Jobin 14

1 Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,

For a mortal born of a woman [is] short lived, and full of wrath.

2 Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.

Or he falls like a flower that has bloomed; and he departs like a shadow, and can’t continue.

3 Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.

Hast you not taken account even of him, and caused him to enter into judgment before you?

4 Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?

For who shall be pure from uncleanness? not even one;

5 Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.

if even his life should be [but] one day upon the earth: and his months are numbered by him: you have appointed [him] for a time, and he shall by no means exceed [it].

6 Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.

Depart from him, that he may be quiet, and take pleasure in his life, [though] as a hireling.

7 Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:

For there is hope for a tree, even if it should be cut down, [that] it shall blossom again, and its branch shall not fail.

8 Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,

For though its root should grow old in the earth, and its stem die in the rock;

9 Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.

it will blossom from the scent of water, and will produce a crop, as one newly planted.

10 Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?

But a man that has died is utterly gone; and when a mortal has fallen, he is no more.

11 Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,

For the sea wastes in [length of] time, and a river fails and is dried up.

12 Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.

And man that has lain down [in death] shall certainly not rise again till the heaven be dissolved, and they shall not awake from their sleep.

13 O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua. (Sheol h7585)

For oh that you had kept me in the grave, and had hidden me until your wrath should cease, and you should set me a time in which you would remember me! (Sheol h7585)

14 Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,

For if a man should die, shall he live [again], having accomplished the days of his life? I will wait till I exist again?

15 Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;

Then shall you call, and I will listen to you: but do not you reject the work of your hands.

16 Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?

But you have numbered my devices: and not one of my sins shall escape you?

17 Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.

An you have sealed up my transgressions in a bag, and marked if I have been guilty of any transgression unawares.

18 Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,

And verily a mountain falling will utterly be destroyed, and a rock shall be worn out of its place.

19 Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.

The waters wear the stones, and waters falling headlong [overflow] a heap of the earth: and you destroy the hope of man.

20 Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.

You drive him to an end, and he is gone: you set your face against him, and send him away;

21 Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.

and though his children be multiplied, he knows [it] not; and if they be few, he is not aware.

22 Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.

But his flesh is in pain, and his soul mourns.