Jobin 9

1 Job vastasi ja sanoi:

Et Job répondit et dit:

2 Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.

En vérité, je sais qu’il en est ainsi. Mais comment l’homme sera-t-il juste devant Dieu?

3 Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.

S’il se plaît à contester avec lui, il ne lui répondra pas sur un point entre mille.

4 Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?

Il est sage de cœur et puissant en force: qui s’est endurci contre lui et a prospéré?

5 Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.

Il transporte les montagnes, et elles ne savent pas qu’il les renverse dans sa colère;

6 Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.

Il remue la terre de sa place, et ses colonnes tremblent;

7 Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.

Il parle au soleil, et [le soleil] ne se lève pas; et sur les étoiles il met son sceau;

8 Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.

Seul il étend les cieux et marche sur les hauteurs de la mer;

9 Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.

Il fait la grande Ourse, Orion, et les Pléiades, et les chambres du midi;

10 Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.

Il fait de grandes choses qu’on ne saurait sonder, et des merveilles à ne pouvoir les compter.

11 Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.

Voici, il passe près de moi, et je ne [le] vois pas; et il passe à côté [de moi], et je ne l’aperçois pas.

12 Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?

Voici, il ravit; qui l’en détournera? Qui lui dira: Que fais-tu?

13 Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.

Dieu ne retire pas sa colère; sous lui fléchissent les orgueilleux qui prêtent secours.

14 Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?

Combien moins lui répondrais-je, moi, [et] choisirais-je mes paroles avec lui!

15 Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.

Si j’étais juste, je ne lui répondrais pas, je demanderais grâce à mon juge.

16 Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;

Si je criais, et qu’il me réponde, je ne croirais pas qu’il ait prêté l’oreille à ma voix, –

17 Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.

Lui qui m’écrase dans une tempête, et qui multiplie mes blessures sans cause.

18 Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.

Il ne me permet pas de reprendre haleine; car il me rassasie d’amertumes.

19 Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?

S’agit-il de force, voici, il est fort; s’agit-il de jugement: Qui m’assignera?

20 Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.

Si je me justifiais, ma bouche me condamnerait; si j’étais parfait, il me montrerait pervers.

21 Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.

Si j’étais parfait, je méconnaîtrais mon âme, je mépriserais ma vie.

22 Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.

Tout revient au même; c’est pourquoi j’ai dit: Il consume le parfait et le méchant.

23 Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.

Si le fléau donne subitement la mort, il se rit de l’épreuve de l’innocent.

24 Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?

La terre est livrée en la main du méchant: il couvre la face de ses juges. S’il n’en est pas ainsi, qui est-ce donc?

25 Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.

Mes jours s’en vont plus vite qu’un coureur; ils fuient, ils ne voient pas ce qui est bon;

26 Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.

Ils passent rapides comme les barques de jonc, comme un aigle qui fond sur sa proie.

27 Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:

Si je dis: J’oublierai ma plainte, je renoncerai à mon visage [morne] et je serai joyeux,

28 Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.

Je suis épouvanté de tous mes tourments; je sais que tu ne me tiendras pas pour innocent.

29 Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?

Soit, je suis méchant: pourquoi me fatigué-je ainsi en vain?

30 Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,

Si je me lave avec de l’eau de neige, et que je nettoie mes mains dans la pureté,

31 Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.

Alors tu me plongeras dans un fossé, et mes vêtements m’auront en horreur.

32 Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.

Car il n’est pas homme, comme moi, pour que je lui réponde, pour que nous allions ensemble en jugement.

33 Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.

Il n’y a pas entre nous un arbitre qui mettrait sa main sur nous deux.

34 Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;

Qu’il retire sa verge de dessus moi, et que sa terreur ne me trouble pas;

35 Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.

Alors je parlerai et je ne le craindrai pas; mais il n’en est pas ainsi de moi.