Jobin 30

1 Nyt minun nuorempani nauravat minua, joiden isiä en minä olisi pannut minun laumani koirain sekaan;

然るに今は我よりも年少き者等われを笑ふ 彼等の父は我が賤しめて群の犬と並べ置くことをもせざりし者なり

2 Joiden voiman minä tyhjänä pidin, jotka ei ijällisiksi tulleet;

またかれらの手の力もわれに何の用をかなさん 彼らは其氣力すでに衰へたる者なり

3 Ne jotka nälän ja tuskan tähden pakenivat erinänsä korpeen, äsken turmeltuneet ja köyhtyneet,

かれらは缺乏と饑とによりて痩おとろへ 荒かつ廢れたる暗き野にて乾ける地を咬む

4 Jotka nukulaisia repivät pensasten ympäri; ja katajan juuret olivat heidän ruokansa:

すなはち灌木の中にて藜を摘み苕の根を食物となす

5 He ajettiin ulos, ja huudettiin heitä vastaan niinkuin varasta.

彼らは人の中より逐いださる 盜賊を追ふがごとくに人かれらを追ふて呼はる

6 He asuivat kauhiain ojain tykönä maan luolissa ja vuorten rotkoissa.

彼等は懼ろしき谷に住み 土坑および磐穴に居り

7 Pensasten keskellä he huusivat, ja ohdakkein sekaan he kokosivat itsensä,

灌木の中に嘶なき 荊棘の下に偃す

8 Turhain ja hyljättyin ihmisten lapset, jotka halvimmat olivat maan päällä.

彼らは愚蠢なる者の子 卑むべき者の子にして國より撃いださる

9 Ja nyt minä olen heidän lauluksensa tullut, ja minun täytyy heidän juttunansa olla.

しかるに今は我かれらの歌謠に成り 彼らの嘲哢となれり

10 He kauhistavat minua, ja erkanevat kauvas minusta; ja ei he häpee sylkeä minun kasvoilleni.

かれら我を厭ふて遠く我を離れ またわが面に唾することを辭まず

11 Sillä hän on minun köyteni päästänyt, ja on nöyryyttänyt minun: He ovat suitset minun edestäni heittäneet pois.

神わが綱を解て我をなやましたまへば彼等もわが前にその韁を縱せり

12 Oikialle puolelle nousivat nuorukaiset: He lykkäsivät pois minun jalkani, ja tekivät tien minua kohden, hukuttaaksensa minua.

この輩わが右に起あがり わが足を推のけ我にむかひて滅亡の路を築く

13 He ovat kukistaneet minun polkuni: se oli huokia heille minua vahingoittaa, ilman kenenkään avuta.

彼らは自ら便なき者なれども尚わが逕を毀ち わが滅亡を促す

14 He ovat tulleet sisälle niinkuin suurten rakoin lävitse, ja ovat sekaseuraisin karaneet sisälle.

かれらは石垣の大なる崩口より入がごとくに進み來り 破壞の中にてわが上に乗かかり

15 Pelko on kääntynyt minua vastaan, ja niinkuin tuuli vainonnut minun kunniaani, ja niinkuin pilvi, on minun autuuteni mennyt ohitse.

懼ろしき事わが身に臨み 風のごとくに我が尊榮を吹はらふ わが福祿は雲のごとくに消失す

16 Mutta nyt kääntää minun sieluni itsensä minua vastaan, ja minun murhepäiväni ovat minun käsittäneet.

今はわが心われの衷に鎔て流れ 患難の日かたく我を執ふ

17 Yöllä minun luuni lävistettiin kaikin paikoin lävitse, ja minun suoneni ei saa lepoa.

夜にいれば我骨刺れて身を離る わが身を噬む者つひに休むこと無し

18 Suuren voiman kautta minun vaatteeni muutetaan, ja hän on vyöttänyt minun niinkuin hameeni pään lävellä.

わが疾病の大なる能によりてわが衣服は醜き樣に變り 裏衣の襟の如くに我身に固く附く

19 Minä sotkutaan lokaan, ja verrataan tomuun ja tuhkaan.

神われを泥の中に投こみたまひて我は塵灰に等しくなれり

20 Jos minä hudan sinun tykös, niin et sinä vastaa minua: jos minä käyn edes, niin et sinä minusta tietävinäs ole.

われ汝にむかひて呼はるに汝答へたまはず 我立をるに 汝只われをながめ居たまふ

21 Sinä olet muuttunut minulle hirmuiseksi, ja vainoot minua kätes voimalla.

なんぢは我にむかひて無情なりたまひ 御手の能力をもて我を攻撃たまふ

22 Sinä nostat minun tuuleen, ja annat minun ajaa sen päällä, ja sulaat minun voimallisesti.

なんぢ我を擧げ風の上に乗て負去しめ 大風の音とともに消亡しめたまふ

23 Sillä minä tiedän, ettäs annat minun kuolemaan, joka on se huone, joka kaikille eläville on asetettu.

われ知る汝はわれを死に歸らしめ一切の生物の終に集る家に歸らしめたまはん

24 Ei hän kuitenkaan ojenna kättänsä luutarhaan, eikä he huuda kadotuksestansa.

かれは必ず荒垤にむかひて手を舒たまふこと有じ 假令人滅亡に陷るとも是等の事のために號呼ぶことをせん

25 Minä itkin kovana aikana, ja minun sieluni armahti köyhää.

苦みて日を送る者のために我哭ざりしや 貧しき者のために我心うれへざりしや

26 Minä odotin hyvää, ja paha tuli: minä odotin valkeutta, ja pimeys tuli.

われ吉事を望みしに凶事きたり 光明を待しに黒暗きたれり

27 Minun sisällykseni kiehuvat lakkaamatta: Murheen aika on minun ennättänyt.

わが膓沸かへりて安からず 患難の日我に追及ぬ

28 Minä käyn mustettuna, ehkei aurinko minua ruskoittanut: minä nousen kansan seassa ja huudan.

われは日の光を蒙らずして哀しみつつ歩き 公會の中に立て助を呼もとむ

29 Minä olen kärmetten veli, strutsilinnun poikain kumppani.

われは山犬の兄弟となり 駝鳥の友となれり

30 Minun nahkani minun päälläni on mustettunut, ja minun luuni ovat helteestä palaneet.

わが皮は黒くなりて剥落ち わが骨は熱によりて焚け

31 Minun kanteleeni on muuttunut valitukseksi, ja minun huiluni itkuksi.

わが琴は哀の音となり わが笛は哭の聲となれり