Jobin 19
1 Mutta Job vastasi ja sanoi:
Then Job answered,
2 Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?
"How long will you torment me, and crush me with words?
3 Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.
You have reproached me ten times. You aren't ashamed that you attack me.
4 Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.
If it is true that I have erred, my error remains with myself.
5 Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.
If indeed you will magnify yourselves against me, and plead my disgrace against me;
6 Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.
know now that God has subverted me, and has surrounded me with his net.
7 Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.
"Look, I cry out 'Injustice.' but there is no justice.
8 Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.
He has walled up my way so that I can't pass, and has set darkness in my paths.
9 Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.
He has stripped me of my glory, and taken the crown from my head.
10 Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.
He has broken me down on every side, and I am gone. My hope he has plucked up like a tree.
11 Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.
He has also kindled his wrath against me. He counts me among his adversaries.
12 Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.
His troops come on together, build a siege ramp against me, and camp around my tent.
13 Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.
"He has put my brothers far from me. My acquaintances are wholly estranged from me.
14 Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.
My relatives have gone away. My familiar friends have forgotten me.
15 Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.
Those who dwell in my house, and my maids, count me for a stranger. I am a foreigner in their sight.
16 Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.
I call to my servant, and he gives me no answer. I beg him with my mouth.
17 Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.
My breath is offensive to my wife. I am loathsome to the children of my own mother.
18 Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.
Even young children despise me. If I arise, they speak against me.
19 Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.
All my familiar friends abhor me. They whom I loved have turned against me.
20 Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.
My bones stick to my skin and to my flesh. I have escaped by the skin of my teeth.
21 Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!
"Have pity on me, have pity on me, you my friends; for the hand of God has touched me.
22 Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?
Why do you persecute me as God, and are not satisfied with my flesh?
23 Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!
"Oh that my words were now written. Oh that they were inscribed in a scroll.
24 Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.
That with an iron pen and lead they were engraved in the rock forever.
25 Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.
But as for me, I know that my Redeemer lives. In the end, he will stand upon the earth.
26 Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.
After my skin is destroyed, then in my flesh shall I see God,
27 Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.
Whom I, even I, shall see on my side. My eyes shall see, and not as a stranger. My heart is consumed within me.
28 Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.
If you say, 'How we will persecute him, because the root of the matter is found in him.'
29 Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.
Be afraid of the sword, for wrath brings the punishments of the sword, that you may know there is a judgment."
