Jobin 31
1 Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.
Pepigi fœdus cum oculis meis ut ne cogitarem quidem de virgine.
2 Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?
Quam enim partem haberet in me Deus desuper, et hereditatem Omnipotens de excelsis?
3 Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?
Numquid non perditio est iniquo, et alienatio operantibus iniustitiam?
4 Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?
Nonne ipse considerat vias meas, et cunctos gressus meos dinumerat?
5 Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?
Si ambulavi in vanitate, et festinavit in dolo pes meus:
6 Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.
Appendat me in statera iusta, et sciat Deus simplicitatem meam.
7 Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,
Si declinavit gressus meus de via, et si secutum est oculos meos cor meum, et si manibus meis adhæsit macula:
8 Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.
Seram, et alium comedat: et progenies mea eradicetur.
9 Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,
Si deceptum est cor meum super muliere, et si ad ostium amici mei insidiatus sum:
10 Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;
Scortum alterius sit uxor mea, et super illam incurventur alii.
11 Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;
Hoc enim nefas est, et iniquitas maxima.
12 Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.
Ignis est usque ad perditionem devorans, et omnia eradicans genimina.
13 Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,
Si contempsi subire iudicium cum servo meo, et ancilla mea, cum disceptarent adversum me:
14 Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?
Quid enim faciam cum surrexerit ad iudicandum Deus? et cum quæsierit, quid respondebo illi?
15 Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.
Numquid non in utero fecit me qui et illum operatus est: et formavit me in vulva unus?
16 Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?
Si negavi, quod volebant, pauperibus, et oculos viduæ expectare feci:
17 Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?
Si comedi buccellam meam solus, et non comedit pupillus ex ea:
18 Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.
(Quia ab infantia mea crevit mecum miseratio: et de utero matris meæ egressa est mecum.)
19 Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;
Si despexi pereuntem, eo quod non habuerit indumentum, et absque operimento pauperem:
20 Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;
Si non benedixerunt mihi latera eius, et de velleribus ovium mearum calefactus est:
21 Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;
Si levavi super pupillum manum meam, etiam cum viderem me in porta superiorem:
22 Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.
Humerus meus a iunctura sua cadat, et brachium meum cum suis ossibus confringatur.
23 Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.
Semper enim quasi tumentes super me fluctus timui Deum, et pondus eius ferre non potui.
24 Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?
Si putavi aurum robur meum, et obrizo dixi: Fiducia mea.
25 Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?
Si lætatus sum super multis divitiis meis, et quia plurima reperit manus mea.
26 Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?
Si vidi solem cum fulgeret, et lunam incedentem clare:
27 Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?
Et lætatum est in abscondito cor meum, et osculatus sum manum meam ore meo.
28 Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.
Quæ est iniquitas maxima, et negatio contra Deum altissimum.
29 Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?
Si gavisus sum ad ruinam eius, qui me oderat, et exultavi quod invenisset eum malum.
30 Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.
Non enim dedi ad peccandum guttur meum, ut expeterem maledicens animam eius.
31 Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?
Si non dixerunt viri tabernaculi mei: Quis det de carnibus eius ut saturemur:
32 Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.
Foris non mansit peregrinus, ostium meum viatori patuit.
33 Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?
Si abscondi quasi homo peccatum meum, et celavi in sinu meo iniquitatem meam.
34 Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?
Si expavi ad multitudinem nimiam, et despectio propinquorum terruit me: et non magis tacui, nec egressus sum ostium.
35 Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;
Quis mihi tribuat auditorem, ut desiderium meum audiat Omnipotens: et librum scribat ipse qui iudicat.
36 Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.
Ut in humero meo portem illum, et circumdem illum quasi coronam mihi?
37 Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.
Per singulos gradus meos pronunciabo illum, et quasi principi offeram eum.
38 Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;
Si adversum me terra mea clamat, et cum ipsa sulci eius deflent:
39 Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;
Si fructus eius comedi absque pecunia, et animam agricolarum eius afflixi:
40 Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.
Pro frumento oriatur mihi tribulus, et pro hordeo spina. (Finita sunt verba Iob.)
