Jobin 41

1 Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?

Tires-tu le Léviathan avec l'hameçon, fais-tu passer la ligne au travers de sa langue?

2 Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?

Attaches-tu la corde à son naseau, et perces-tu sa mâchoire pour y mettre l'anneau?

3 Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?

Va-t-il t'adresser beaucoup de prières, et te parler d'une voix adoucie?

4 Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?

Va-t-il faire un pacte avec toi, pour s'engager à te servir toujours?

5 Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?

Vas-tu jouer avec lui comme avec un oiseau, et le mettre à l'attache pour tes jeunes filles?

6 Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.

Entre-t-il dans le trafic de la confrérie, et le répartit-elle entre les marchands?

7 Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.

Couvres-tu sa peau de dards, et sa tête de harpons?

8 Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.

Tentes-tu de mettre la main sur lui; tu ne t'aviseras plus de l'attaquer.

9 Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?

Voici, l'espoir de l'agresseur est bientôt déçu; n'est-il pas terrassé à son seul aspect?

10 Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?

Nul n'a l'audace de le provoquer: et qui pourrait Me prendre à partie?

11 Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.

Qui m'a prévenu, pour que j'aie à lui rendre? Sous le ciel entier tout est ma propriété.

12 Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.

Je ne tairai point sa structure, ni la nature de sa force, ni la beauté de son armure.

13 Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?

Qui a pu soulever le recouvrement de sa robe, et pénétrer entre sa double mâchoire?

14 Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?

Qui entr'ouvrit les portes de sa face? Tout autour sont ses dents effroyables.

15 Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.

Des sillons sont tracés entre les boucliers de sa croupe, retenus par un sceau qui les presse;

16 Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.

ils sont soudés l'un à l'autre, et l'air ne s'insinue pas dans leurs intervalles;

17 Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.

entre eux ils sont adhérents, et forment un masse solide, inséparable.

18 Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.

Son éternuement produit une gerbe lumineuse, et ses yeux sont comme les paupières de l'aurore.

19 Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.

De sa gueule sortent des torches, et des étincelles enflammées s'échappent.

20 Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.

Une fumée jaillit de ses narines, comme d'un vaisseau qui bout, et d'une chaudière.

21 Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.

Son haleine allume les charbons, et des flammes partent de sa bouche.

22 Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.

La force réside dans son encolure, et devant lui la détresse tressaille.

23 Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.

Les fanons de sa chair sont adhérents, coulés sur son corps, immobiles.

24 Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.

Son cœur a la densité de la pierre, et la densité de la meule inférieure.

25 Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.

Se lève-t-il, les héros s'épouvantent, et la peur les déroute.

26 Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.

Le coup qu'on lui porte, demeure sans effet; il brave la lance, le dard et la cuirasse.

27 Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.

Pour lui le fer est autant que de la paille, et l'airain, que du bois vermoulu.

28 Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.

La flèche décochée ne le met pas en fuite, et sur lui les pierres de la fronde font l'effet de la balle.

29 Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.

Pour lui la massue est autant que du chaume, et il se rit du frémissement des traits.

30 Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.

Son ventre est muni de têts acérés; on dirait que sur le limon où il couche, un traîneau à fouler a laissé son empreinte.

31 Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.

Il fait comme une chaudière bouillonner l'onde, et donne à la mer l'aspect d'un vaisseau où l'on broie les parfums.

32 Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.

Il laisse après lui un sillage lumineux; on prendrait la mer pour une blanche chevelure.

33 Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.

Sur la terre il n'a pas de maître; il fut créé pour être intrépide;

34 Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.

il ose regarder toute taille élevée, il est Roi au-dessus de tous les fiers animaux.