1 Mooseksen 31
1 Ja hänen eteensä tuli Labanin lasten puhe, että he sanoivat: Jakob on saattanut itsellensä kaiken meidän isämme tavaran: ja siitä meidän isämme hyvyydestä on hän saattanut itsellensä kaiken tämän tavaran.
And he heard the words of Laban’s sons, saying, Jacob has taken away all that was our father’s; and of that which was our father’s has he gotten all this glory.
2 Ja Jakob näki Labanin kasvon: ja katso, ei ollut se häntä kohtaan, niinkuin eilen ja entispäivänä.
And Jacob beheld the countenance of Laban, and, behold, it was not toward him as before.
3 Ja Herra sanoi Jakobille: palaja sinun isäis maalle, ja sukuis tykö: ja minä olen sinun kanssas.
And the LORD said to Jacob, Return to the land of your fathers, and to your kindred; and I will be with you.
4 Niin lähetti Jakob ja kutsui Rakelin ja Lean kedolle laumansa tykö.
And Jacob sent and called Rachel and Leah to the field to his flock,
5 Ja sanoi heille: minä näen teidän isänne kasvon, ettei hän ole minua kohtaan niinkuin eilen ja entispäivänä, mutta minun isäni Jumala on ollut minun kanssani.
And said to them, I see your father’s countenance, that it is not toward me as before; but the God of my father has been with me.
6 Ja te itse tiedätte, että minä olen kaikella minun väelläni palvellut teidän isäänne.
And you know that with all my power I have served your father.
7 Mutta teidän isänne on vietellyt minua, ja muuttanut minun palkkani jo kymmenen kertaa: ei kuitenkaan sallinut Jumala hänen vahinkoa tehdä minulle.
And your father has deceived me, and changed my wages ten times; but God suffered him not to hurt me.
8 Koska hän sanoi: kirjavat pitää oleman sinun palkkas, niin kaikki lauma kantoi kirjavia. Mutta jos hän sanoi: pilkulliset pitää oleman sinun palkkas, niin kaikki lauma kantoi pilkullisia.
If he said thus, The speckled shall be your wages; then all the cattle bore speckled: and if he said thus, The ringstraked shall be your hire; then bore all the cattle ringstraked.
9 Niin on Jumala ottanut teidän isänne hyvyyden ja antanut minulle.
Thus God has taken away the cattle of your father, and given them to me.
10 Ja tapahtui lauman siittämisen ajalla, nostin minä silmäni ja näin unessa: ja katso, kauriit, jotka nousivat laumain päälle, olivat juonteiset, pilkulliset ja kirjavat.
And it came to pass at the time that the cattle conceived, that I lifted up my eyes, and saw in a dream, and, behold, the rams which leaped on the cattle were ringstraked, speckled, and spotted.
11 Ja Jumalan enkeli sanoi minulle unessa: Jakob; ja minä vastasin: tässä minä olen.
And the angel of God spoke to me in a dream, saying, Jacob: And I said, Here am I.
12 Mutta hän sanoi: nosta silmäs, ja katso, kaikki kauriit, jotka nousevat laumain päälle, ovat juonteiset, pilkulliset ja kirjavat: sillä minä olen nähnyt kaikki, mitä Laban sinulle tekee.
And he said, Lift up now your eyes, and see, all the rams which leap on the cattle are ringstraked, speckled, and spotted: for I have seen all that Laban does to you.
13 Minä olen Jumala BetElissä, jossa sinä voitelit kiven, ja jossas teit minulle lupauksen: nouse siis nyt ja lähde tältä maalta, ja palaja syntymä-maalles.
I am the God of Bethel, where you anointed the pillar, and where you vowed a vow to me: now arise, get you out from this land, and return to the land of your kindred.
14 Niin vastasivat Rakel ja Lea, ja sanoivat hänelle: onko meillä enää osaa, eli perimistä meidän isämme huoneessa?
And Rachel and Leah answered and said to him, Is there yet any portion or inheritance for us in our father’s house?
15 Eikö hän ole pitänyt meitä muukalaisina? Sillä hän on myynyt meidät, ja peräti syönyt meidän hintamme.
Are we not counted of him strangers? for he has sold us, and has quite devoured also our money.
16 Sentähden kaikki hyvyys, jonka Jumala on ottanut meidän isältämme, se tulee oikeudella meille ja meidän lapsillemme: Nyt siis kaikki, mitä Jumala sinulle on käskenyt, se tee.
For all the riches which God has taken from our father, that is ours, and our children’s: now then, whatever God has said to you, do.
17 Niin nousi Jakob; ja nosti lapsensa ja emäntänsä kamelein päälle.
Then Jacob rose up, and set his sons and his wives on camels;
18 Ja vei pois kaiken karjansa, ja kaiken tavaransa, minkä hän oli pannut kokoon, sen oman karjansa, kun hän oli saanut Mesopotamiassa: mennäksensä isänsä Isaakin tykö Kanaanin maalle.
And he carried away all his cattle, and all his goods which he had gotten, the cattle of his getting, which he had gotten in Padanaram, for to go to Isaac his father in the land of Canaan.
19 Mutta Laban oli mennyt keritsemään laumaansa. Ja Rakel varasti isänsä epäjumalat.
And Laban went to shear his sheep: and Rachel had stolen the images that were her father’s.
20 Niin varasti Jakob Labanin Syrialaisen sydämen, siinä ettei hän ilmoittanut hänelle, että hän pakeni.
And Jacob stole away unawares to Laban the Syrian, in that he told him not that he fled.
21 Niin hän pakeni, ja kaikki, mitä hänellä oli, nousi ja meni virran ylitse; ja meni Gileadin vuorta kohden.
So he fled with all that he had; and he rose up, and passed over the river, and set his face toward the mount Gilead.
22 Kolmantena päivänä ilmoitettiin Labanille, että Jakob oli paennut.
And it was told Laban on the third day that Jacob was fled.
23 Niin hän otti veljensä kanssansa, ja ajoi häntä takaa seitsemän päiväkunnan matkan: ja saavutti hänen Gileadin vuorella.
And he took his brothers with him, and pursued after him seven days’ journey; and they overtook him in the mount Gilead.
24 Mutta Jumala oli tullut Labanin Syrialaisen tykö yöllä unessa ja sanonut hänelle: kavahda sinuas, ettes puhu Jakobille hyvää eli pahaa.
And God came to Laban the Syrian in a dream by night, and said to him, Take heed that you speak not to Jacob either good or bad.
25 Ja Laban lähestyi Jakobia. Mutta Jakob oli majansa tehnyt vuorelle. Ja Laban teki veljinensä myös majansa Gileadin vuorelle.
Then Laban overtook Jacob. Now Jacob had pitched his tent in the mount: and Laban with his brothers pitched in the mount of Gilead.
26 Niin sanoi Laban Jakobille: mitäs olet tehnyt, ettäs varastit minun sydämeni ja olet vienyt pois minun tyttäreni niinkuin miekalla otetut?
And Laban said to Jacob, What have you done, that you have stolen away unawares to me, and carried away my daughters, as captives taken with the sword?
27 Ja miksis salaa pakenit ja varastit sinus minulta, ja et ilmoittanut minulle? että minä olisin sinua saattanut ilolla, ja lauluilla, ja trumpuilla, ja kanteleilla.
Why did you flee away secretly, and steal away from me; and did not tell me, that I might have sent you away with mirth, and with songs, with tabret, and with harp?
28 Ja et sallinut minun suuta antaa minun pojilleni ja tyttärilleni: tämän sinä olet tyhmästi tehnyt.
And have not suffered me to kiss my sons and my daughters? you have now done foolishly in so doing.
29 Ja minulla olis kyllä voimaa tehdä teille pahaa, mutta teidän isänne Jumala sanoi menneenä yönä minulle: kavahda itses puhumasta Jakobille hyvää eli pahaa.
It is in the power of my hand to do you hurt: but the God of your father spoke to me last night, saying, Take you heed that you speak not to Jacob either good or bad.
30 Ja nyt ettäs kumminkin menit pois, ja niin suuresti ikävoitsit isäs huoneeseen: miksis varastit minun jumalani.
And now, though you would needs be gone, because you sore longed after your father’s house, yet why have you stolen my gods?
31 Ja Jakob vastasi, ja sanoi Labanille: minä pekäsin ja luulin sinun väkivallalla ottavan pois minulta sinun tyttäres.
And Jacob answered and said to Laban, Because I was afraid: for I said, Peradventure you would take by force your daughters from me.
32 Mutta kenenkä tyköä sinä löydät jumalas, ei sen pidä elämän. Tunnustele meidän veljeimme läsnä ollessa, mitä omaas on minun tykönäni, ja ota pois se. Mutta ei Jakob tietänyt Rakelin niitä varastaneen.
With whomsoever you find your gods, let him not live: before our brothers discern you what is your with me, and take it to you. For Jacob knew not that Rachel had stolen them.
33 Niin Laban meni Jakobin majaan, ja Lean majaan, ja heidän molempain piikainsa majaan, ja ei löytänyt. Ja läksi Lean majasta, ja tuli Rakelin majaan.
And Laban went into Jacob’s tent, and into Leah’s tent, and into the two maidservants’ tents; but he found them not. Then went he out of Leah’s tent, and entered into Rachel’s tent.
34 Mutta Rakel oli ottanut epäjumalat ja pannut kamelein satulan ala, ja istui siihen päälle; mutta Laban etsi kaiken majan ja ei löytänyt.
Now Rachel had taken the images, and put them in the camel’s furniture, and sat on them. And Laban searched all the tent, but found them not.
35 Ja hän sanoi isällensä: älköön minun herrani vihastuko, etten minä saa nousta sinun edessäs: sillä minulle tapahtuu vaimoin menon jälkeen: Ja hän etsi, ja ei löytänyt epäjumaliansa.
And she said to her father, Let it not displease my lord that I cannot rise up before you; for the custom of women is on me. And he searched but found not the images.
36 Ja Jakob vihastui ja riiteli Labanin kanssa; vastasi ja sanoi hänelle: mitä minä olen rikkonut, ja mikä minun pahatekoni on, ettäs minua olet niin vihaisesti ajanut takaa?
And Jacob was wroth, and strived with Laban: and Jacob answered and said to Laban, What is my trespass? what is my sin, that you have so hotly pursued after me?
37 Sinä olet etsiskellyt kaikki minun taloni kalut, mitäs olet löytänyt kaikista sinun talois kaluista? Tuo tähän minun ja sinun veljeis eteen, ratkaista meidän kahden vaiheellamme.
Whereas you have searched all my stuff, what have you found of all your household stuff? set it here before my brothers and your brothers, that they may judge between us both.
38 Minä olen ollut sinun tykönäs jo kaksikymmentä ajastaikaa, ja sinun lampaas ja vuohes ei ole hedelmättömät olleet: ja en ole minä syönyt oinaita sinun laumastas.
This twenty years have I been with you; your ewes and your she goats have not cast their young, and the rams of your flock have I not eaten.
39 Enkä ole tuonut sinulle pedolta haaskattua, mutta minun piti sen maksaman, sen olet sinä minun kädestäni vaatinut: niin myös mitä ikänänsä sinulta päivällä eli yöllä varastettu oli.
That which was torn of beasts I brought not to you; I bore the loss of it; of my hand did you require it, whether stolen by day, or stolen by night.
40 Päivällä on minun helle väsyttänyt, ja yöllä vilu: ja uni on paennut minun silmistäni.
Thus I was; in the day the drought consumed me, and the frost by night; and my sleep departed from my eyes.
41 Minä olen jo kaksikymmentä ajastaikaa ollut sinun huoneessas, neljätoistakymmentä ajastaikaa palvelin minä sinua kahden tyttäres tähden, ja kuusi ajastaikaa sinun laumas tähden: ja sinä olet muuttanut minun palkkani kymmenen kertaa.
Thus have I been twenty years in your house; I served you fourteen years for your two daughters, and six years for your cattle: and you have changed my wages ten times.
42 Jollei minun isäni Jumala, Abrahamin Jumala ja Isaakin pelko olisi ollut minun puolellani; niin sinä peräti tyhjänä olisit minun päästänyt. Mutta Jumala on nähnyt minun vaivani ja kätteni työt, ja nuhteli menneenä yönä sinua.
Except the God of my father, the God of Abraham, and the fear of Isaac, had been with me, surely you had sent me away now empty. God has seen my affliction and the labor of my hands, and rebuked you last night.
43 Vastasi Laban, ja sanoi Jakobille: tyttäret ovat minun tyttäreni, ja pojat ovat minun poikani, ja laumat ovat minun laumani, ja kaikki mitä sinä näet ovat minun: mitä minä teen tänäpänä minun tyttärilleni taikka heidän lapsillensa, jotka he ovat synnyttäneet?
And Laban answered and said to Jacob, These daughters are my daughters, and these children are my children, and these cattle are my cattle, and all that you see is mine: and what can I do this day to these my daughters, or to their children which they have born?
44 Tule siis nyt ja tehkäämme liitto, minä ja sinä; joka pitää oleman todistus minun ja sinun vaiheellas.
Now therefore come you, let us make a covenant, I and you; and let it be for a witness between me and you.
45 Niin otti Jakob kiven, ja pani pystyälle muistopatsaaksi.
And Jacob took a stone, and set it up for a pillar.
46 Ja Jakob sanoi veljillensä: kootkaat kiviä. Ja he toivat kiviä, ja tekivät roukkion; ja atrioitsivat siinä sen roukkion päällä.
And Jacob said to his brothers, Gather stones; and they took stones, and made an heap: and they did eat there on the heap.
47 Ja Laban kutsui hänen Jegar Sahabuta: mutta Jakob kutsui hänen Gilead.
And Laban called it Jegarsahadutha: but Jacob called it Galeed.
48 Niin Laban sanoi: tämä roukkio olkoon todistus tänäpänä minun ja sinun vaiheellas; sentähden kutsui hän hänen nimensä Gilead.
And Laban said, This heap is a witness between me and you this day. Therefore was the name of it called Galeed;
49 Ja Mitspa; sillä hän sanoi: Herra olkoon peräänkatsoja sinun ja minun vaiheellani, koska me erkanemme toinen toisestamme:
And Mizpah; for he said, The LORD watch between me and you, when we are absent one from another.
50 Jos sinä vaivaat minun tyttäriäni, taikka otat muita emäntiä, paitsi minun tyttäriäni. Ei ole yhtään ihmistä (joka todistais) meidän kanssamme, mutta katso, Jumala on todistaja minun ja sinun vaiheellas.
If you shall afflict my daughters, or if you shall take other wives beside my daughters, no man is with us; see, God is witness between me and you.
51 Ja Laban sanoi (vielä) Jakobille: katso, tämä on roukkio, ja tämä on muistopatsas, jonka minä panen minun ja sinun vaiheelles.
And Laban said to Jacob, Behold this heap, and behold this pillar, which I have cast between me and you:
52 Tämä roukkio olkoon todistus, ja tämä patsas olkoon myös todistus, etten minä käy ylitse tämän roukkion sinun tykös, etkä sinä käy ylitse tämän roukkion ja tämän patsaan minun tyköni, vahinkoa tekemään.
This heap be witness, and this pillar be witness, that I will not pass over this heap to you, and that you shall not pass over this heap and this pillar to me, for harm.
53 Abrahamin Jumala ja Nahorin Jumala ja heidän isäinsä Jumala, ratkaiskoon meidän välillämme. Ja Jakob vannoi isänsä Isaakin pelvon kautta.
The God of Abraham, and the God of Nahor, the God of their father, judge between us. And Jacob swore by the fear of his father Isaac.
54 Ja Jakob uhrasi vuorella, ja kutsui veljensä syömään leipää. Ja kuin he olivat syöneet, olivat he yötä vuorella.
Then Jacob offered sacrifice on the mount, and called his brothers to eat bread: and they did eat bread, and tarried all night in the mount.
55 Mutta aamulla varhain nousi Laban, ja suuta antoi poikainsa ja tytärtensä, ja siunasi heitä, ja meni matkaansa, ja palasi kotiansa.
And early in the morning Laban rose up, and kissed his sons and his daughters, and blessed them: and Laban departed, and returned to his place.
