Jobin 17
1 Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
U A paupauaho au, ua hookiia kuu mau la, Ua makaukau na halelua no'u.
2 En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
Aole anei he poe olelo hoino me au? A ke kau nei kuu maka ma ko lakou hoonaukiuki ana?
3 Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
E waiho iho ano, e hana mai ia'u i malu me oe; Owai ka mea e pai i na lima me au.
4 Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
No ka mea, ua hoohuna oe i ka naauao mai ko lakou naau aku; Nolaila, aole oe e hookiekie ia lakou.
5 Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
O ka mea e kumakaia i kona mau hoalauna no ka waiwai pio, E hoopauia na maka o kaua poe keiki.
6 Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
Ua hooku mai oia ia'u i mea e olelo nane ia e na kanaka; A ua lilo au i mea hoopailua imua o lakou.
7 Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
Ua ponalonalo kuu maka no ka uwe ana, A o kuu helehelena a pau ua like ia me ke aka.
8 Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
E kahaha ka poe pono i keia, A e hooku e la mea hala ole i ka aia.
9 Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
E hoomau no ka mea pono i kona aoao, A o ka mea lima maemae, e hoomahuahua aku ia i ka ikaika.
10 Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
Aka, o oukou a pau, e hoi mai no, No ka mea, aole e loaa ia'u iwaena o oukou ka mea naauao.
11 Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
Ua hala kuu mau la, ua okiia'ku kuu mau noonoo, O na manaolana o kuu naau.
12 Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
Ua hoololi lakou i ka po i ao, O ka malamalama, ua pokole ia no ka pouli.
13 Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
Ina e kakali aku au, O ka luakupapau ko'u hale: Ua hohola aku au i kuu wahi moe ma ka pouli. (Sheol h7585)
14 Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
Ua kapa aku au i ka palaho, O oe ko'u makuakane, A i ka ilo, O oe ko'u makuwahine, a me ko'u kaikuwahine.
15 Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
Auhea hoi kuu manaolana? A o ko'u manaolana, owai la ka mea e ike aku ia?
