Jobin 34

1 Ja Elihu vielä sanoi:

A OLELO aku o Elihu, i aku la,

2 Te taitavat, kuulkaat minun puhettani, ja te ymmärtäväiset, ottakaat korviinne.

E hoolohe mai oukou ia'u, e ka poe akamai, E haliu mai i ka pepeiao ia'u, e ka poe ike:

3 Sillä korva koettelee puheen, ja suu maistaa ruan.

No ka mea, ke hoao nei ka pepeiao i na olelo, E like me ke kileo i hoao i ka ai.

4 Valitkaamme meillemme oikeus, tietääksemme keskenämme, mikä hyvä on.

E hoao kakou i ka hooponopono no kakou iho; E ike kakou iwaena o kakou i ka mea maikai.

5 Sillä Job on sanonut: minä olen hurskas, ja Jumala on kieltänyt minulta oikeuteni.

No ka mea, ua i mai o Ioba, Ua pono wau: A ua lawe aku ke Akua i kuu hoaponoia.

6 Minun täytyy valhetella, ehkä minulla vielä oikeus olis: minä vaivataan ilman ansiota minun nuoliltani.

E hoopunipuni anei au i kuu pono? O kuu eha me ka hala ole, aole e hoolaia.

7 Kuka on Jobin vertainen, joka irvistystä juo niinkuin vettä,

Owai ke kanaka e like me Ioba; Ka mea inu i ka olelo hoino me he wai la,

8 Ja käy pahantekiäin kanssa tiellä, niin että vaeltaa jumalattomain kanssa?

Ka mea e hele pu ana me ka poe e hana ana i ka hewa, E hele ana hoi me na kanaka aia?

9 Sillä hän on sanonut: Ei se auta ihmistä, että hän pyytää Jumalalle kelvata.

No ka mea, ua i mai ia, Aohe o ke kanaka mea e pono ai, I kona launa pu ana me ke Akua.

10 Sentähden, te toimelliset, kuulkaat minua. Pois se, että Jumala olis jumalatoin ja Kaikkivaltias väärä.

Nolaila e hoolohe ia'u, e na kanaka naauao; Aole ke Akua e hana i ka hewa; Aole hoi ka Mea mana i ka pono ole:

11 Sillä hän antaa itsekullekin ihmiselle ansionsa jälkeen, ja maksaa tiensä jälkeen.

No ka mea, ma ka hana a ke kanaka e ukuia mai ai oia, A e loaa i kela kanaka keia kanaka e like me kona aoao.

12 Ilman epäilemätä, ei Jumala tuomitse ketään vääryydellä, eikä Kaikkivaltias käännä oikeutta.

He oiaio no, aole ke Akua e hana i ka hewa, Aole hoi ka Mea mana e hookahuli i ka pono.

13 Kuka on asettanut ne mitkä maan päällä ovat, ja kuka on pannut koko maanpiirin?

Owai ka i haawi ia ia i ka honua? A owai ka i hoonoho i ko ke ao nei a pau?

14 Jos hän tahtois, niin hän vois kaikkein hengen ja elämän koota tykönsä.

Ina e kau ia i kona naau maluna o ke kanaka, A e lawe aku ia i kona uhane a me kona ea io na la;

15 Kaikki liha kuolis yhteen, ja ihminen tulis tuhaksi jälleen.

E make pu auanei na io a pau, A e hoi hou aku ke kanaka i ka lepo.

16 Onko sinulla ymmärrystä, niin kuule näitä, ja ota vaari puheeni äänestä.

A ina he naauao kou, e hoolohe mai i keia; E haliu mai i ka leo o ka'u olelo.

17 Taivuttaisko joku sentähden oikeuden, että hän vihaa häntä, ja tahtoisitkos hurskaan ja jalon tuomita jumalattomaksi?

E alii anei ka mea hoowahawaha i ka pono? A e hoahewa anei oe i ka mea pono loa?

18 Pitäiskö sanottaman kuninkaalle: sinä Belial! ja ruhtinaille: te jumalattomat!

He pono anei e olelo i ke alii, He hewa kou? A i na'lii, He pono ole oukou?

19 Joka ei kuitenkaan katso ruhtinain muotoa, eikä pidä eroitusta rikkaan ja köyhän välillä; sillä he ovat kaikki hänen käsialansa.

Pehea hoi ka mea maliu ole mai i ko na'lii, Aole hoi ia i manao i ka mea waiwai mamua o ka ilihune? No ka mea, o lakou, a pau ka hana a kona lima.

20 Pikaisesti täytyy heidän kuolla vielä puoliyönäkin: kansan täytyy hämmästyä ja hukkua: väkevä voimatoinna otetaan pois.

E make koke no lakou, Iwaena o ka po e haalulu na kanaka, a e nalo aku; A e laweia'ku ka poe ikaika, me ka lima ole.

21 Sillä hänen silmänsä näkevät jokaisen tien, ja hän katsoo kaikki heidän askeleensa.

No ka mea, aia no kona mau maka maluna o na aoao o ke kanaka, A ua nana no i kona mau kapuwai a pau.

22 Ei pimiä eikä kuoleman varjo ole siellä, että pahantekiät itsensä siinä salaisivat.

Aohe pouli, aohe malu make, Kahi e pee ai ka poe e hana ana i ka hewa.

23 Sillä ei ole yhdellekään sallittu, että hän tulis Jumalan kanssa oikeudelle.

No ka mea, aole ia e noonoo nui i ka ke kanaka, E kai aku ia ia imua o ke Akua ma ka hookolokolo ana.

24 Hän musertaa monta epälukuista tuimaa, ja asettaa muita heidän siaansa;

E ulupa oia i na'lii me ka noonoo ole, A e hooku i na mea e ae ma ko lakou hakahaka.

25 Että hän tuntee heidän työnsä, ja kukistaa heitä yöllä, että he muserretaan rikki.

Nolaila, ua ike no ia i ka lakou mau hana, A e hookahuli oia ia lakou i ka po, a e hehiia lakou ilalo.

26 Hän heittää jumalattomat ilmeisesti kokoon,

Hoopai no ia ia lakou, no ka mea, ua hewa lakou, Ma kahi o ka poe e nana mai ana;

27 Ettei he häntä seuranneet, ja ei tahtoneet ymmärtää hänen teitänsä;

No ka mea, ua huli ae lakou mai ona aku la, Aole lakou i noonoo i kona mau aoao a pau.

28 Että vaivaisten hunto tulis hänen eteensä ja hän kuulis viheliäisten huudon.

Nolaila, e hele ka uwe ana o ka mea hune io na la, A ua hoolohe ia i ka uwe ana o ka poe i hooluhiia.

29 Jos hän antaa rauhan, kuka tahtoo kadottaa? ja jos hän peittää kasvonsa, kuka taitaa katsoa hänen päällensä, kansan ja ihmisten seassa?

A haawi mai ia i ka maha, owai hoi ke hoopilikia mai? A huna oia i kona maka, owai ke ike aku ia ia? Pela no ka lahuikanaka a me ke kanaka hookahi:

30 Niin ei hän anna ulkokullatun hallita, kansan lankeemuksen tähden.

I alii ole ai ke kanaka aia, O hihia auanei na kanaka.

31 Minä puhun Jumalan edessä, joka sanoo: minä olen säästänyt, en minä turmele.

He pono no e olelo aku oe i ke Akua, Ua hoopaiia wau, aole au e hana hewa hou aku.

32 Ellen minä ole osannut, niin opeta sinä minua: jos minä olen tehnyt väärin, niin en minä sitä silleen tee.

O ka mea a'u i ike ole ai kau e ao mai ai ia'u; Ina ua hana au i ka hewa, aole au e hana hou.

33 Onko joku, joka vastaa sinun puolestas, koska et sinä tahdo? se on sinun ehdossas, ja ei minun. Jos sinä nyt jotakin tiedät, niin puhu.

Ma kou manao anei kana e uku mai ai, no kou hoole ana, Nau no e koho, aole na'u? Nolaila o ka mea au i ike ai, e olelo mai oe.

34 Toimellisten miesten sallin minä kyllä puhua minulleni. Ja taitava mies kuulee minua.

O na kanaka naauao e olelo mai ia'u, A me ke kanaka akamai e hoolohe mai ia'u.

35 Mutta Job puhuu tyhmästi, ja hänen puheessansa ei ole ymmärrystä.

Ua olelo mai o Ioba me ka ike ole, A o kana mau olelo, aole me ka naauao.

36 Minun isäni! anna Jobia koeteltaa loppuun asti, että hän kääntää itsensä vääräin ihmisten tykö.

O kuu makemake, e hoaoia o Ioba a i ka hopena, No kana mau olelo e like me ka na kanaka hewa.

37 Hän on paitsi entisiä syntejänsä vielä nyt pilkannut: anna hänen meidän edessämme lyödyksi tulla, ja sitte hän riidelkään kyllä sanoillansa Jumalan edessä.

No ka mea, ua hookui aku ia i ka lawehala me kona hewa, Iwaena o kakou ua pai i kona lima, A ua hoonui i kana mau olelo ku e i ke Akua.