Jobin 9

1 Job vastasi ja sanoi:

Job antwoordde, en sprak:

2 Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.

Zeker, ik weet wel, dat het zo is; Maar hoe kan een mens tegenover God in zijn recht zijn?

3 Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.

Wanneer hij Hem ter verantwoording wil roepen, Geeft Hij niet eens op de duizendmaal antwoord;

4 Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?

Wie heeft den Alwijze en den Almachtige Ooit ongedeerd getrotseerd?

5 Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.

Hem, die bergen verzet, en ze merken het niet, Ze onderstboven keert in zijn toorn;

6 Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.

Die de aarde op haar plaats doet schudden, Haar zuilen trillen ervan;

7 Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.

Die de zon bevel geeft, niet te stralen, En de sterren onder een zegel legt!

8 Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.

Die de hemel uitspant, Hij alleen, En voortschrijdt over de golven der zee;

9 Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.

Die Grote Beer en Orion schiep, Plejaden en het Zuiderkruis;

10 Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.

Die grootse, ondoorgrondelijke dingen wrocht, En talloze wonderen!

11 Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.

Zie, Hij gaat mij voorbij, en ik zie het niet, Hij glijdt langs mij heen, ik bemerk het niet;

12 Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?

Rooft Hij: Wie zal Hem weerhouden? Wie Hem zeggen: Wat doet Gij?

13 Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.

God, die zijn gramschap niet weerhoudt: Zelfs Ráhabs helpers moesten zich onder Hem krommen!

14 Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?

Hoe zou ik Hem dan ter verantwoording roepen, Mijn woorden tegenover Hem vinden?

15 Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.

Ik, die geen antwoord krijg, al heb ik ook recht, Maar mijn Rechter om genade moet smeken;

16 Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;

En al gaf Hij mij antwoord, als ik riep, Dan geloof ik niet, dat Hij naar mij zou luisteren.

17 Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.

Hij, die mij vertrapt om een kleinigheid En mijn smarten vermeerdert om niet;

18 Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.

Hij, die mij niet op adem laat komen, Maar mij met bitter wee overstelpt.

19 Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?

Gaat het om kracht: Hij is er, de Sterke! Gaat het om recht: Wie klaagt Hem aan?

20 Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.

Al had ik ook recht, zijn mond veroordeelde mij; Al was ik onschuldig, Hij verklaarde mij schuldig!

21 Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.

Ben ik onschuldig? Ik weet het zelf nu niet meer. Ik verfoei mijn bestaan: Het is mij allemaal één!

22 Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.

Maar daarom roep ik het uit: Onschuldigen en schuldigen slaat Hij neer!

23 Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.

Wanneer zijn gesel plotseling doodt, Lacht Hij met de vertwijfeling van de onschuldigen;

24 Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?

Is het land aan bozen overgeleverd, Hij bindt nog een blinddoek op het gelaat van de rechters: Want zo Hij het niet doet, Wie doet het dan wel?

25 Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.

Zo vliegen mijn dagen voorbij, Sneller nog dan een ijlbode; Zo vluchten ze weg, Zonder geluk te aanschouwen;

26 Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.

Ze schieten heen als schepen van riet, Als een adelaar, die zich werpt op zijn prooi.

27 Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:

Denk ik, ik wil mijn jammer vergeten, Weer vrolijk schijnen en blij,

28 Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.

Dan ben ik weer bang voor al mijn smarten, Wetend, dat Gij mij niet voor onschuldig houdt.

29 Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?

En wanneer ik dan toch schuldig moet zijn, Waarom doe ik mijn best, om niet?

30 Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,

Al was ik mij nog zo schoon met sneeuw, En reinig mijn handen met zeep,

31 Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.

Toch ploft Gij mij neer in het vuil, Zodat mijn kleren van mij walgen.

32 Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.

Neen, Gij zijt geen mens, zoals ik, dien ik ter verantwoording roep, Zodat wij te zamen voor de rechtbank verschijnen!

33 Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.

Ach, mocht er een scheidsrechter tussen ons zijn, Die zijn hand op ons beiden kon leggen;

34 Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;

Die Gods roede van mij weg zou nemen, Zodat de schrik voor Hem mij niet deerde:

35 Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.

Dan zou ik spreken zonder Hem te vrezen; Maar nu er geen is, neem ik het op voor mijzelf!