Luukkaan 9
1 Mutta hän kutsui kokoon kaksitoistakymmentä opetuslastansa, ja antoi heille voiman ja vallan kaikkein perkeleiden ylitse, ja taudit parantaa,
HOAKOAKOA mai la oia i ka poe umikumamalua o kana mau haumana, haawi mai la ia i ka mana no lakou, a me ka ikaika maluna o na daimonio a pau, a e hoola hoi lakou i na mai.
2 Ja lähetti heitä saarnaamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita.
A hoouna aku la oia ia lakou e hai aku i ke aupuni o ke Akua, a e hoola hoi i ka poe mai.
3 Ja sanoi heille: älkäät ottako mitään myötänne tielle, ei sauvoja, eikä myös säkkiä, eikä leipää, eikä rahaa: älkää myös kahta hametta pitäkö.
A olelo mai la oia ia lakou, Mai lawe ukana no ko oukou hele ana, aole i kookoo, aole i eke, aole i berena, aole i kala, aole hoi e papalua i ke kapa komo.
4 Ja johon huoneesen te tulette sisälle, siinä te olkaat ja siitä lähtekäät ulos.
A ma ka hale a oukou e komo ai, malaila oukou e noho ai, a hele oukou mai kela wahi aku.
5 Ja kuka ikänä ei teitä ota vastaan, niin menkäät pois siitä kaupungista ja puhdistakaat tomu teidän jaloistanne, todistukseksi heitä vastaan.
A o ka poe e hookipa ole ia oukou, a hele aku oukou mai kela kulanakauhale aku, e lulu aku i ka lepo mai ko oukou mau wawae aku, i mea hoike no lakou.
6 Ja he menivät ulos ja vaelsivat kylissä, saarnaten evankeliumia, ja paransivat joka paikassa.
Hele aku no hoi lakou mawaena o na kauhale e hai aku ana i ka euanelio, a e hoola aku ana hoi, ma na wahi a pau.
7 Mutta Herodes tetrarka kuuli kaikki, mitä häneltä tehty oli, ja hän epäili, että muutamat sanoivat Johanneksen nousseeksi kuolleista.
A lohe ae la o Herode ke alii okana i na mea a pau i hanaia e ia; kanalua iho la ia, no ka mea, olelo kekahi poe, ua hoala hou ia mai o Ioane, mai waena mai o ka poe make;
8 Muutamat taas Eliaan ilmaantuneen, ja muut, että joku prophetaista oli noussut ylös.
A o kekahi, ua ikeia'ku o Elia; a o kekahi, ua ala hou mai kekahi o ka poe kaula kahiko.
9 Ja Herodes sanoi: Johanneksen kaulan minä leikkasin; vaan kuka tämä lienee, josta minä senkaltaisia kuulen? Ja hän pyysi nähdä häntä.
A olelo iho la o Herode, Ua oki aku au i ke poo o Ioane, aka, owai la keia nona wau i lohe ai i keia mau mea? A makemake iho la ia e ike ia ia.
10 Ja apostolit palasivat, ja juttelivat hänelle kaikki, mitä he olivat tehneet. Ja hän otti heidät tykönsä ja meni erinänsä Betsaidan kaupungin erämaahan.
A hoi mai ka poe lunaolelo, hoike aku la lakou ia Iesu i na mea a pau a lakou i hana'i: lawe pu ae la oia ia lakou, hele malu aku la i ka waonahele no ke kulanakauhale i kapaia o Betesaida.
11 Kuin kansa sen ymmärsi, seurasivat he häntä, ja hän otti heitä vastaan, ja puhui heille Jumalan valtakunnasta, ja jotka parannusta tarvitsivat, teki hän terveeksi.
A ike na kanaka, hahai aku la lakou ia ia; halawai aloha oia me lakou, olelo mai la ia lakou no ke aupuni o ke Akua, a hoola iho la i ka poe e pono ai ke hoolaia.
12 Mutta päivä rupesi jo laskemaan ja ne kaksitoistakymmentä tulivat ja sanoivat hänelle: päästä kansa menemään lähikyliin ja majoihin poikkeamaan, ruokaa saamaan; sillä me olemme täällä eramaassa.
A kokoke i ke ahiahi, hele aku la ka umikumamalua, olelo aku la ia ia, E hookuu i ka ahakanaka e hele lakou i na kauhale, a me ka aina e kokoke mai ana, e moe ai, a e loaa'i hoi ka ai na lakou; no ka mea, maanei kakou ma kahi waonahele.
13 Niin hän sanoi heille: antakaat te heille syötävää; mutta he sanoivat: ei meillä enempi ole kuin viisi leipää ja kaksi kalaa, ellemme mene ja osta ruokaa kaikelle tälle kansalle;
I mai la oia ia lakou, E haawi aku oukou ia lakou e ai. I aku la lakou, Elima wale no popo berena a makou a me na ia elua, ke hele ole makou e kuai i ai na keia poe kanaka a pau.
14 Sillä heitä oli lähes viisituhatta miestä. Niin hän sanoi opetuslapsillensa: pankaat heitä istumaan kuhunkin joukkoon viisikymmentä.
No ka mea, elima paha o lakou tausani kanaka. Olelo mai la oia i kana mau haumana, E hoonoho papa ia lakou ilalo, e pakanalima i na papa.
15 Ja he tekivät niin ja asettivat heidät kaikki aterioitsemaan.
A pela iho la lakou i hana'i, hoonoho iho la ia lakou a pau ilalo.
16 Niin hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, ja katsoi taivaasen ja siunasi niitä, ja mursi ja antoi opetuslapsille panna kansan eteen.
A lalau iho la oia ia mau popo berena elima, a me na ia elua, nana ae la iluna i ka lani, hoomaikai iho la ia mau mea, a wawahi iho la, haawi mai la hoi i na haumana e waiho aku imua o ka ahakanaka.
17 Ja he söivät kaikki ja ravittiin; ja koottiin tähteitä, jotka jäi, kaksitoistakymmentä koria muruja.
A ai iho la lakou a pau, a maona; a ua ohiia mai la na mamala i koe mai ia lakou a piha na hinai he umikumamalua.
18 Ja tapahtui, kuin hän yksinänsä rukoilemassa oli, olivat myös opetuslapset hänen kanssansa, ja hän kysyi heiltä, sanoen: kenenkä sanoo kansa minun olevan?
Eia hoi kekahi, ia ia e pule kaawale ana, o kana mau haumana pu me ia; ninau mai la oia ia lakou, i mai la, Owai la wau i ka kanaka olelo?
19 Mutta ha vastasivat ja sanoivat: Johannes Kastajan, ja muutamat Eliaan, muutamat taas jonkun vanhoista prophetaista nousseen ylös.
Hai aku la lakou, i aku la, O Ioane Bapetite; a i ka kekahi, O Elia; a i ka kekahi, Ua ala hou mai kekahi o ka poe kaula kahiko.
20 Niin hän sanoi heille: kenenkäs te sanotte minun olevan? Vastasi Pietari ja sanoi: sinä olet Jumalan Kristus.
Alaila i mai la oia ia lakou, Owai la hoi au i ka oukou olelo? Hai aku la o Petero, i aku la, O ka Mesia a ke Akua.
21 Ja hän haastoi heitä, ja kielsi heidät kellekään sitä sanomasta.
Ao io mai la no oia ia lakou me ka papa ikaika mai, aole loa e hai aku ia mea ia hai.
22 Ja sanoi: Ihmisen Pojan pitää paljo kärsimän, ja hyljättämän vanhimmita ja pappein päämiehiltä ja kirjanoppineilta, ja tapettaman, ja kolmantena päivänä hän on nouseva ylös.
I mai la ia, Aole e ole ka hoomainoino nui ia mai o ke Keiki a ke kanaka, a me ka hooleia mai e ka poe lunakahiko, a me ka poe kahuua nui, a me ka poe kakauolelo, a e pepehiia hoi ia, a i ke kolu o ka la e hoala hou ia'i.
23 Niin hän sanoi kaikille: jos joku tahtoo minun perässäni tulla, hän kieltäkään itsensä, ja ottakaan ristinsä joka päivä, ja seuratkaan minua.
Olelo mai oia i na mea a pau, Ina e makemake kekahi e hele mai mamuli o'u, e hoole iho oia ia ia iho, e hapai hoi i kona kea i kela la i keia la, a e hahai mai ia'u.
24 Sillä joka henkensä tähdellä pitää tahtoo, hänen pitää sen kadottaman; mutta joka henkensä kadottaa minun tähteni, hän pitää sen tallella.
No ka mea, o ka mea e makemake e malama i kona ola nei, e lilo no kona ola: aka, o ka mea e lilo kona ola no'u, e malama oia i kona ola.
25 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, jos hän kaiken maailman voittais, ja itsensä kadottais, eli vahinkoon saattais?
No ka mea, heaha ka pomaikai o ke kanaka ke lilo mai ia ia keia ao a pau, a lilo aku oia iho, a e kiola ia'ku paha ia?
26 Sillä kuka ikänä minua häpee ja minun sanojani, sitä Ihmisen Pojan pitää häpeemän, kuin hän ole tuleva hänen ja Isän ja pyhäin enkelien kunniassa.
No ka mea, o ka mea e hilahila mai ia'u, a i ka'u mau olelo, oia ka ke Keiki a ke kanaka e hilahila ai, i kona wa e hiki mai ai me kona nani, a me ko ka Makua, a me ko ka poe anela hemolele.
27 Mutta minä totisesti sanon teille: muutamat ovat, jotka tässä seisovat, jotka ei maista kuolemaa, siihen asti kuin he näkevät Jumalan valtakunnan.
Ke hoomaopopo io aku nei au ia oukou, eia ke ku nei kekahi poe, aole e loaa e ia lakou ka make, a ike lakou i ke aupuni o ke Akua.
28 Ja tapahtui kahdeksan päivän perästä näiden sanain jälkeen, että hän otti tykönsä Pietarin ja Johanneksen ja Jakobin, ja meni ylös vuorelle rukoilemaan.
Eia kekahi, a hala ae la na la ewalu paha mahope iho o ia mau olelo, lawe pu iho la oia ia Petero, a me Ioane, a me Iakobo, a pii aku la i ka mauna e pule.
29 Ja kuin hän rukoile, muuttui hänen kasvonsa ja hänen vaatteensa tulivat valkiaksi ja kiiltäväksi.
Eia kekahi, i kana pule ana, pahaohao mai la kona maka, a keokeo olinolino mai la kona kapa.
30 Ja katso, kaksi miestä puhui hänen kanssansa, jotka olivat Moses ja Elias,
Aia hoi, kamailio mai la me ia na kanaka elua, o Mose laua o Elia;
31 Jotka näkyivät kunniassa ja ja puhuivat hänen menostansa, jonka hän täyttävä oli Jerusalemissa.
Na mea i ikeia'ku me ka nani, a olelo mai la laua no kona haalele ana i kona ola ma Ierusalema.
32 Mutta Pietari ja jotka hänen kanssansa olivat, olivat unesta raskautetut; mutta koska he heräsivät, näkivät he hänen kunniansa ja ne kaksi miestä, jotka seisoivat hänen tykönänsä.
A o Petero, a me na mea me ia, ua pauhia i ka hiamoe. A ala ae la, ike aku la lakou i kona nani, a i kela mau kanaka elua e ku pu ana me ia.
33 Ja tapahtui, kuin he läksivät hänen tyköänsä, sanoi Pietari Jesukselle: Mestari, hyvä on meidän tässä olla, tehkäämme tähän kolme majaa, sinulle yhden, Mosekselle yhden ja Eliaalle yhden; eikä tietänyt, mitä sanoi.
Eia kekahi, i ko laua hele ana aku, mai ona aku la, olelo aku la o Petero ia Iesu, E ke Kumu, he mea maikai no kakou e noho maanei; e kukulu hoi makou i ekolu hale, nou kekahi, no Mose kekahi, a no Elia kekahi; aole ia i ike iho i kana mea i olelo ai.
34 Ja hänen näitä puhuissansa, tuli pilvi ja varjosi ympäri heidät; mutta he peljästyivät, koska tulivat pilven sisälle.
A i kana olelo ana pela, hiki mai ke ao e hoomalumalu mai ana ia lakou; makau iho la lakou i ko lakou komo ana'e iloko o ua ao la.
35 Ja ääni tuli pilvestä, sanoen: tämä on minun rakas Poikani, kuulkaat häntä.
A he leo i pae mai noloko mai o ua ao la, i mai la, O ka'u Keiki punahele keia; e hoolohe oukou ia ia.
36 Ja kuin ääni parhaallansa kuului, löysivät he Jesuksen yksin. Ja he vaikenivat, eikä mitään kellenkään niinä päivinä jutelleet niistä, mitkä he nähneet olivat.
A i ka pae ana mai o ua leo la, ua ikeia'ku o Iesu, oia hookahi no. Huna iho la lakou, aole i hai aku ia hai, ia mau la, i kahi mea a lakou i ike ai.
37 Mutta tapahtui toisena päivänä, kuin he menivät alas vuorelta, kohtasi heitä paljo väkeä.
Eia kekahi, ia la ae, i ka iho ana mai o lakou mai ka mauna mai, he nui ka ahakanaka i halawai me ia.
38 Ja katso, yksi mies huusi kansasta, sanoen: Mestari! minä rukoilen sinua, katso minun poikani puoleen; sillä hän on minulle ainokainen.
Aia hoi, kahea aku la kekahi o ua ahakanaka la, i aku la, E ke Kumu, ke noi aku nei au ia oe e nana mai oe i ka'u keiki; no ka mea, o ka'u keiki kamakahi no ia.
39 Ja katso, henki ottaa hänen, ja hän huutaa kohta, ja se repii häntä, niin että hän vaahtuu, ja se luopuu tuskalla hänestä, kuin hän häntä runtelee.
Aia hoi, ua loohia oia e kekahi uhane, auwe koke no ia; a ua hookaawiliia e ia, a huahua'e, aneane haalele ole ua uhane la ia ia, me ka hoonawali wali loa ia ia.
40 Ja minä rukoilin sinun opetuslapsias häntä ajamaan ulos, mutta ei he voineet.
A ua noi aku au i kau mau haumana, e mahiki aku ia ia; aole e hiki ia lakou.
41 Niin Jesus vastasi ja sanoi: oi uskomatoin ja nurja sukukunta! kuinka kauvan minun pitää teidän tykönänne oleman ja teitä kärsimän? Tuo poikas tänne.
A olelo mai la Iesu, i mai la, E ka hanauna manaoio ole, a me ka lauwili, pehea ka loihi o ko'u noho ana me oukou, a me ko'u hoomanawanui ana'ku ia oukou? E lawe mai i kau keiki ia nei.
42 Ja kuin hän vielä tulossa oli, repeli häntä perkele ja muserteli; mutta Jesus nuhteli rietasta henkeä, ja paransi pojan, ja antoi hänen jälleen isällensä.
A i kona hele ana mai, hoohina iho la ka daimonio ia ia me ke kupaka. Papa aku la o Iesu i ka uhane hankae, a hoola iho la i ke keiki, a hoihoi mai la ia ia i kona makuakane.
43 Niin he kaikki hämmästyivät Jumalan kunniallista voimaa. Mutta koska kaikki ihmettelivät kaikkia niitä, mitä Jesus teki, sanoi hän opetuslapsillensa:
Pihoihoi wale iho la lakou a pau i ka mana o ke Akua. A i ka mahalo ana o lakou i kela mea i keia mea a Iesu i hana'i, i mai la ia i kana mau haumana,
44 Pankaat te nämät puheet korviinne; sillä tuleva on, että Ihmisen Poika annetaan ylön ihmisten käsiin.
E hookomo oukou i keia mau olelo iloko o ko oukou mau pepeiao; oia, e haawiia'ku ana ke Keiki a ke kanaka iloko o na lima o kanaka.
45 Mutta ei he ymmärtäneet sitä sanaa, ja se oli heiltä peitetty, niin ettei he sitä ymmärtäneet; ja he pelkäsivät kysyä sitä sanaa häneltä.
Aka, aole lakou i hoomaopopo i keia olelo; ua huna iho ia ia lakou, i ole lakou e ike; a hopohopo aku la lakou ke ninau aku ia ia no ia olelo.
46 Niin tuli myös kamppaus heidän keskenänsä, kuka heistä suurin olis.
Alaila kupu mai la ka hoopaapaa ana iwaena o lakou i ko lakou mea e oi aku ana.
47 Kuin Jesus näki heidän sydämensä ajatuksen, otti hän lapsen ja asetti tykönsä,
Ike iho la o Iesu i ke kukakuka ana o ko lakou mau naau, lawe iho la ia i kekahi keiki, hooku iho la ia ia me ia iho;
48 Ja sanoi heille: kuka ikänä tämän poikaisen ottaa vastaan minun nimeeni, hän ottaa vastaan minun; ja kuka ikänä minun ottaa vastaan, hän ottaa vastaan sen, joka minun lähetti. Sillä joka vähin on teidän keskenänne, se pitää oleman suurin.
A olelo mai la ia lakou, O ka mea e malama i keia keiki no ko'u inoa, oia ke malama mai ia'u; a o ka mea e malama mai ia'u, oia ke malama i ka mea nana au i hoouna mai: no ka mea, o ka mea uuku loa iwaena o oukou a pau loa, oia ke oi aku ana.
49 Niin Johannes vastasi ja sanoi: Mestari! me näimme yhden sinun nimes kautta perkeleitä ajavan ulos, ja me kielsimme häntä; sillä ei hän seuraa meitä.
Olelo aku la o Ioane, i aku la, E ke Kumu, ua ike makou i kekahi e mahiki ana i na daimonio ma kou inoa; a papa aku la makou ia ia, no ka mea, aole ia i hahai pu me makou.
50 Ja Jesus sanoi hänelle: älkäät kieltäkö; sillä joka ei ole meitä vastaan, hän on meidän puolestamme.
A olelo mai la o Iesu ia ia, Mai papa aku; no ka mea, o ka mea ku e ole mai ia kakou, no kakou no ia.
51 Mutta tapahtui, kuin aika täytetty oli, että hän piti täältä otettaman ylös, käänsi hän kasvonsa menemään Jerusalemin puoleen,
Eia kekahi, i ka hiki ana o na la e laweia'ku ai ia, kau pono kona maka e hele no ia i Ierusalema;
52 Ja lähetti sanansaattajat edellänsä, ja he menivät yhteen Samarialaisten kylään, majaa hänelle valmistamaan.
A hoouna aku la oia i na luna mamua ona: a hele aku la ua mau mea la, a komo aku la i kekahi kulanakauhale o ko Samaria e hoomakaukau nona.
53 Ja ei ne häntä ottaneet vastaan, että hänen kasvonsa oli käännetty menemään Jerusalemia päin.
Aole hoi lakou i hookipa ia ia no ke kau pono ana o kona maka e hele i Ierusalema.
54 Mutta kuin hänen opetuslapsensa Jakob ja Johannes sen näkivät, sanoivat he: Herra, tahdotkos, niin me sanomme, että tuli tulee taivaasta ja kadottaa heidät, niinkuin Eliaskin teki?
A ike iho la na haumana ana, o Iakobo, a me Ioane, i aku la laua, E ka Haku, e pono anei ia oe ke kahea aku maua i ahi e iho mai, mai ka lani mai, i pau ai lakou, e like me ka Elia hana ana?
55 Mutta Jesus kääsi itsensä ja nuhteli heitä, sanoen: ette tiedä, minkäkaltaisen hengen te olette.
A haliu ae la ia, papa mai la ia laua, i mai la, Aole olua i ike i ke ano o ko olua naau;
56 Sillä Ihmisen Poika ei ole tullut kadottamaan ihmisten sieluja, mutta vapahtamaan. Ja he menivät toiseen kylään.
No ka mea, aole i hele mai ke Keiki a ke kanaka, e pepehi i na kanaka, aka, e hoola no. A hele aku la lakou i kekahi kauhalo aku.
57 Ja tapahtui heidän vaeltaissansa, että yksi tiellä sanoi: minä seuraan sinua, kuhunkas ikänä menet, Herra.
Eia kekahi, i ko lakou hele ana ma ke alanui, olelo aku la kekahi kanaka ia ia, E ka Haku, e hahai aku wau ia oe i na wahi au e hele ai.
58 Ja Jesus sanoi hänelle: ketuilla ovat luolat ja taivaan linnuilla pesät; mutta ei ihmisen Pojalla ole, kuhunka hän päänsä kallistaa.
I mai la o Iesu ia ia, He mau lua ko na alopeke, he mau punana ko na manu o ke lewa; aka, o ke Keiki a ke kanaka, aole ona wahi e hoomoe ai i kona poo.
59 Mutta hän sanoi toiselle: seuraa minua! niin se sanoi: Herra, salli minun ensin mennä hautaamaan isääni.
A i mai la oia i kekahi, E hahai mai oe ia'u. Aka, i aku la ia, E ka Haku, e ae mai oe ia'u e hoi au e kanu mua i ko'u makuakane.
60 Niin Jesus sanoi hänelle: anna kuolleet haudata kuolleitansa; mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa.
I mai la o Iesu ia ia, Na ka poe make e kanu i ko lakou poe make; aka, e hele oe e hai aku i ke aupuni o ke Akua.
61 Ja toinen myös sanoi: Herra, minä seuraan sinua, mutta salli minun ensin mennä hyvästi jättämään niitä, jotka kotonani ovat.
Olelo aku la hoi kekahi ia ia, E hahai no au ia oe, e ka Haku; aka, e ae mua oe ia'u e uwe aku i ka poe ma ko'u hale.
62 Mutta Jesus sanoi hänelle: kuka ikänä kätensä auraan laskee ja taaksensa katsoo, ei se ole sovelias Jumalan valtakuntaan.
I mai la o Iesu ia ia, O ko kanaka i lalau kona lima i ka oopalau, a nana aku i hope, aole ia e pono no ke aupuni o ke Akua.
