Jobin 7

1 Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niinkuin orjan päivät?

L’homme n’a-t-il pas une vie de labeur sur la terre? Et ses jours ne sont-ils pas comme les jours d’un mercenaire?

2 Niinkuin palvelia halajaa varjoa, ja orja työnsä loppua,

Comme l’esclave soupire après l’ombre, et comme le mercenaire attend son salaire,

3 Niin olen minä minulleni saanut turhat kuukaudet, ja minulla on monta murheellista yötä ollut.

Ainsi j’ai eu pour partage des mois de déception, et des nuits de misère me sont assignées.

4 Kuin minä levätä panin, sanoin minä: Koskahan minä nousen? ja sitte lueskelen, koska ehtoo tullee: minä olen ravittu kävellyksistä hamaan pimeyteen asti.

Si je me couche, alors je dis: Quand me lèverai-je et quand l’obscurité prendra-t-elle fin? et je suis excédé d’agitations jusqu’au point du jour.

5 Minun lihani on puetettu madoilla ja maan tomulla; minun nahkani on ahvettunut ja hyljätyksi tullut.

Ma chair est couverte de vers et de croûtes de terre, ma peau se retire et suppure.

6 Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä.

Mes jours s’en vont plus vite qu’une navette, et finissent sans espérance.

7 Muista, että minun elämäni on tuuli, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään.

Souviens-toi que ma vie n’est qu’un souffle: mon œil ne reverra pas le bien;

8 Ja ei yksikään silmä, joka minun nyt näkee, pidä minua enempi näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun.

L’œil qui me regarde ne me reverra plus; tes yeux sont sur moi, et je ne suis plus.

9 Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan, ei nouse jälleen, (Sheol h7585)

La nuée disparaît et s’en va; ainsi celui qui descend au shéol n’en remonte pas, (Sheol h7585)

10 Eikä palaja jälleen huoneesensa, ei myös hänen siansa häntä enää tunne.

Il ne revient plus dans sa maison, et son lieu ne le reconnaît plus.

11 Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa.

Aussi je ne retiendrai pas ma bouche; je parlerai dans la détresse de mon esprit, je discourrai dans l’amertume de mon âme.

12 Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket?

Suis-je une mer, suis-je un monstre marin, que tu établisses des gardes autour de moi?

13 Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun;

Quand je dis: Mon lit me consolera, ma couche allégera ma détresse,

14 Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä,

Alors tu m’effraies par des songes, tu me terrifies par des visions,

15 Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi.

Et mon âme choisit la suffocation, – plutôt la mort que mes os:

16 Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat.

J’en suis dégoûté; je ne vivrai pas à toujours. Laisse-moi, car mes jours sont vanité.

17 Mikä on ihminen, ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees?

Qu’est-ce que l’homme que tu fasses grand cas de lui, et que ton cœur s’occupe de lui,

18 Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina.

Et que tu le visites chaque matin, que tu l’éprouves à tout moment?

19 Miksi et minusta luovu, ja päästä minua, siihen asti että minä sylkeni nielisin?

Pourquoi ne détournes-tu pas les yeux de moi, et ne me laisses-tu pas tranquille jusqu’à ce que j’aie avalé ma salive?

20 Minä olen syntiä tehnyt; mitä minun pitää sinulle tekemän, o sinä ihmisten vartia? miksis minun teit sinulles loukkaukseksi ja itselleni kuormaksi?

J’ai péché; – que t’ai-je fait? Toi qui observes l’homme, pourquoi m’as-tu placé pour être l’objet de tes coups, de sorte que je suis un fardeau à moi-même?

21 Ja miksi et minun pahaa tekoani anna anteeksi ja ota pois minun vääryyttäni? Sillä nyt pitää minun makaaman mullassa: ja jos minua aamulla etsit, niin en minä enää ole.

Et pourquoi ne pardonnes-tu pas ma transgression, et ne fais-tu point passer mon iniquité? Car maintenant je me coucherai dans la poussière, et tu me chercheras, et je ne serai plus.