Valitusvirret 3

1 Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.

Ich bin ein elender Mann, der die Rute seines Grimmes sehen muß.

2 Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.

Er hat mich geführt und lassen gehen in die Finsternis und nicht in Licht.

3 Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.

Er hat seine Hand gewendet wider mich und handelt gar anders mit mir für und für.

4 Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.

Er hat mir Fleisch und Haut alt gemacht und mein Gebein zerschlagen.

5 Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.

Er hat mich verbaut und mich mit Galle und Mühe umgeben.

6 Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.

Er hat mich in Finsternis gelegt wie die, so längst tot sind.

7 Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.

Er hat mich vermauert, daß ich nicht heraus kann, und mich in harte Fesseln gelegt.

8 Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.

Und wenn ich gleich schreie und rufe, so stopft er die Ohren zu vor meinem Gebet.

9 Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.

Er hat meinen Weg vermauert mit Werkstücken und meinen Steig umgekehrt.

10 Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.

Er hat auf mich gelauert wie ein Bär, wie ein Löwe im Verborgenen.

11 Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.

Er läßt mich des Weges fehlen. Er hat mich zerstückt und zunichte gemacht.

12 Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.

Er hat seinen Bogen gespannt und mich dem Pfeil zum Ziel gesteckt.

13 Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.

Er hat aus dem Köcher in meine Nieren schießen lassen.

14 Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.

Ich bin ein Spott allem meinem Volk und täglich ihr Liedlein.

15 Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.

Er hat mich mit Bitterkeit gesättigt und mit Wermut getränkt.

16 Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.

Er hat meine Zähne zu kleinen Stücken zerschlagen. Er wälzt mich in der Asche.

17 Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.

Meine Seele ist aus dem Frieden vertrieben; ich muß des Guten vergessen.

18 Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.

Ich sprach: Mein Vermögen ist dahin und meine Hoffnung auf den HERRN.

19 Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.

Gedenke doch, wie ich so elend und verlassen, mit Wermut und Galle getränkt bin!

20 Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.

Du wirst ja daran gedenken; denn meine Seele sagt mir es.

21 Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.

Das nehme ich zu Herzen, darum hoffe ich noch.

22 Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.

Die Güte des HERRN ist's, daß wir nicht gar aus sind; seine Barmherzigkeit hat noch kein Ende,

23 Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.

sondern sie ist alle Morgen neu, und deine Treue ist groß.

24 Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.

Der HERR ist mein Teil, spricht meine Seele; darum will ich auf ihn hoffen.

25 Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.

Denn der HERR ist freundlich dem, der auf sie harrt, und der Seele, die nach ihm fragt.

26 Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.

Es ist ein köstlich Ding, geduldig sein und auf die Hilfe des HERRN hoffen.

27 Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;

Es ist ein köstlich Ding einem Mann, daß er das Joch in seiner Jugend trage;

28 Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,

daß ein Verlassener geduldig sei, wenn ihn etwas überfällt,

29 Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,

und seinen Mund in den Staub stecke und der Hoffnung warte

30 Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.

und lasse sich auf die Backen schlagen und viel Schmach anlegen.

31 Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.

Denn der Herr verstößt nicht ewiglich;

32 Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.

sondern er betrübt wohl, und erbarmt sich wieder nach seiner Güte.

33 Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,

Denn er nicht von Herzen die Menschen plagt und betrübt,

34 Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,

als wollte er die Gefangenen auf Erden gar unter seine Füße zertreten

35 Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,

und eines Mannes Recht vor dem Allerhöchsten beugen lassen

36 Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.

und eines Menschen Sache verkehren lassen, gleich als sähe es der Herr nicht.

37 Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?

Wer darf denn sagen, daß solches geschehe ohne des Herrn Befehl

38 Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?

und daß nicht Böses und Gutes komme aus dem Munde des Allerhöchsten?

39 Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.

Wie murren denn die Leute im Leben also? Ein jeglicher murre wider seine Sünde!

40 Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.

Und laßt uns erforschen und prüfen unser Wesen und uns zum HERRN bekehren!

41 Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.

Laßt uns unser Herz samt den Händen aufheben zu Gott im Himmel!

42 Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.

Wir, wir haben gesündigt und sind ungehorsam gewesen; darum hast du billig nicht verschont;

43 Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.

sondern du hast uns mit Zorn überschüttet und verfolgt und ohne Barmherzigkeit erwürgt.

44 Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.

Du hast dich mit einer Wolke verdeckt, daß kein Gebet hindurch konnte.

45 Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.

Du hast uns zu Kot und Unflat gemacht unter den Völkern.

46 Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.

Alle unsre Feinde sperren ihr Maul auf wider uns.

47 Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.

Wir werden gedrückt und geplagt mit Schrecken und Angst.

48 Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.

Meine Augen rinnen mit Wasserbächen über den Jammer der Tochter meines Volks.

49 Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,

Meine Augen fließen und können nicht ablassen; denn es ist kein Aufhören da,

50 Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.

bis der HERR vom Himmel herabschaue uns sehe darein.

51 Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.

Mein Auge frißt mir das Leben weg um die Töchter meiner Stadt.

52 Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.

Meine Feinde haben mich gehetzt wie einen Vogel ohne Ursache;

53 He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.

sie haben mein Leben in einer Grube fast umgebracht und Steine auf mich geworfen;

54 Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.

sie haben mein Haupt mit Wasser überschüttet; da sprach ich: Nun bin ich gar dahin.

55 Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;

Ich rief aber deinen Namen an, HERR, unten aus der Grube,

56 Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.

und du erhörtest meine Stimme: Verbirg deine Ohren nicht vor meinem Seufzen und Schreien!

57 Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.

Du nahest dich zu mir, wenn ich dich anrufe, und sprichst: Fürchte dich nicht!

58 Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.

Du führest, Herr, die Sache meiner Seele und erlösest mein Leben.

59 Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.

Du siehest, HERR, wie mir so Unrecht geschieht; hilf mir zu meinem Recht!

60 Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.

Du siehst alle ihre Rache und alle ihre Gedanken wider mich.

61 Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,

HERR, du hörest ihr Schmähen und alle ihre Gedanken über mich,

62 Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.

die Lippen meiner Widersacher und ihr dichten wider mich täglich.

63 Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.

Schaue doch, sie sitzen oder stehen auf, so singen sie von mir ein Liedlein.

64 Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.

Vergilt ihnen, HERR, wie sie verdient haben!

65 Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.

Laß ihnen das Herz erschrecken, laß sie deinen Fluch fühlen!

66 Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.

Verfolge sie mit deinem Grimm und vertilge sie unter dem Himmel des HERRN.