Jobin 29
1 Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
Job resumed speaking and said,
2 Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
“Oh, that I were as I was in the past months when God cared for me,
3 Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
when his lamp shined on my head, and when I walked through darkness by his light.
4 Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
Oh, that I were as I was in the ripeness of my days when the friendship of God was on my tent,
5 Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
when the Almighty was yet with me, and my children were around me,
6 Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
when my way was covered with cream, and the rock poured out for me streams of oil!
7 Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
When I went out to the city gate, when I sat in my place in the city square,
8 Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
the young men saw me and kept their distance from me in respect, and the aged people rose and stood for me.
9 Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
The princes used to refrain from talking when I came; they would lay their hand on their mouths.
10 Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
The voices of the noblemen were hushed, and their tongue clung to the roof of their mouths.
11 Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
For after their ears heard me, they would then bless me; after their eyes saw me, they would then give witness to me and approve of me
12 Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
because I rescued the one who was poor when he cried out, and the one who had no father when he had no one to help him.
13 Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
The blessing of him who was about to perish came on me; I caused the widow's heart to sing for joy.
14 Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
I put on righteousness, and it clothed me; my justice was like a robe and a turban.
15 Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
I was eyes to blind people; I was feet to lame people.
16 Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
I was a father to needy people; I would examine the case even of one whom I did not know.
17 Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
I broke the jaws of the unrighteous man; I plucked the victim out from between his teeth.
18 Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
Then I said, 'I will die in my nest; I will multiply my days like the grains of sand.
19 Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
My roots are spread out to the waters, and dew lies all night on my branches.
20 Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
The honor in me is always fresh, and the bow of my strength is always new in my hand.'
21 He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
To me men listened; they waited for me; they stayed silent to hear my advice.
22 Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
After my words were done, they did not speak again; my speech dropped like water on them.
23 He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
They always waited for me as they waited for rain; they opened their mouth wide to drink in my words, as they would do for the latter rain.
24 Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
I smiled on them when they did not expect it; they did not reject the light of my face.
25 Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
I selected their way and sat as their chief; I lived like a king in his army, like one who comforts mourners.
