Jobin 6
1 Niin Job vastasi ja sanoi:
But Job answered and said,
2 Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
Oh that one would indeed weigh the wrath that is upon me, and take up my griefs in a balance together!
3 Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
And verily they would be heavier than the sand by the seashore: but, as it seems, my words are vain.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
For the arrows of the Lord are in my body, whose violence drinks up my blood: whenever I am going to speak, they pierce me.
5 Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
What then? will the wild ass bray for nothing, if he is not seeking food? or again, will the ox low at the manger, when he has a fodder?
6 Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
Shall bread be eaten without salt? or again, is there taste in empty words?
7 Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
For my wrath cannot cease; for I perceive my food as the smell of a lion [to be] loathsome.
8 Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
For oh that he would grant [my desire], and my petition might come, and the Lord would grant my hope!
9 Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
Let the Lord begin and wound me, but let him not utterly destroy me.
10 Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
Let the grave be my city, upon the walls of which I have leaped: I will not shrink from it; for I have not denied the holy words of my God.
11 Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
For what is my strength, that I continue? what is my time, that my soul endures?
12 Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
Is my strength the strength of stones? or is my flesh of brass?
13 Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
Or have I not trusted in him? but help is [far] from me.
14 Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
Mercy has rejected me; and the visitation of the Lord has disregarded me.
15 Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
My nearest relations have not regarded me; they have passed me by like a failing brook, or like a wave.
16 Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
They who used to reverence me, now have come against me like snow or congealed ice.
17 Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
When it has melted at the approach of heat, it is not known what it was.
18 Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
Thus I also have been deserted of all; and I am ruined, and become an outcast.
19 He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
Behold the ways of the Thaemanites, ye that mark the paths of the Sabaeans.
20 Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
They too that trust in cities and riches shall come to shame.
21 Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
But ye also have come to me without pity; so that beholding my wound ye are afraid.
22 Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
What? have I made any demand of you? or do I ask for strength from you,
23 Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
to deliver me from enemies, or to rescue me from the hand of the mighty ones?
24 Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
Teach ye me, and I will be silent: if in anything I have erred, tell me.
25 Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
But as it seems, the words of a true man are vain, because I do not ask strength of you.
26 Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
Neither will your reproof cause me to cease my words, for neither will I endure the sound of your speech.
27 Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
Even because ye attack the fatherless, and insult your friend.
28 Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
But now, having looked upon your countenances, I will not lie.
29 Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
Sit down now, and let there not be unrighteousness; and unite again with the just.
30 Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
For there is no injustice in my tongue; and does not my throat meditate understanding?
