Jobin 7
1 Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niinkuin orjan päivät?
Does not man have hard labor on earth? Are not his days like the days of a hired man?
2 Niinkuin palvelia halajaa varjoa, ja orja työnsä loppua,
Like a slave earnestly desires the shadows of evening, like a hired man looks for his wages—
3 Niin olen minä minulleni saanut turhat kuukaudet, ja minulla on monta murheellista yötä ollut.
so I have been made to endure months of misery; I have been given trouble-filled nights.
4 Kuin minä levätä panin, sanoin minä: Koskahan minä nousen? ja sitte lueskelen, koska ehtoo tullee: minä olen ravittu kävellyksistä hamaan pimeyteen asti.
When I lie down, I say to myself, 'When will I get up and when will the night be gone?' I am full of tossing to and fro until the day's dawning.
5 Minun lihani on puetettu madoilla ja maan tomulla; minun nahkani on ahvettunut ja hyljätyksi tullut.
My flesh is clothed with worms and clods of dust; the sores in my skin harden up and then dissolve and run afresh.
6 Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä.
My days are swifter than a weaver's shuttle; they pass without hope.
7 Muista, että minun elämäni on tuuli, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään.
God, call to mind that my life is only a breath; my eye will no more see good.
8 Ja ei yksikään silmä, joka minun nyt näkee, pidä minua enempi näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun.
The eye of God, who sees me, will see me no more; God's eyes will be on me, but I will not exist.
9 Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan, ei nouse jälleen, (Sheol h7585)
As a cloud is consumed and vanishes away, so he who goes down to Sheol will come up no more. (Sheol h7585)
10 Eikä palaja jälleen huoneesensa, ei myös hänen siansa häntä enää tunne.
He will return no more to his house; neither will his place know him again.
11 Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa.
Therefore I will not restrain my mouth; I will speak in the anguish of my spirit; I will complain in the bitterness of my soul.
12 Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket?
Am I the sea or a sea monster that you place a guard over me?
13 Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun;
When I say, 'My bed will comfort me, and my couch will ease my complaint,'
14 Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä,
then you scare me with dreams and terrify me through visions,
15 Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi.
so that I would choose strangling and death rather than preserving these bones of mine.
16 Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat.
I loathe my life; I would not wish to always be alive; let me alone for my days are useless.
17 Mikä on ihminen, ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees?
What is man that you should pay attention to him, that you should set your mind on him,
18 Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina.
that you should observe him every morning and test him every moment?
19 Miksi et minusta luovu, ja päästä minua, siihen asti että minä sylkeni nielisin?
How long will it be before you look away from me, before you let me alone long enough for me to swallow down my own saliva?
20 Minä olen syntiä tehnyt; mitä minun pitää sinulle tekemän, o sinä ihmisten vartia? miksis minun teit sinulles loukkaukseksi ja itselleni kuormaksi?
Even if I have sinned, what would that do to you, you who watch men? Why have you made a target of me, so that I am a burden for you?
21 Ja miksi et minun pahaa tekoani anna anteeksi ja ota pois minun vääryyttäni? Sillä nyt pitää minun makaaman mullassa: ja jos minua aamulla etsit, niin en minä enää ole.
Why do you not pardon my transgression and take away my iniquity? For now will I lie down in the dust; you will seek me carefully, but I will not exist.”
