Jobin 20
1 Silloin Zophar Naemasta vastasi ja sanoi:
Then Sophar the Minaean answered and said,
2 Minun ajatakseni vaativat siis minua vastaamaan, ja en minä taida itsiäni pidättää.
I did not suppose that thou wouldest answer thus: neither do ye understand more than I.
3 Minä tahdon kuulla, jos joku minua nuhtelee ja laittaa; sillä minun ymmärrykseni benki vastaa minun puolestani.
I will hear my shameful reproach; and the spirit of my understanding answers me.
4 Etkös tiedä sen aina niin käyneen siitä ajasta kuin ibminen on pantu maan päälle,
Hast thou [not] known these things of old, from the time that man was set upon the earth?
5 Että jumalattomien kerskaus ei ulotu kauvas; ulkokullattuin ilo on silmänräpäykseksi.
But the mirth of the ungodly is a signal downfall, and the joy of transgressors is destruction:
6 Jos hänen korkeutensa ulottuis taivaasen, ja hänen päänsä sattuis pilviin;
although his gifts should go up to heaven, and his sacrifice reach the clouds.
7 Niin pitää hänen viimein katooman niinkuin loka, niin että ne jotka hänen ovat näneet, sanovat: kussa hän on?
For when he shall seem to be now established, then he shall utterly perish: and they that knew him shall say, Where is he?
8 Niinkuin uni katoo, niin ei pidä häntä löydettämän, ja niinkuin yönäkö pitää hänen raukeaman.
Like a dream that has fled away, he shall not be found; and he has fled like a vision of the night.
9 Se silmä, joka hänen nähnyt on, ei pidä häntä enää näkemän, ja hänen paikkansa ei pidä häntä enää näkemän.
The eye has looked upon him, but shall not [see him] again; and his place shall no longer perceive him.
10 Hänen lapsensa pitää kerjääjiä palveleman, ja hänen kätensä pitää jälleen hänelle antaman, mitä hän ryövännyt on.
Let [his] inferiors destroy his children, and let his hands kindle the fire of sorrow.
11 Hänen luunsa pitää maksaman hänen salaiset syntinsä, ja pitää makaaman maassa hänen kanssansa.
His bones have been filled with [vigour of] his youth, and it shall lie down with him in the dust.
12 Ehkä vielä pahuus maistais makiasti hänen suussansa, kuitenkin pitää hänen sen kätkemän kielensä päälle.
Though evil be sweet in his mouth, [though] he will hide it under his tongue;
13 Hän säästää, ja ei hylkää sitä, vaan pitää sen suussansa.
though he will not spare it, and will not leave it, but will keep it in the midst of his throat:
14 Hänen ruokansa pitää muuttuman hänen vatsassansa, kärmeen sapeksi hänen sisälmyksissänsä.
yet he shall not at all be able to help himself; the gall of an asp is in his belly.
15 Sen tavaran jonka hän niellyt on, pitää hänen ylös oksentaman; ja Jumala ajaa ne ulos hänen vatsastansa.
[His] wealth unjustly collected shall be vomited up; a messenger [of wrath] shall drag him out of his house.
16 Hänen pitää imemän kärmeen myrkkyä, ja kyykärmeen kieli on hänen tappava.
And let him suck the poison of serpents, and let the serpent's tongue slay him.
17 Ei hänen pidä näkemän ojia ja virtoja, joista hunaja ja voi vuotavat.
Let him not see the milk of the pastures, nor the supplies of honey and butter.
18 Hän tekee työtä, ja ei saa nautita, ja hänen kalunsa pitää toisen saaman, niin ettei hänellä pidä niistä iloa oleman.
He has laboured unprofitably and in vain, [for] wealth of which he shall not taste: [it is] as a lean thing, unfit for food, which he cannot swallow.
19 Sillä hän on polkenut ja hyljännyt köyhän, hän on repinyt itsellensä huoneita, joita ei hän ole rakentanut.
For he has broken down the houses of many mighty men: and he has plundered an habitation, though he built [it] not.
20 Sillä hänen vatsansa ei ole taitanut täyteen tulla, ja hänen kalliit kalunsa ei taida häntä pelastaa.
There is no security to his possessions; he shall not be saved by his desire.
21 Hänen ruastansa ei pidä mitään jäämän; sentähden ei pidä hänen hyvät päivänsä pysyväiset oleman.
There is nothing remaining of his provisions; therefore his goods shall not flourish.
22 Ehkä hänellä olis yltäkyllä, niin pitää hänellä kuitenkin ahdistus oleman: kaikki käden vaiva pitää hänen päällensä tuleman.
But when he shall seem to be just satisfied, he shall be straitened; and all distress shall come upon him.
23 Hänen vatsansa pitää vihdoin täyteen tuleman, ja hänen pitää lähettämän vihansa hirmuisuuden hänen päällensä: hän antaa sataa sotansa hänen päällensä.
If by any means he would fill his belly, let [God] send upon him the fury of wrath; let him bring a torrent of pains upon him.
24 Hänen pitää pakeneman rautaisia sota-aseita, ja vaskijoutsen pitää hänen lävitsensä käymän.
And he shall by no means escape from the power of the sword; let the brazen bow wound him.
25 Avoin miekka pitää käymän hänen lävitsensä, ja miekan välkkynä, joka hänelle pitää karvas oleman, pitää pelvolla hänen päällensä tuleman.
And let the arrow pierce through his body; and let the stars be against his dwelling-place: let terrors come upon him.
26 Koko pimeys on hänelle kätketty tavaraksi; tuli pitää hänen kuluttaman, joka ei puhallettu ole, ja sille, joka jää hänen majaansa, pitää pahoin käymän.
And let all darkness wait for him: a fire that burns not out shall consume him; and let a stranger plague his house.
27 Taivaan pitää ilmoittaman hänen pahuutensa, ja maan pitää asettaman itsensä häntä vastaan.
And let the heaven reveal his iniquities, and the earth rise up against him.
28 Hänen huoneensa hedelmä pitää vietämän pois, ja hajoitettaman hänen vihansa päivänä.
Let destruction bring his house to an end; let a day of wrath come upon him.
29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, ja hänen puheensa perintö Jumalalta.
This is the portion of an ungodly man from the Lord, and the possession of his goods [appointed him] by the all-seeing [God].
