Markuksen 9
1 Ja hän sanoi heille: totisesti sanon minä teille: muutamat näistä, jotka tässä seisovat, ei pidä kuolemaa maistavan siihen asti kuin he näkevät Jumalan valtakunnan voimalla tulevan.
I MAI la oia ia lakou, Oiaio ka'u e olelo aku nei ia oukou; ke ku mai nei kekahi mau mea, aole lakou e make e, a ike no lakou i ka hele ana mai o ke aupuni o ke Akua me ka mana.
2 Ja kuuden päivän perästä, otti Jesus tykönsä Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen, ja vei heidät erinänsä korkialle vuorelle yksinänsä: ja hän kirkastettiin heidän edessänsä,
A hala ae la na la eono, kono ae la o Iesu ia Petero, a me lakobo, a me Ioane, alakai aku la ia lakou i kahi mehameha, me kekahi mauna kiekie, hoopahaohao iho la ia imua o lakou.
3 Ja hänen vaatteensa tulivat kiiltäväksi ja sangen valkiaksi niinkuin lumi, ettei yksikään vaatteen painaja taida niin valkiaksi painaa maan päällä.
Alohi ae la kona kapa, a keokeo loa e like me ka hau; aole e hiki i kanaka hooomaemae lole maluna o ka honua ke hookeokeo pela.
4 Ja heille ilmestyi Elias Moseksen kanssa, jotka puhuivat Jesuksen kanssa.
Ikea mai la e lakou o Elia, laua o Mose e kamailio ana me Iesu.
5 Ja Pietari vastaten sanoi Jesukselle: Rabbi, hyvä on meidän tässä olla: tehkäämme siis tähän kolme majaa, sinulle yhden, Mosekselle yhden ja Eliaalle yhden.
Olelo aku la o Petero, i aku la ia Iesu, E ka Haku e, nani wale kakou e noho ai ia nei; e hana paha makou i ekolu halelewa; nou kekahi, no Mose kekahi, a no Elia kekahi.
6 Vaan ei hän tietänyt, mitä hän puhui; sillä he olivat hämmästyneet.
Aole ia i ike i kana mea i olelo aku ai, no ka mea, ua makau lakou.
7 Ja pilvi tuli, joka ympäri varjosi heidät, ja ääni tuli pilvestä, sanoen: tämä on minun rakas Poikani, kuulkaat häntä.
A he ao hoi ka i uhi mai ia lakou; a pae mai la ka leo mai loko mai o ke ao, i mai la, Eia kuu keiki punahele, e hooloho oukou ia ia.
8 Ja kohta kuin he ympäri katsahtivat, ei he enään ketään nähneet, vaan Jesuksen yksin heidän kanssansa.
Nana koke ae la lakou, aole he kanaka a lakou i ike ai, o Iesu wale no me lakou.
9 Mutta kuin he menivät alas vuorelta, kielsi hän heidät kellenkään niitä sanomasta, mitä he näkivät, vaan sitte kuin Ihmisen Poika on kuolleista noussut.
A i ko lakou iho ana, mai ka mauna mai, papa mai la kela ia lakou, mai hai aku i na mea a lakou i ike ai, a ala hou mai ke Keiki a ke kanaka mai waena mai o ka poe make.
10 Ja he pitivät sanan mielessänsä, ja tutkivat keskenänsä, mitä se olis, nousta ylös kuolleista.
Umi malu iho la lakou ia olelo me ka nalu nui ia lakou iho no i ke ano o ke ala ana maiwaena mai o ka poe make.
11 Ja he kysyivät häneltä sanoen: mitä kirjanoppineet sanovat, että Eliaan pitää ensin tuleman?
Ninau aku la lakou ia ia, i aku la, No ke aha la i olelo mai ai ka poe kakauolelo, O Elia ke hele e mai mamua e pono ai?
12 Mutta hän vastaten sanoi heille: Elias tosin tulee ensin ja ojentaa kaikki: ja niinkuin on Ihmisen Pojasta kirjoitettu, että hänen pitää paljon kärsimän ja katsottaman ylön.
Olelo mai la oia ia lakou, i mai la, Oiaio no o Elia ke hele e mai ana, e hooponopono i na mea a pau loa. Ua palapalaia no hoi ka hoomainoinoia o ke Keiki a ke kanaka, a me kona hoowahawahaia.
13 Mutta minä sanon teille, että Elias on myös tullut, ja he tekivät hänelle, mitä he tahtoivat, niinkuin hänestä kirjoitettu oli.
Aka, ke hai aku nei au ia oukou, Ua hiki io mai nei no Elia, a ua hana aku lakou ia ia i na mea a pau a lakou i makemake ai, e like me ka mea i palapalaia nona.
14 Ja kuin hän tuli opetuslasten tykö, näki hän paljon kansaa heidän ympärillänsä, ja kirjanoppineet kamppailevan heidän kanssansa.
A hele mai la ia i kana poe haumana, ike ae la ia i na kanaka he nui loa, a me ka poe kakauelelo, e ninaninau ana ia lakou.
15 Ja kohta kuin kaikki kansa näki hänen, hämmästyivät he ja juosten tykö tervehtivät häntä.
A ike aku la na kanaka a pau loa ia ia, pihoihoi iho lakou, holo kiki aku la, a aloha aku la ia ia.
16 Ja hän kysyi kirjanoppineilta: mitä te kamppailette keskenänne?
Ninau aku la oia ia lakou, Heaha ka oukou mea o ninaninau nei me lakou?
17 Niin yksi kansan seasta vastasi ja sanoi: Mestari, minä toin sinun tykös poikani, jolla on mykkä henki.
Olelo ae la kekahi o ua aha kanaka la, i aku la, E ka Haku e, ua lawe mai nei au i kuu keikikane ia oe, ua uluhia ia e ka uhane aa.
18 Ja kuin hän rupee hänen kimppuunsa, niin hän repelee häntä, ja hän vaahtuu, ja kiristelee hampaitansa, ja kuivettuu. Ja minä sanoin sinun opetuslapsilles, että he ajaisivat hänen ulos, ja ei he voineet.
A ma na wahi a pau loa i kaina aku ai oia e ia, hookaawili iho la oia ia ia, a kahe mai ka hua, nau iho la na kui, a hokii no hoi; a i aku la au i na haumana au, na lakou ia e mahiki aku; aole i hiki ia lakou.
19 Niin hän vastasi ja sanoi: oi sinä uskotoin sukukunta! kuinka kauvan minun pitää oleman teidän kanssanne? kuinka kauvan minä teitä kärsin? Tuokaat häntä minun tyköni.
Olelo mai la oia ia lakou, i mai la, Auwe ka hanauna hoomaloka; pehea la ka loihi o ko'u noho pu ana me oukou? Pehea ka loihi o ko'u hoomanawanui ana aku ia oukou? E lawe mai ia ia io'u nei.
20 Ja he toivat sen hänen tykönsä. Ja kuin hän näki hänen, repäisi kohta henki häntä, ja hän lankesi maahan, ja kieritteli itsiänsä ja vaahtui.
Lawe mai la lakou ia ia io na la, ike mai la oia ia ia, alaila, hookaawili hou ae la ka uhane ia ia; haule iho la ia ilalo i ka honua, kaa iho la me ka hua nui.
21 Ja hän kysyi hänen isältänsä: kuinka paljon aikaa sitte on kuin tämä on hänelle tullut? Hän sanoi: lapsuudesta;
Ninau ae la ia i kona makuakane, Pehea la ka loihi o ke kau ana o keia maluna ona? I mai la kela, Mai ka wa kamalii mai no.
22 Ja hän heitti hänen usein tuleen ja vesiin, että hän hukuttais hänen. Mutta jos sinä jotakin voit, niin auta meitä ja armahda meidän päällemme.
Ua hoolei pinepine ia oia e ia, iloko o ke ahi, a iloko o ka wai, i make ia; aka hoi, ina e hiki ia oe, e aloha mai oe ia maua, a e kokua mai hoi.
23 Niin sanoi Jesus hänelle: jos sinä sen voit uskoa, kaikki ovat uskovaiselle mahdolliset.
I mai la Iesu ia ia, A i hiki ia oe ke manaoio, e hiki no na mea a pau loa i ka mea mauaoio.
24 Ja kohta pojan isä huusi itkien ja sanoi: Herra, minä uskon, auta minun epäuskoani.
Kahea koke aku la ka makuakane o ua keiki la, i aku la me na waimaka, E ka Haku, ke manaoio nei au; e kokua mai oe ia'u i kuu manaoio ole.
25 Mutta kuin Jesus sen näki, että kansa ynnä juoksi tykö, nuhteli hän sitä saastaista henkeä, sanoen hänelle: sinä mykkä ja kuuro henki! minä käsken sinua, mene ulos hänestä, ja älä tästedes hänen sisällensä mene.
Ike mai la Iesu i ka lulumi ana mai o kanaka, alaila, papa aku la ia i ka uhane ino, i aku ia ia ia, Ke olelo aku nei au ia oe, e ka uhane aa, a kuli, e hele aku oe pela, mailoko aku ona, mai komo hou iloko ona.
26 Niin se huusi ja repeli kovin häntä, ja läksi ulos. Ja se tuli niinkuin kuollut, niin että moni sanoi: hän on kuollut.
Kahea ae la ia, a hookaawili hou iho la ia ia, a puka aku la, mai loko aku ona; a like iho la ia me ka mea i make, no ia mea, ua nui ka poe i olelo ae, Ua make io no.
27 Mutta Jesus tarttui hänen käteensä ja nosti hänen, ja hän nousi.
Lalau iho la Iesu i kona lima, hoala mai la ia ia iluna, a ku ae la ia.
28 Ja kuin hän oli huoneeseen mennyt sisälle, kysyivät hänen opetuslapsensa häneltä erinänsä: miksi emme voineet häntä ajaa ulos?
A i kona hiki ana aku iloko o ka hale, alaila ninau malu aku la kana poe haumana ia ia, No ke aha la i hiki ole ai ia makou ke mahiki aku ia ia?
29 Ja hän sanoi heille: tämä suku ei taida millään muulla kuin rukouksella ja paastolla mennä ulos.
I mai la oia ia lakou, Aole hiki keia mau mea ke mahiki wale ia'ku, aka, i ka pule, a me ka hookeai.
30 Ja he läksivät ulos sieltä ja vaelsivat Galilean lävitse, ja ei hän tahtonut sitä kenenkään tietää.
Hele aku la lakou, mai ia wahi aku, maloko o Galilaia; aole nae ia i makemake e ike mai kekahi.
31 Sillä hän opetti opetuslapsiansa ja sanoi heille: Ihmisen Poika annetaan ylön ihmisten käsiin, ja he tappavat hänen; ja kuin hän on tapettu, niin hän kolmantena päivänä nousee ylös.
No ka mea, ao mai la ia i kana poe haumana, i mai la ia lakou, E kuroakaiaia'ku ana ke Keiki a ke kanaka i na lima o kanaka, a e pepehi mai lakou ia ia; a make loa ia, a po akolu ae, o ala hou mai no ia.
32 Mutta ei he ymmärtäneet sitä mitä hän sanoi, ja pelkäsivät häneltä kysyä.
Aka, aole lakou i ike i ke ano o ia olelo, a na makau no hoi lakou ke ninau ia ia.
33 Ja hän tuli Kapernaumiin, ja kotona ollessa kysyi hän heiltä: mitä te tiellä keskenänne kamppailitte?
A hele aku la lakou i Kaperenauma; a i kona noho ana iloko o ka hale, alaila, ninau mai la oia ia lakou, Heaha ka oukou i kamailio ai ma ke alaloa?
34 Mutta he vaikenivat; sillä he olivat kamppailleet tiellä keskenänsä, kuka heistä suurin olis.
Aole lakou i ekemu iki aku, no ka mea, ua kamailio lakou ia lakou iho ma ke alaloa, i ka mea o lakou i oi mamua.
35 Ja kuin hän istui, kutsui hän ne kaksitoistakymmentä ja sanoi heille: jos joku tahtoo ensimmäinen olla, sen pitää oleman kaikkein viimeinen ja kaikkein palvelian.
Noho iho la ia, a kahea mai la i ka poe umikumamalua, i mai la kela ia lakou, Ina e manao kekahi kanaka, e oi ia mamua, e emi auanei ia mahope o na mea a pau, a e lilo no hoi i kauwa na na mea a pau.
36 Ja hän otti lapsen ja asetti sen heidän keskellensä. Ja kuin hän otti sen syliinsä, sanoi hän heille:
Lawe ae la ia i kekahi keiki, hooku iho la ia ia mawaenakonu o lakou; a i kona hiipoi ana ia ia, i mai la ia ia lakou,
37 Kuka ikänä yhden tainkaltaisen lapsen korjaa minun nimeeni, se korjaa minun: ja joka minun korjaa, ei hän minua korjaa, vaan sen, joka minun lähetti.
O ka mea e launa mai i kekahi keiki liilii, e like me ia nei, no ko'u inoa, oia ka mea launa mai ia'u; a o ka mea launa mai ia'u, aole ia i launa mai ia'u wale no, aka, i ka mea nana wau i hoouna mai nei.
38 Mutta Johannes vastasi häntä sanoen: Mestari, me näimme yhden sinun nimelläs perkeleitä ajavan ulos, joka ei seuraa meitä, ja me kielsimme häntä, ettei hän seuraa meitä.
Alaila olelo aku la o Ioane ia ia, i aku la, E ke Kumu, ua ike aku makou i kekahi mea e mahiki aku ana i na daimonio ma kou inoa, aole nae ia i hahai ia makou; a papa aku la makou ia ia, no ka mea, aole ia i hahai ia makou.
39 Niin Jesus sanoi: älkäät häntä kieltäkö; sillä ei ole ketään, joka tekee voimallisen työn minun nimeni kautta, ja taitaa kohta pahasti puhua minusta.
I mai la Iesu, Mai papa aku ia ia; no ka mea, o ke kanaka nana i hana ka hana mana, ma ko'u inoa, aole ia e hiki ke olelo ino no'u.
40 Sillä joka ei ole meitä vastaan, se on meidän edestämme.
O ka mea ku e ole aku ia kakou, no kakou hoi ia.
41 Sillä kuka ikänä juottaa teitä vesipikarilla minun nimeeni, että te olette Kristuksen, totisesti sanon minä teille: ei hän suinkaan kadota palkkaansa.
O ka mea haawi ia oukou i kekahi kiaha wai e inu ma ko'u inoa, no ka mea, no Kristo oukou; he oiaio ka'u e hai aku nei ia oukou, aole loa ia e nele i ka ukuia.
42 Ja kuka ikänä pahentaa yhden vähimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi olis hänelle, jos myllyn kivi pantaisiin hänen kaulaansa ja heitettäisiin mereen.
A o ka mea hoohihia mai i kekahi o ka poe liilii nana wau e manaoio mai nei, e aho nona, ke nakinakiia ka pohaku wili palaoa ma kona a-i, a e hooleiia'ku ia iloko o ke kai.
43 Jos kätes on sinulle pahennukseksi, niin hakkaa se pois: parempi on sinun käsipuolena elämään mennä, kuin jos sinulla olis kaksi kättä ja menisit helvettiin, sammumattomaan tuleen, (Geenna g1067)
A ina e hoohihia mai kou lima akau ia oe, e oki ae; e aho nou ke komo mumuku aku iloko o ke ola, i ke kiolaia'ku i gehena me na lima elua, i ke ahi pio ole: (Geenna g1067)
44 Kussa ei heidän matonsa kuole, eikä tuli sammuteta.
Kahi aole loa e make ko lakou ilo, aole loa hoi e pio ke ahi.
45 Ja jos jalkas on sinulle pahennukseksi, hakkaa se pois: parempi on sinulle, että ontuvana elämään menet, kuin jos sinulla olis kaksi jalkaa ja heitettäisiin helvettiin, sammumattomaan tuleen, (Geenna g1067)
A ina e hoohihia mai kou wawae ia oe, e oki ae; e aho nou ke komo oopa aku iloko o ke ola, i ke kiolaia'ku i gehena, me na wawae elua, i ke ahi pio ole: (Geenna g1067)
46 Kussa ei heidän matonsa kuole, eikä tuli sammuteta.
Kahi aole loa e make ko lakou ilo, aole loa hoi e pio ke ahi.
47 Ja jos silmäs on sinulle pahennukseksi, niin heitä se pois: parempi on sinun silmäpuolena Jumalan valtakuntaan sisälle mennä, kuin jos sinulla olis kaksi silmää ja heitettäisiin helvetin tuleen, (Geenna g1067)
A ina hoohihia mai kou maka ia oe, e poalo ae; no ka mea, e aho nou ke komo maka'hi iloko o ke ola, i ke kiolaia'ku i ke ahi o gehena me na maka elua: (Geenna g1067)
48 Kussa ei heidän matonsa kuole, eikä tuli sammuteta.
Kahi aole loa e make ko lakou ilo, aole loa hoi e pio ke ahi.
49 Sillä kaikki pitää tulella suolattaman, ja jokainen uhri pitää suolalla suolattaman.
No ka mea, e kapiia lakou a pau i ke ahi, e like me ka mohai i kapiia i ka paakai.
50 Suola on hyvä; mutta jos suola tulee mauttomaksi, millä te sen höystätte? Pitäkäät itse teissänne suola, ja rauha teidän keskenänne.
He maikai ka paakai, aka, ina i pau ka liu o ka paakai, pehea la ia e liu hou ai? E ao oukou, i loaa ka paakai iloko o oukou, a e kuikahi like oukou.
