Jobin 31
1 Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.
A covenant I made for mine eyes, And what — do I attend to a virgin?
2 Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?
And what [is] the portion of God from above? And the inheritance of the Mighty from the heights?
3 Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?
Is not calamity to the perverse? And strangeness to workers of iniquity?
4 Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?
Doth not He see my ways, And all my steps number?
5 Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?
If I have walked with vanity, And my foot doth hasten to deceit,
6 Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.
He doth weigh me in righteous balances, And God doth know my integrity.
7 Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,
If my step doth turn aside from the way, And after mine eyes hath my heart gone, And to my hands cleaved hath blemish,
8 Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.
Let me sow — and another eat, And my products let be rooted out.
9 Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,
If my heart hath been enticed by woman, And by the opening of my neighbour I laid wait,
10 Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;
Grind to another let my wife, And over her let others bend.
11 Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;
For it [is] a wicked thing, and a judicial iniquity;
12 Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.
For a fire it [is], to destruction it consumeth, And among all mine increase doth take root,
13 Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,
If I despise the cause of my man-servant, And of my handmaid, In their contending with me,
14 Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?
Then what do I do when God ariseth? And when He doth inspect, What do I answer Him?
15 Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.
Did not He that made me in the womb make him? Yea, prepare us in the womb doth One.
16 Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?
If I withhold from pleasure the poor, And the eyes of the widow do consume,
17 Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?
And I do eat my morsel by myself, And the orphan hath not eat of it,
18 Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.
(But from my youth He grew up with me as [with] a father, And from the belly of my mother I am led.)
19 Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;
If I see [any] perishing without clothing, And there is no covering to the needy,
20 Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;
If his loins have not blessed me, And from the fleece of my sheep He doth not warm himself,
21 Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;
If I have waved at the fatherless my hand, When I see in [him] the gate of my court,
22 Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.
My shoulder from its blade let fall, And mine arm from the bone be broken.
23 Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.
For a dread unto me [is] calamity [from] God, And because of His excellency I am not able.
24 Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?
If I have made gold my confidence, And to the pure gold have said, 'My trust,'
25 Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?
If I rejoice because great [is] my wealth, And because abundance hath my hand found,
26 Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?
If I see the light when it shineth, And the precious moon walking,
27 Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?
And my heart is enticed in secret, And my hand doth kiss my mouth,
28 Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.
It also [is] a judicial iniquity, For I had lied to God above.
29 Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?
If I rejoice at the ruin of my hater, And stirred up myself when evil found him,
30 Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.
Yea, I have not suffered my mouth to sin, To ask with an oath his life.
31 Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?
If not — say ye, O men of my tent, 'O that we had of his flesh, we are not satisfied.'
32 Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.
In the street doth not lodge a stranger, My doors to the traveller I open.
33 Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?
If I have covered as Adam my transgressions, To hide in my bosom mine iniquity,
34 Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?
Because I fear a great multitude, And the contempt of families doth affright me, Then I am silent, I go not out of the opening.
35 Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;
Who giveth to me a hearing? lo, my mark. The Mighty One doth answer me, And a bill hath mine adversary written.
36 Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.
If not — on my shoulder I take it up, I bind it a crown on myself.
37 Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.
The number of my steps I tell Him, As a leader I approach Him.
38 Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;
If against me my land doth cry out, And together its furrows weep,
39 Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;
If its strength I consumed without money, And the life of its possessors, I have caused to breathe out,
40 Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.
Instead of wheat let a thorn go forth, And instead of barley a useless weed! The words of Job are finished.
