Luukkaan 18
1 Niin hän sanoi myös heille vertauksen, että aina tulee rukoilla ja ei väsyä,
Jesus told his disciples a parable to show them that they should always pray and never despair.
2 Sanoen: yksi tuomari oli yhdessä kaupungissa, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä.
‘There was,’ he said, ‘in a certain town a judge, who had no fear of God nor regard for people.
3 Niin oli myös yksi leski siinä kaupungissa, joka tuli hänen tykönsä, sanoen: auta minua riitaveljeltäni.
In the same town there was a widow who went to him again and again, and said “Grant me justice against my opponent.”
4 Ja ei hän tahtonut kauvan aikaa. Mutta viimein sanoi hän itsellensä: vaikka en minä Jumalaa pelkää, enkä häpee ihmisiä,
For a time the judge refused, but afterwards he said to himself “Although I am without fear of God or regard for people,
5 Kuitenkin, että tämä leski vaivaa minua, tahdon minä häntä auttaa, ettei hän viimein tulisi ja nurisisi minua.
yet, as this widow is so troublesome, I will grant her justice, to stop her from plaguing me with her endless visits.”’
6 Niin Herra sanoi: kuulkaat, mitä tämä väärä tuomari sanoo:
Then the Master added, ‘Listen to what this iniquitous judge says!
7 Eikös Jumalan pitäisi valituita auttaman, jotka yötä ja päivää häntä huutavat, pitäiskö hänen sitä kärsimän?
And God – won’t he see that his own people, who cry to him night and day, have justice done them – though he holds his hand?
8 Minä sanon teille: hän auttaa heitä pian. Kuitenkin, kuin Ihmisen Poika on tuleva, löytäneekö hän uskoa maan päältä?
He will, I tell you, give them justice soon enough! Yet, when the Son of Man comes, will he find faith on earth?’
9 Niin hän myös sanoi muutamille, jotka itse päällensä uskalsivat, että he olivat hurskaat, ja muita katsoivat ylön, tämän vertauksen:
Another time, speaking to people who were satisfied that they were religious, and who regarded everyone else with scorn, Jesus told this parable –
10 Kaksi ihmistä meni ylös templiin rukoilemaan, yksi Pharisealainen ja toinen Publikani.
‘Two men went up into the Temple Courts to pray. One was a Pharisee and the other a tax-gatherer.
11 Pharisealainen seisoi ja rukoili näin itsellensä: minä kiitän sinua, Jumala, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, ryöväri, väärä, huorintekiä, taikka myös niinkuin tämä Publikani.
The Pharisee stood forward and began praying to himself in this way – “God, I thank you that I am not like other men – thieves, rogues, adulterers – or even like this tax-gatherer.
12 Kahdesti viikossa minä paastoon, ja annan kymmenykset kaikista mitä minulla on.
I fast twice a week, and give a tenth of everything I get to God.”
13 Ja Publikani seisoi taampana, eikä tahtonut silmiänsäkään nostaa ylös taivaasen päin, mutta löi rintoihinsa ja sanoi: Jumala, armahda minun syntisen päälleni!
Meanwhile the tax-gatherer stood at a distance, not venturing even to raise his eyes to heaven, but he kept striking his breast and saying “God, have mercy on me, a sinner.”
14 Minä sanon teille: tämä meni kotiansa hurskaampana kuin toinen; sillä jokainen joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.
This man, I tell you, went home pardoned, rather than the other. For everyone who exalts himself will be humbled, while everyone who humbles himself will be exalted.’
15 Niin he toivat myös hänen tykönsä lapsia, että hän heihin rupeais. Mutta kuin opetuslapset sen näkivät, nuhtelivat he niitä.
Some of the people were bringing even their babies to Jesus, for him to touch them; but, when the disciples saw it, they began to find fault with those who had brought them.
16 Mutta kuin Jesus oli heitä kutsunut tykönsä, sanoi hän: sallikaat lasten tulla minun tyköni, ja älkäät heitä kieltäkö; sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
Jesus, however, called the little children to him. ‘Let the little children come to me,’ he said, ‘and do not hinder them, for it is to the childlike that the kingdom of God belongs.
17 Totisesti sanon minä teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, ei hän ikinä siihen tule siihen sisälle.
I tell you, unless a man receives the kingdom of God like a child, he will not enter it at all.’
18 Ja häneltä kysyi yksi päämiehistä ja sanoi: hyvä Mestari, mitä minun pitää tekemän, että minä ijankaikkisen elämän saisin? (aiōnios g166)
And one of the leaders asked Jesus this question – ‘Good teacher, what must I do if I am to gain eternal life?’ (aiōnios g166)
19 Niin Jesus sanoi hänelle: mitäs minua hyväksi kutsut? Ei ole kenenkään hyvä, vaan yksi, Jumala.
‘Why do you call me good?’ answered Jesus. ‘No one is good but God.
20 Käskysanat sinä tiedät: ei sinun pidä huorin tekemän: ei sinun pidä tappaman: ei sinun pidä varastaman: ei sinun pidä väärää todistusta sanoman: kunnioita isääs ja äitiäs.
You know the commandments – Do not commit adultery, Do not kill, Do not steal, Do not say what is false about others, Honour your father and your mother.’
21 Niin hän sanoi: nämät kaikki olen minä minun nuoruudestani pitänyt.
‘I have observed all these,’ he replied, ‘from childhood.’
22 Kuin Jesus sen kuuli, sanoi hän hänelle: yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on ja vaivaisille, niin sinulla pitä oleman tavara taivaassa: ja tule, seuraa minua.
Hearing this, Jesus said to him, ‘There is one thing still lacking in you; sell everything that you have, and distribute to the poor, and you will have wealth in heaven; then come and follow me.’
23 Vaan kuin hän sen kuuli, tuli hän murheelliseksi; sillä hän oli sangen rikas.
But the man became greatly distressed on hearing this, for he was extremely rich.
24 Mutta kuin Jesus näki hänen murheissansa olevan, sanoi hän: kuinka työläästi rikkaat tulevat Jumalan valtakuntaan;
Seeing this, Jesus said to his disciples, ‘How hard it is for the wealthy to enter the kingdom of God!
25 Sillä huokiampi on kamelin käydä neulan silmän lävitse, kuin rikkaan tulla Jumalan valtakuntaan.
It is easier, indeed, for a camel to get through a needle’s eye than for a rich person to enter the kingdom of God!’
26 Niin he sanoivat, jotka sen kuulivat: ja kuka taitaa autuaaksi tulla?
‘Then who can be saved?’ asked those who heard this.
27 Mutta hän sanoi: ne mitkä ovat mahdottomat ihmisten tykönä, ne ovat mahdolliset Jumalan tykönä.
But Jesus said, ‘What is impossible with people is possible with God.’
28 Niin Pietari sanoi: katso, me jätimme kaikki ja seurasimme sinua.
‘But we,’ said Peter, ‘we left what belonged to us and followed you.’
29 Vaan hän sanoi heille: totisesti sanon minä teille: ei ole kenkään, joka jätti huoneen taikka vanhemmat taikka veljet taikka emännän taikka lapset Jumalan valtakunnan tähden,
‘I tell you,’ he answered, ‘that there is no one who has left house, or wife, or brothers, or parents, or children, for the sake of the kingdom of God,
31 Ja hän otti tykönsä ne kaksitoistakymmentä, ja sanoi heille: katso, me menemme Jerusalemiin, ja kaikki pitää täytettämän mitkä prophetailta Ihmisen Pojasta kirjoitetut ovat.
Gathering the Twelve round him, Jesus said to them, ‘Listen! We are going up to Jerusalem; and there everything that is written in the prophets will be done to the Son of Man.
32 Sillä hän annetaan ylön pakanoille, ja pilkataan, ja häväistään, ja syljetään.
For he will be given up to the Gentiles, mocked, insulted and spat on;
33 Ja kuin he ovat hänen ruoskineet, tappavat he hänen, ja kolmantena päivänä on hän nouseva ylös.
they will scourge him, and then put him to death; and on the third day he will rise again.’
34 Ja ei he mitään näistä ymmärtäneet. Ja tämä puhe oli heiltä niin peitetty, ettei he ymmärtäneet, mitä sanottiin.
The apostles did not comprehend any of this. His meaning was unintelligible to them and they did not understand what he was saying.
35 Niin tapahtui, kuin hän Jerikoa lähestyi, että yksi sokia istui tien vieressä kerjäten,
As Jesus was getting near Jericho, a blind man was sitting by the roadside, begging.
36 Ja kuin hän kuuli kansan käyvän ohitse, kysyi hän, mikä se olis?
Hearing a crowd going by, the man asked what was the matter;
37 He sanoivat hänelle: Jesus Natsarealainen tästä meni.
and, when people told him that Jesus of Nazareth was passing,
38 Ja hän huusi ja sanoi: Jesus, Davidin Poika, armahda minua!
he shouted out, ‘Jesus, Son of David, take pity on me!’
39 Niin ne, jotka menivät ohitse, toruivat häntä vaikenemaan. Mutta hän huusi sitä enemmin: Davidin Poika, armahda minua!
Those who were in front kept telling him to be quiet, but he continued to call out the louder, ‘Son of David, take pity on me!’
40 Niin Jesus seisahti ja käski häntä taluttaa tykönsä. Ja kuin hän lähestyi, kysyi hän häneltä,
Then Jesus stopped and ordered the man to be brought to him. And, when he had come close up to him, Jesus asked him,
41 Sanoen: mitäs tahdot, että minun pitää sinulle tekemän? Hän sanoi: Herra, että minä näköni jälleen saisin.
‘What do you want me to do for you?’ ‘Master,’ he said, ‘I want to recover my sight.’
42 Ja Jesus sanoi hänelle: ole näkevä! sinun uskos autti sinua.
And Jesus said, ‘Recover your sight, your faith has delivered you.’
43 Ja hän sai kohta näkönsä, ja seurasi häntä, ja kunnioitti Jumalaa. Ja kaikki kansa, jotka sen näkivät, kiittivät Jumalaa.
Instantly he recovered his sight, and began to follow Jesus, praising God. And all the people, on seeing it, gave glory to God.
