Jobin 15

1 Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:

Et Eliphaz de Théman reprit et dit:

2 Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?

Un sage répond-il par des propos en l'air, et laisse-t-il la tempête gonfler sa poitrine?

3 Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.

Ses arguments sont-ils des mots qui ne disent rien, et des paroles qui ne sauraient lui servir?…

4 Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.

Bien plus, tu attentes à la crainte de Dieu, et tu entames la dévotion qui s'élève à lui.

5 Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.

Ta bouche en effet révèle ton crime, quand même tu recours au langage des fourbes;

6 Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:

c'est ta bouche, et non moi, qui te condamne, et tes lèvres déposent contre toi.

7 Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?

Es-tu né le premier des humains, et avant les collines fus-tu mis au jour?

8 Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?

Confident des secrets de Dieu, as-tu accaparé la sagesse?

9 Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?

Que sais-tu que nous ne sachions? Qu'as-tu pénétré qui nous soit inconnu?

10 Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.

Il en est parmi nous qui ont vieilli, ont blanchi, par leur âge ont acquis plus de poids que ton père…

11 Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?

Tiens-tu pour si peu les consolations de Dieu, et la douceur du langage dont on use avec toi?

12 Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?

Où t'emporte ton cœur? d'où viennent ces roulements d'yeux,

13 Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.

que tu retournes contre Dieu ta fureur, et exhales de ta bouche ces propos?

14 Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?

Qu'est-ce que l'homme, pour être pur? et l'enfant de la femme, pour être juste?

15 Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.

Voici, Il ne fait pas fond sur ses Saints mêmes, et le ciel n'est pas pur à ses yeux…

16 Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?

Combien moins l'abominable, le pervers, l'homme qui boit l'iniquité comme l'eau?

17 Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:

Je veux t'instruire! écoute-moi! et que je te dise ce que j'ai vu,

18 Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.

ce que les sages ont proclamé, sans le cacher, d'après leurs pères:

19 Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.

seuls ils étaient maîtres du pays, et nul étranger ne pénétrait chez eux.

20 Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.

Toute sa vie l'impie est tourmenté, et le nombre de ses ans est caché au méchant.

21 Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.

La voix de l'alarme sonne à ses oreilles: en temps de paix, le destructeur va fondre sur lui!

22 Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.

Il ne croit plus possible de sortir des ténèbres; c'est à lui que l'épée vise!

23 Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.

Il court après du pain: Où [en trouverai-je]? il sait qu'il touche au sombre jour qui est prêt;

24 Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.

la détresse et l'angoisse l'épouvantent, et l'assaillent comme un roi équipé pour la charge…

25 Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.

C'est qu'il étendit sa main contre Dieu, et qu'il brava le Tout-puissant:

26 Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.

il Lui livra l'assaut d'un front audacieux, serrant les dos hérissés de ses boucliers.

27 Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.

C'est qu'il se couvrit le visage de sa graisse, et qu'il entoura ses reins d'embonpoint,

28 Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.

et qu'il habite des villes détruites, des maisons inhabitées, destinées à être des ruines.

29 Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.

Son opulence n'est pas durable, et sa richesse n'est point stable, et ses possessions ne s'étendent point dans le pays;

30 Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.

il n'échappe point aux ténèbres, la flamme sèche ses rejetons, et il périt par le souffle de Sa bouche.

31 Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.

Qu'il ne se fie pas au mal! il sera déçu! car le mal sera sa rétribution,

32 Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.

qui arrivera avant le terme de ses jours; et ses rameaux ne verdiront plus:

33 Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.

il est comme la vigne d'où se détache le raisin encore vert, comme l'olivier qui laisse tomber sa fleur.

34 Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,

Oui, la maison de l'impie devient stérile, et le feu dévore le logis de la corruption;

35 Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.

ils conçoivent le crime et enfantent la misère, et leur sein tient le mécompte tout prêt.