Hoosean 11
1 Kuin Israel nuori oli, pidin minä hänen rakkaana, ja minä kutsuin Egyptistä minun poikani.
“When Israel was a young man I loved him, and I called my son out of Egypt.
2 Mutta kuin heitä nyt kutsutaan, niin he kääntyvät pois, ja uhraavat Baalimille, ja suitsuttavat kuville.
The more they were called, the more they went away from me. They sacrificed to the Baals and burned incense to idols.
3 Minä opetin Ephraimin käymään, ja talutin häntä käsivarsista, vaan nyt ei he tahdo tietää, että minä heitä parantanut olen.
Yet it was I who taught Ephraim to walk. It was I who lifted them up by their arms, but they did not know that I cared for them.
4 Minä annoin heidän vetää ihmisen ijestä, ja käydä rakkauden ohjissa, ja minä autin heitä, otin ikeen heidän kaulastansa, ja annoin heille elatuksen.
I led them with cords of humanity, with bands of love. I was to them like someone who eased the yoke on their jaws, and I bent down to them and fed them.
5 Ei heidän pidä palajaman Egyptin maalle, vaan Assur pitää heidän kuninkaansa oleman; sillä ei he tahdo itsiänsä kääntää.
Will they not return to the land of Egypt? Will Assyria not rule over them because they refuse to return to me?
6 Sentähden pitää miekan tuleman heidän kaupunkinsa päälle, ja heidän salpansa tempaaman ylös, ja syömän ne, heidän neuvonsa tähden.
The sword will fall on their cities and destroy the bars of their gates; it will destroy them because of their own plans.
7 Minun kansani väsyy kääntymästä minun puoleeni; ehkä kuinka heille saarnattaisiin, niin ei kenkään hankitse kuulemaan.
My people are determined to turn away from me. Though they call to the Most High, no one will help them.
8 Mitä minun pitää sinusta tekemän, Ephraim? Varjelenko minä sinua, Israel? Pitäiskö minun sinulle tekemän niinkuin Adamalle, ja asettaman sinun niinkuin Zeboimin? Mutta minun sydämelläni on toinen mieli, minun laupiuteni on ylen palava:
How can I give you up, Ephraim? How can I hand you over, Israel? How can I make you like Admah? How can I make you like Zeboyim? My heart has changed within me; all my compassions have been stirred up.
9 Etten minä tee hirmuisen vihani jälkeen, enkä palaja Ephraimia kadottamaan; sillä minä olen Jumala, ja en ihminen, ja olen pyhä teidän keskellänne, ja en tahdo tulla kaupunkiin.
I will not execute my fierce anger; I will not again destroy Ephraim. For I am God and not a man; I am the Holy One among you, and I will not come in wrath.
10 Silloin Herraa seurataan, ja hän on kiljuva niinkuin jalopeura; ja kuin hän kiljuu, niin ne peljästyvät, jotka lännessä ovat.
They will follow Yahweh; and he will roar like a lion. When he roars, his children will come trembling from the west.
11 Ja Egyptissä ne myös peljästyvät niinkuin lintu, ja ne Assurin maasta niinkuin kyhkyinen; ja minä tahdon heitä asettaa huoneisiinsa, sanoo Herra.
They will come trembling like a bird from Egypt, like a dove from the land of Assyria. I will make them live in their homes—this is the declaration of Yahweh.
12 Ephraimissa on joka paikassa valhe minua vastaan, ja Israelin huoneessa petos; mutta Juuda hallitsee vielä Jumalan kanssa, ja on uskollinen pyhäin kanssa.
Ephraim surrounds me with falsehood, and the house of Israel with deceit. But Judah is still going about with me, God, and is faithful to me, the Holy One.”
