Jobin 41
1 Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
An extrahere poteris Leviathan hamo, et fune ligabis linguam ejus?
2 Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
Numquid pones circulum in naribus ejus, aut armilla perforabis maxillam ejus?
3 Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
Numquid multiplicabit ad te preces, aut loquetur tibi mollia?
4 Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
Numquid feriet tecum pactum, et accipies eum servum sempiternum?
5 Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
Numquid illudes ei quasi avi, aut ligabis eum ancillis tuis?
6 Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
Concident eum amici? divident illum negotiatores?
7 Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
Numquid implebis sagenas pelle ejus, et gurgustium piscium capite illius?
8 Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
Pone super eum manum tuam: memento belli, nec ultra addas loqui.
9 Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
Ecce spes ejus frustrabitur eum, et videntibus cunctis præcipitabitur.]
10 Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
[Non quasi crudelis suscitabo eum: quis enim resistere potest vultui meo?
11 Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
Quis ante dedit mihi, ut reddam ei? omnia quæ sub cælo sunt, mea sunt.
12 Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
Non parcam ei, et verbis potentibus, et ad deprecandum compositis.
13 Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
Quis revelabit faciem indumenti ejus? et in medium oris ejus quis intrabit?
14 Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
Portas vultus ejus quis aperiet? per gyrum dentium ejus formido.
15 Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
Corpus illius quasi scuta fusilia, compactum squamis se prementibus.
16 Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
Una uni conjungitur, et ne spiraculum quidem incedit per eas.
17 Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
Una alteri adhærebit, et tenentes se nequaquam separabuntur.
18 Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
Sternutatio ejus splendor ignis, et oculi ejus ut palpebræ diluculi.
19 Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
De ore ejus lampades procedunt, sicut tædæ ignis accensæ.
20 Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
De naribus ejus procedit fumus, sicut ollæ succensæ atque ferventis.
21 Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
Halitus ejus prunas ardere facit, et flamma de ore ejus egreditur.
22 Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
In collo ejus morabitur fortitudo, et faciem ejus præcedit egestas.
23 Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
Membra carnium ejus cohærentia sibi: mittet contra eum fulmina, et ad locum alium non ferentur.
24 Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
Cor ejus indurabitur tamquam lapis, et stringetur quasi malleatoris incus.
25 Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
Cum sublatus fuerit, timebunt angeli, et territi purgabuntur.
26 Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
Cum apprehenderit eum gladius, subsistere non poterit, neque hasta, neque thorax:
27 Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
reputabit enim quasi paleas ferrum, et quasi lignum putridum æs.
28 Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
Non fugabit eum vir sagittarius: in stipulam versi sunt ei lapides fundæ.
29 Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
Quasi stipulam æstimabit malleum, et deridebit vibrantem hastam.
30 Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
Sub ipso erunt radii solis, et sternet sibi aurum quasi lutum.
31 Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
Fervescere faciet quasi ollam profundum mare, et ponet quasi cum unguenta bulliunt.
32 Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
Post eum lucebit semita: æstimabit abyssum quasi senescentem.
33 Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
Non est super terram potestas quæ comparetur ei, qui factus est ut nullum timeret.
34 Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.
Omne sublime videt: ipse est rex super universos filios superbiæ.]
