Jeremian 14

1 Tämä on se sana, jonka Herra sanoi Jeremialle, kalliista ajasta:

Parole de l'Éternel qui fut adressée à Jérémie à l'occasion des sécheresses.

2 Juuda murehtii, ja hänen porttinsa ovat hyljätyt, maassa ollaan surullisesti, ja Jerusalemissa on valitus.

Juda est dans le deuil, et ses villes sont tombées en langueur, la tristesse les terrasse, et les cris de Jérusalem s'élèvent.

3 Ylimmäiset lähettävät alamaisensa veden perään, mutta kuin he tulevat kaivolle, niin ei he löydä vettä, ja kantavat niin astiansa kotia tyhjänä jälleen; he käyvät surullisina ja häpeevät, ja peittävät päänsä,

Et les grands envoient les petits aux eaux: ils arrivent aux citernes, ne trouvent point d'eau; ils retournent avec des vases vides, confus et honteux ils se couvrent la tête.

4 Että maa pakahteli, ettei sada maan päälle, peltomiehet käyvät suruissansa ja peittävät päänsä,

A la vue du pays consterné parce qu'il ne tombe point de pluie sur la terre, les laboureurs sont confondus, ils se couvrent la tête.

5 Sillä naaraspeurat, jotka kedolla poikivat, hylkäävät vasikkansa, ettei ruoho kasva.

Oui, même la biche dans les campagnes met bas, puis déserte, parce qu'il n'y a point d'herbe.

6 Ja metsä-aasit seisovat mäillä ja haistelevat tuulta niinkuin lohikärmeet, ja heidän silmänsä nääntyvät, ettei heinä kasva.

Et les onagres sont là sur les collines, aspirant l'air comme des chacals, leur regard est éteint, parce qu'il n'y a point de verdure.

7 Voi Herra, meidän pahat tekomme ovat sen kyllä ansainneet, mutta auta kuitenkin sinun nimes tähden; sillä meidän kovakorvaisuutemme on suuri, kuin me olemme sinua vastaan syntiä tehneet.

Quoique nos péchés témoignent contre nous, agis, ô Éternel, pour l'amour de ton nom; car nos défections sont nombreuses, nous avons péché contre toi.

8 Sinä olet Israelin turva ja auttaja hädässä; miksis olet niinkuin muukalainen maassa, ja niinkuin vieras, joka siihen ainoasti yötyy?

Espoir d'Israël, toi, son aide au moment de la détresse, pourquoi serais-tu comme un étranger dans le pays, et comme un voyageur qui campe pour une nuit?

9 Miksis olet niinkuin mies, joka on pelkuri, ja niinkuin väkevä, joka ei auttaa taida? Sinä olet kuitenkin meidän seassamme, Herra, ja me nimitetään sinun nimelläs; älä meitä hylkää.

Pourquoi serais-tu comme un homme éperdu, comme un héros impuissant pour aider? Cependant tu es au milieu de nous, Éternel, et de ton nom nous sommes appelés; ne nous abandonne pas!

10 Näin sanoo Herra tästä kansasta: he juoksevat mielellänsä sinne ja tänne, eikä pysy alallansa; sentähden ei he kelpaa Herralle, vaan hän muistaa kyllä heidän pahuutensa, ja tahtoo etsiä heidän syntejänsä.

Ainsi parle l'Éternel à ce peuple: C'est ainsi qu'ils aiment à errer çà et là, sans contenir leurs allures. C'est pourquoi l'Éternel ne prend point plaisir à eux; Il se souvient à cette heure de leur crime, et Il châtie leur péché.

11 Ja Herra sanoi minulle: ei sinun pidä rukoileman tämän kansan edestä heidän hyväksensä.

Et l'Éternel me dit: Ne prie pas en faveur de ce peuple, pour son bien.

12 Sillä jos he paastoavat, en minä sittekään kuule heidän rukoustansa, ja jos he polttouhria ja ruokauhria uhraavat, niin ei ne minulle kelpaa; vaan minä lopetan heidät miekalla, nälällä ja rutolla.

S'ils jeûnent, je n'écouterai pas leurs requêtes, et s'ils m'offrent des holocaustes et des oblations, je ne les agréerai point, car je veux les détruire par l'épée, par la famine et par la peste.

13 Niin minä sanoin: oi Herra, Herra, katso, prophetat sanovat heille: ei teidän pidä miekkaa näkemän, eikä saaman kallista aikaa, mutta minä annan teille hyvän rauhan tässä paikassa.

Et je dis: Ah! Seigneur, Éternel, voici, ce sont les prophètes qui leur disent: Vous ne verrez point d'épée, et vous n'aurez point de famine, mais Je vous donnerai un bonheur assuré dans ce lieu.

14 Ja Herra sanoi minulle: prophetat ennustavat valhetta minun nimeeni, en ole minä heitä lähettänyt enkä käskenyt, elikkä puhunut heidän kanssansa; he saarnaavat teille vääriä näkyjä, noituutta, turhuutta ja sydämensä petosta.

Et l'Éternel me dit: C'est le mensonge que ces prophètes prophétisent en mon nom, je ne les ai point envoyés, je ne leur ai adressé ni mes ordres, ni ma parole; menteuses visions, et divination, et vanité et illusions de leur cœur, c'est ce qu'ils vous prophétisent.

15 Sentähden näin sanoo Herra niistä prophetaista, jotka minun nimeeni ennustavat: vaikka en minä heitä ole lähettänyt, ja kuitenkin he sanovat: ei miekan ja kalliin ajan pidä tähän maahan tuleman; ne prophetat pitää kuoleman miekalla ja nälällä.

Aussi l'Éternel prononce ainsi sur ces prophètes qui prophétisent en mon nom, sans que je les aie envoyés, et qui disent: Il n'y aura ni épée, ni famine en ce pays: Par l'épée et par la famine ces prophètes périront.

16 Ja kansa, jolle he ennustavat, pitää nälästä ja miekasta siellä ja täällä Jerusalemin kaduilla makaavan, ja ei heillä pidä yhtään oleman, joka heitä hautaa, heitä ja heidän vaimojansa, poikiansa ja tyttäriänsä; ja minä tahdon kaataa heidän pahuutensa heidän päällensä.

Et ceux auxquels ils prophétisent seront étendus dans les rues de Jérusalem par la famine et par l'épée, et personne ne leur donnera la sépulture ni à eux, ni à leurs femmes, ni à leurs fils, ni à leurs filles; et je reverserai sur eux leur méchanceté.

17 Ja sinun pitää sanoman heille tämän sanan: minun silmäni vuotavat kyyneleitä yli yötä ja päivää, ja ei lakkaa; sillä neitsy, minun kansani tytär, on hirmuisesti vaivattu ja surkiasti lyöty.

Et dis-leur encore cette parole: La nuit et le jour des larmes coulent de mes yeux, et elles ne s'arrêtent pas, car la vierge, fille de mon peuple, a été frappée d'un grand coup, d'une plaie très douloureuse.

18 Jos minä menen kedolle, niin katso, siellä makaavat miekalla lyödyt; jos minä tulen kaupunkiin, niin katso, siellä makaavat nälästä nääntyneet; sillä prophetat ja papit pitää myös menemän pois siihen maahan, jota ei he tunne.

Si je sors dans les champs, ce sont des hommes percés par l'épée, et si j'entre dans la ville, ce sont des gens amaigris par la faim, car et prophètes et sacrificateurs circulent dans le pays, et ils ne savent que faire.

19 Oletkos Juudan peräti hyljännyt, eli ilvottaako sielus Zionia? miksi sinä olet niin meitä lyönyt, ettei kenkään parantaa taida? Me toivoimme rauhaa, mutta ei tule mitään hyvää: parantamisen aikaa, ja katso, tässä on vielä nyt enempi vahinkoa.

As-tu donc rejeté Juda, et as-tu pris Sion en dégoût? Pourquoi nous as-tu frappés d'un coup sans remède? Nous attendions le salut, mais il ne vient rien de bon; le temps de la guérison, et voici l'épouvante!

20 Herra, me tunnemme jumalattoman menomme, ja isäimme pahat teot; sillä me olemme syntiä tehneet sinua vastaan.

Éternel, nous connaissons notre méchanceté, la faute de nos pères; car nous avons péché contre toi.

21 Mutta sinun nimes tähden älä anna meitä häväistyksi tulla, älä kunnias istuinta anna pilkatuksi tulla; muista siis, ja älä anna liittos meidän kanssamme lakata.

Pour l'amour de ton nom, ne rejette pas, ne profane pas le trône de ta majesté; rappelle-toi, ne romps pas ton alliance avec nous!

22 Ei ole kuitenkaan pakanain epäjumalain seassa, joka sateen antaa taitaa, ei taida taivas myöskään sataa; sinä ainoa olet Herra meidän Jumalamme, jonka päälle me toivomme, sillä sinä olet kaikki nämät tehnyt.

Parmi les idoles des nations en est-il qui donnent la pluie? ou le ciel a-t-il le pouvoir de répandre la rosée? N'est-ce pas toi, Éternel, notre Dieu? Et nous espérons en toi, car c'est toi qui as créé toutes ces choses.