Jobin 29
1 Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
Et Job continuant à parler en discours relevés, dit:
2 Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
O! qui me rendra les mois de jadis, et les jours, où Dieu me gardait,
3 Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
où, sa lampe brillant au-dessus de ma tête, à sa clarté je perçais les ténèbres;
4 Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
où j'étais au temps de mon automne; quand Dieu avec sa cour veillait sur ma tente;
5 Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
quand le Tout-puissant était encore avec moi, qu'autour de moi j'avais mes enfants;
6 Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
quand mes pieds baignaient dans le lait, et que le rocher me versait des ruisseaux d'huile;
7 Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
quand je me rendais à la Porte dans la ville, et que je mettais mon siège dans la Place?
8 Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
A mon aspect les jeunes se tiraient en arrière, et les vieux se levaient, et demeuraient debout;
9 Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
les princes s'arrêtaient en parlant, et mettaient leur main sur leur bouche;
10 Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
la voix des nobles restait muette, et leur langue, collée à leur palais.
11 Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
Car, sur ma renommée, on me disait heureux, et à ma vue, on me donnait des éloges.
12 Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
C'est que je sauvais le pauvre gémissant, et l'orphelin qui était sans aide;
13 Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
l'homme qui périssait, avait à me bénir, et je mettais la joie dans le cœur de la veuve;
14 Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
je prenais la justice pour mon vêtement, et elle me prenait pour son vêtement; mon équité m'était comme un manteau et un turban;
15 Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
je servais d'œil à l'aveugle, et de pieds au boiteux;
16 Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
j'étais un père pour le pauvre, et je connaissais de la cause de l'inconnu,
17 Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
et je brisais la mâchoire du méchant, et d'entre ses dents lui arrachais sa proie.
18 Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
Aussi je me disais: Je mourrai avec mon aire, et comme le Phénix, je prolongerai mes jours;
19 Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
ma racine sera exposée aux eaux, et la rosée passera la nuit sur mes branches;
20 Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
ma gloire me restera toujours jeune, et mon arc en ma main prendra force nouvelle.
21 He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
Ils m'écoutaient avec attente, et à mon avis ils se taisaient;
22 Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
après moi ils ne prenaient plus la parole, et sur eux mon discours s'épanchait.
23 He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
Ils m'attendaient, comme on attend la rosée, et leur bouche s'ouvrait, comme pour recevoir une pluie du printemps.
24 Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
Je leur souriais, quand ils perdaient courage; et ils ne pouvaient m'ôter la sérénité de mon front.
25 Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
Si je prenais mon chemin vers eux, j'y avais la place d'un chef, et j'étais assis comme un roi, au milieu de la foule, comme un consolateur, parmi les affligés.
