Jobin 14

1 Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,

婦の産む人はその日少なくして艱難多し

2 Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.

その來ること花のごとくにして散り 其馳ること影のごとくにして止まらず

3 Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.

なんぢ是のごとき者に汝の目を啓きたまふや 汝われを汝の前にひきて審判したまふや

4 Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?

誰か清き物を汚れたる物の中より出し得る物あらん 一人も無し

5 Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.

その日既に定まり その月の數なんぢに由り 汝これが區域を立て越ざらしめたまふなれば

6 Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.

是に目を離して安息を得させ 之をして傭人のその日を樂しむがごとくならしめたまへ

7 Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:

それ木には望あり 假令砍るるとも復芽を出してその枝絶ず

8 Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,

たとひ其根地の中に老い 幹土に枯るとも

9 Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.

水の潤霑にあへば即ち芽をふき枝を出して若樹に異ならず

10 Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?

然ど人は死れば消うす 人氣絶えなば安に在んや

11 Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,

水は海に竭き河は涸てかわく

12 Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.

是のごとく人も寢臥てまた興ず 天の盡るまで目覺ず睡眠を醒さざるなり

13 O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua. (Sheol h7585)

願はくは汝われを陰府に藏し 汝の震怒の息むまで我を掩ひ 我ために期を定め而して我を念ひたまへ (Sheol h7585)

14 Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,

人もし死ばまた生んや 我はわが征戰の諸日の間望みをりて我が變更の來るを待ん

15 Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;

なんぢ我を呼びたまはん 而して我こたへん 汝かならず汝の手の作を顧みたまはん

16 Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?

今なんぢは我に歩履を數へたまふ 我罪を汝うかがひたまはざらんや

17 Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.

わが愆は凡て嚢の中に封じてあり汝わが罪を縫こめたまふ

18 Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,

それ山も倒れて終に崩れ巖石も移りてその處を離る

19 Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.

水は石を鑿ち 浪は地の塵を押流す 汝は人の望を斷たまふ

20 Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.

なんぢは彼を永く攻なやまして去ゆかしめ 彼の面容の變らせて逐やりたまふ

21 Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.

その子尊貴なるも彼は之を知ず 卑賤なるもまた之を曉らざるなり

22 Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.

只己みづからその肉に痛苦を覺え己みづからその心に哀く而已