Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
Songe, Éternel, à ce qui nous arrive! regarde et vois notre opprobre!
2 Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
Notre héritage est dévolu à des étrangers, nos maisons à des inconnus.
3 Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
Nous sommes orphelins, sans père; et nos mères sont comme des veuves.
4 Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
C'est à prix d'argent que nous buvons notre eau, contre un paiement que nous obtenons notre bois.
5 kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
C'est portant le joug sur nos têtes que nous sommes chassés; nous sommes épuisés, nous n'avons aucun répit.
6 Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
C'est à l'Egypte que nous tendons la main, à l'Assyrie, pour avoir du pain à rassasiement.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
Nos pères ont péché; ils ne sont plus; c'est nous qui pâtissons de leurs crimes.
8 Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
Des esclaves nous gouvernent, personne ne nous arrache de leurs mains.
9 Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
Au péril de nos vies nous affrontons l'épée du désert pour nous procurer notre pain.
10 Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
Notre peau s'enflamme comme une fournaise aux feux de la faim.
11 He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
Dans Sion ils déshonorent les femmes, les vierges dans les villes de Juda.
12 Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
De leurs mains ils pendent les princes, la personne des Anciens n'est pas respectée.
13 Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
De jeunes hommes ont à porter les meules, et des enfants chancellent sous [des fardeaux] de bois.
14 Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
Les Anciens ont abandonné la Porte, et les jeunes gens leurs lyres.
15 Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
La joie de nos cœurs a cessé, le deuil a remplacé nos danses.
16 Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
La couronne est tombée de nos têtes; ah! malheureux que nous sommes d'avoir péché!
17 Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
C'est là ce qui rend nos cœurs malades, c'est là ce qui assombrit nos regards;
18 Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
c'est le ravage de la montagne de Sion que parcourent maintenant les renards.
19 Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
Pour toi, Éternel, tu règnes éternellement, ton trône demeure pour tous les âges.
20 Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
Pourquoi nous oublies-tu à toujours, nous délaisses-tu si longtemps?
21 Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
Convertis-nous à toi, Éternel, et nous serons convertis; rends-nous des jours nouveaux, tels que ceux d'autrefois!
22 Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
Est-ce donc que tu nous as entièrement rejetés, que ta colère contre nous est si extrême?
