Sünder; aber den Gerechten wird Gutes vergolten.

22 Hyvällä on perilliset lasten lapsissa; vaan syntisen tavara vanhurskaalle säästetään.

Der Gute wird erben auf Kindeskind aber des Sünders Gut wird dem Gerechten vorgesparet.

23 Paljo ruokaa on köyhän kynnössä; vaan jotka vääryyttä tekevät, ne hukkuvat.

Es ist viel Speise in den Furchen der Armen; aber die unrecht tun, verderben.

24 Joka vitsaansa säästää, hän vihaa lastansa; vaan joka häntä rakastaa, hän aikanansa sitä kurittaa.

Wer seiner Rute schonet, der hasset seinen Sohn; wer ihn aber liebhat, der züchtiget ihn bald.

25 Vanhurskas syö, että hänen sielunsa ravittaisiin; vaan jumalattomain vatsa on tyytymätöin.

Der Gerechte isset, daß seine Seele satt wird; der Gottlosen Bauch aber hat nimmer genug.