Jobin 4
1 Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
Then Eliphaz the Thaemanite answered and said,
2 Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
Hast you been often spoken to in distress? but who shall endure the force of your words?
3 Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
For whereas you have instructed many, and have strengthened the hands of the weak one,
4 Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
and have supported the failing with words, and have imparted courage to feeble knees.
5 Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
Yet now [that] pain has come upon you, and touched you, you are troubled.
6 Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
Is not your fear [founded] in folly, your hope also, and the mischief of your way?
7 Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
Remember then who has perished, being pure? or when were the true-hearted utterly destroyed?
8 Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
Accordingly as I have seen men plowing barren places, and they that sow them will reap sorrows for themselves.
9 He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
They shall perish by the command of the Lord, and shall be utterly consumed by the breath of his wrath.
10 Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
The strength of the lion, and the voice of the lioness, and the exulting cry of serpents are quenched.
11 Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
The old lion has perished for lack of food, and the lions' whelps have forsaken one another.
12 Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
But if there had been any truth in your words, none of these evils would have befallen you. Shall not mine ear receive excellent [revelations] from him?
13 Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
But [as when] terror falls upon men, with dread and a sound in the night,
14 Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
horror and trembling seized me, and caused all my bones greatly to shake.
15 Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
And a spirit came before my face; and my hair and flesh quivered.
16 Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
I arose and perceived it not: I looked, and there, was no form before my eyes: but I only heard a breath and a voice, [saying],
17 Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
What, shall a mortal be pure before the Lord? or a man be blameless in regard to his works?
18 Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
Whereas he trust not in his servants, and perceives perverseness in his angels.
19 Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
But [as for] them that dwell in houses of clay, of whom we also are formed of the same clay, he smites them like a moth.
20 Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
And from the morning to evening they no longer exist: they have perished, because they can’t help themselves.
21 Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
For he blows upon them, and they are withered: they have perished for lack of wisdom.
