Jobin 41

1 Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?

Kannst du den Leviathan ziehen mit dem Hamen und seine Zunge mit einem Strick fassen?

2 Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?

Kannst du ihm eine Angel in die Nase legen und mit einem Stachel ihm die Backen durchbohren?

3 Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?

Meinest du, er werde dir viel Flehens machen oder dir heucheln?

4 Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?

Meinest du, daß er einen Bund mit dir machen werde, daß du ihn immer zum Knecht habest?

5 Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?

Kannst du mit ihm spielen wie mit einem Vogel, oder ihn deinen Dirnen binden?

6 Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.

Meinest du, die Gesellschaften werden ihn zerschneiden, daß er unter die Kaufleute zerteilet wird?

7 Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.

Kannst du das Netz füllen mit seiner Haut und die Fischreusen mit seinem Kopf?

8 Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.

Wenn du deine Hand an ihn legst, so gedenke, daß ein Streit sei, den du nicht ausführen wirst.

9 Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?

Siehe, seine Hoffnung wird ihm fehlen; und wenn er sein ansichtig wird, schwinget er sich dahin.

10 Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?

Niemand ist so kühn, der ihn reizen darf; wer ist denn, der vor mir stehen könne?

11 Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.

Wer hat mir was zuvor getan, daß ich's ihm vergelte? Es ist mein, was unter allen Himmeln ist.

12 Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.

Dazu muß ich nun sagen, wie groß, wie mächtig und wohl geschaffen er ist.

13 Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?

Wer kann ihm sein Kleid aufdecken? Und wer darf es wagen, ihm zwischen die Zähne zu greifen?

14 Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?

Wer kann die Kinnbacken seines Antlitzes auftun? Schrecklich stehen seine Zähne umher.

15 Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.

Seine stolzen Schuppen sind wie feste Schilde, fest und enge ineinander.

16 Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.

Eine rührt an die andere, daß nicht ein Lüftlein dazwischengehet.

17 Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.

Es hängt eine an der andern, und halten sich zusammen, daß sie sich nicht voneinander trennen.

18 Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.

Sein Niesen glänzet wie ein Licht; seine Augen sind wie die Augenlider der Morgenröte.

19 Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.

Aus seinem Munde fahren Fackeln, und feurige Funken schießen heraus.

20 Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.

Aus seiner Nase gehet Rauch wie von heißen Töpfen und Kessel.

21 Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.

Sein Odem ist wie lichte Lohe, und aus seinem Munde gehen Flammen.

22 Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.

Er hat einen starken Hals; und ist seine Lust, wo er etwas verderbet.

23 Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.

Die Gliedmaßen seines Fleisches hangen aneinander und halten hart an ihm, daß er nicht zerfallen kann.

24 Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.

Sein Herz ist so hart wie ein Stein und so fest wie ein Stück vom untersten Mühlstein.

25 Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.

Wenn er sich erhebt, so entsetzen sich die Starken; und wenn er daherbricht, so ist keine Gnade da.

26 Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.

Wenn man zu ihm will mit dem Schwert, so regt er sich nicht; oder mit Spieß, Geschoß und Panzer.

27 Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.

Er achtet Eisen wie Stroh und Erz wie faul Holz.

28 Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.

Kein Pfeil wird ihn verjagen; die Schleudersteine sind wie Stoppeln.

29 Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.

Den Hammer achtet er wie Stoppeln; er spottet der bebenden Lanze.

30 Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.

Unter ihm liegen scharfe Steine und fährt über die scharfen Felsen wie über Kot.

31 Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.

Er macht, daß das tiefe Meer siedet wie ein Topf, und rührt es ineinander, wie man eine Salbe menget.

32 Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.

Nach ihm leuchtet der Weg, er macht die Tiefe ganz grau.

33 Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.

Auf Erden ist ihm niemand zu gleichen; er ist gemacht ohne Furcht zu sein.

34 Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.

Er verachtet alles, was hoch ist; er ist ein König über alle Stolzen.