Jobin 23

1 Job vastasi ja sanoi:

Et Job répondit et dit:

2 Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.

Maintenant ma plainte est une révolte! et pourtant la main qui me frappe, arrête de son poids l'essor de mes soupirs.

3 Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!

Ah! si je savais Le trouver, et arriver jusqu'à son trône!

4 Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,

J'exposerais ma cause devant Lui, et j'aurais la bouche pleine d'arguments;

5 Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.

je saurais en quels termes Il me répondrait, et j'entendrais ce qu'il me dirait.

6 Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.

Faut-il qu'avec la plénitude de sa puissance, Il se constitue ma partie? Non! seulement qu'il me prête attention!

7 Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.

Alors ce serait un juste qui plaiderait avec Lui, et j'échapperais pour toujours à mon juge.

8 Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.

Mais voici, vais-je à l'Orient; Il n'y est pas! à l'Occident; je ne l'aperçois pas!

9 Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.

Agit-Il au Nord; je ne le découvre pas! S'enfonce-t-Il dans le Midi; je ne le vois pas!…

10 Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;

C'est qu'il sait quelle est la voie que je suis. Qu'il me mette à l'épreuve, j'en sortirai comme l'or.

11 Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.

Mon pied a tenu ferme sur Ses pas, j'ai gardé sa voie, et n'ai point dévié.

12 Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.

Des ordres de ses lèvres je ne m'écartai point, et je fis céder ma volonté aux paroles de sa bouche.

13 Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.

Cependant Il n'a qu'une pensée: et qui l'en fera revenir? Son âme a désiré, et Il exécute:

14 Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.

Oui, Il accomplira mon destin, et Il me garde nombre de maux pareils.

15 Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.

Voilà pourquoi en sa présence je suis éperdu; je réfléchis, et je prends peur de Lui.

16 Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.

Dieu aussi bien a brisé mon courage, et le Tout-puissant m'a effarouché;

17 Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.

car je ne suis pas muet par la crainte des ténèbres, ou parce que je m'effraie de moi-même qui suis couvert d'un sombre nuage.