Jobin 24
1 Siksi ei Kaikkivaltiaalta ole ajat salatut? ja ne, jotka hänen tuntevat, ei näe hänen päiviänsä?
Wherefore from the Mighty One Times have not been hidden, And those knowing Him have not seen His days.
2 He siirtävät rajan, he ryöväävät lauman ja ruokkivat sen. '
The borders they reach, A drove they have taken violently away, Yea, they do evil.
3 He ajavat orpoin aasit pois, ja ottavat leskein härjät pantiksi.
The ass of the fatherless they lead away, They take in pledge the ox of the widow,
4 Köyhäin täytyy tiellä paeta heitä, ja siviät maan päällä lymyttävät itsensä.
They turn aside the needy from the way, Together have hid the poor of the earth.
5 Katso, niinkuin metsä-aasit korvessa, lähtevät he ulos ja samoovat varhain saaliin perään: korvessa on jokaiselle heistä ruokaa, niin myös nuorukaisille.
Lo, wild asses in a wilderness, They have gone out about their work, Seeking early for prey, A mixture for himself — food for young ones.
6 He niittävät pellolla hänen tulonsa, ja poimivat ja hakevat jumalattoman viinamäessä.
In a field his provender they reap, And the vineyard of the wicked they glean.
7 Alastoman antavat he maata ilman vaatetta ja peittämättä pakkasessa.
The naked they cause to lodge Without clothing. And there is no covering in the cold.
8 Vuorten vuotamisesta tulevat he märäksi; ja ettei heillä yhtään turvaa ole, turvaavat he mäkiin.
From the inundation of hills they are wet, And without a refuge — have embraced a rock.
9 He repivät orvot nisistä, ja panttaavat köyhän.
They take violently away From the breast the orphan, And on the poor they lay a pledge.
10 Alastoman antavat he käydä verhotta, ja ottavat isoovaiselta jalalliset pois.
Naked, they have gone without clothing, And hungry — have taken away a sheaf.
11 He pusertavat öljyä huonettensa vaiheella, ja janoovat viinaa kuurnitessa.
Between their walls they make oil, Wine-presses they have trodden, and thirst.
12 He saattavat kansan kaupungissa huokaamaan, ja tapettuin sielut huutamaan: ja ei Jumala heitä rankaise.
Because of enmity men do groan, And the soul of pierced ones doth cry, And God doth not give praise.
13 Sentähden ovat he vilpistyneet valkeudesta, ja ei tunne sen tietä, ja ei palaja sen poluille.
They have been among rebellious ones of light, They have not discerned His ways, Nor abode in His paths.
14 Murhaaja nousee varhain ja tappaa köyhän ja tarvitsevan, ja on yöllä niinkuin varas.
At the light doth the murderer rise, He doth slay the poor and needy, And in the night he is as a thief.
15 Salavuoteisen silmät vartioitsevat hämärää, ja sanoo: ei minua yksikään silmä näe; ja luulee itsensä peitetyksi.
And the eye of an adulterer Hath observed the twilight, Saying, 'No eye doth behold me.' And he putteth the face in secret.
16 Pimeässä hän kaivaa itsensä huoneisiin, jotka he päivällä ovat itsellensä merkinneet, ja ei tahdo tietää valkeutta.
He hath dug in the darkness — houses; By day they shut themselves up, They have not known light.
17 Sillä vaikka aamu heille tulis, on se heille niinkuin pimeys; sillä hän tuntee pimeyden kauhistuksen.
When together, morning [is] to them death shade, When he discerneth the terrors of death shade.
18 Hän on keviä veden päällä, heidän osansa pitää kirotun oleman maalla; ja ei hän katso viinamäkien tietä.
Light he [is] on the face of the waters, Vilified is their portion in the earth, He turneth not the way of vineyards.
19 Helvetti ottaa syntiset pois niinkuin pouta, ja niinkuin kuivuus kuluttaa lumisen veden. (Sheol h7585)
Drought — also heat — consume snow-waters, Sheol [those who] have sinned. (Sheol h7585)
20 Laupius pitää unhottaman hänen, madot syövät hänen makeutensa, ei häntä pidä muistettaman; hän pitää särjettämän niinkuin lahopuu.
Forget him doth the womb, Sweeten [on] him doth the worm, No more is he remembered, And broken as a tree is wickedness.
21 Hän on saattanut murheelliseksi hedelmättömän, joka ei synnytä, ja ei tehnyt leskelle mitään hyvää.
Treating evil the barren [who] beareth not, And [to] the widow he doth no good,
22 Ja on vetänyt voimalliset allensa väellänsä; koska hän seisoo, ei pidä hänen tietämän elämästänsä.
And hath drawn the mighty by his power, He riseth, and none believeth in life.
23 Hän tekee itsellensä levon, johon hän luottaa, ja hänen silmänsä katsovat heidän teitänsä.
He giveth to him confidence, and he is supported, And his eyes [are] on their ways.
24 He ovat vähän aikaa korotetut, vaan he tulevat tyhjään, ja kukistetaan, ja saavat lopun niinkuin kaikki kappaleet, ja niinkuin oas tähkäpäästä, lyödään he pois.
High they were [for] a little, and they are not, And they have been brought low. As all [others] they are shut up, And as the head of an ear of corn cut off.
25 Eikö se niin ole? kuka nuhtelee minua valhetteliaksi, ja minun sanani tyhjäksi tekee?
And if not now, who doth prove me a liar, And doth make of nothing my word?
