1 Mooseksen 30

1 Koska Rakel näki, ettei hän synnyttänyt Jakobille, kadehti hän sisartansa, ja sanoi Jakobille: anna minun lapsia, eli minä kuolen.

And Rachel having perceived that she bore Jacob no children, was jealous of her sister; and said to Jacob, Give me children; and if not, I shall die.

2 Jakob vihastui kovin Rakelin päälle, ja sanoi: olenko minä Jumalan siassa, joka on sinulta kieltänyt kohdun hedelmän?

And Jacob was angry with Rachel, and said to her, Am I in the place of God, who has deprived you of the fruit of the womb?

3 Ja hän sanoi: tässä on minun piikani Bilha, makaa hänen kanssansa; että hän synnyttäis minun helmaani, ja saisin sittenkin hänestä lapsia.

And Rachel said to Jacob, Behold my handmaid Balla, go in to her, and she shall bear upon my knees, and I also shall have children by her.

4 Niin hän antoi hänelle piikansa Bilhan emännäksi: ja Jakob makasi hänen kanssansa.

And she gave him Balla her maid, for a wife to him; and Jacob went in to her.

5 Niin Bilha tuli raskaaksi ja synnytti Jakobille pojan.

And Balla, Rachel's maid, conceived, and bore Jacob a son.

6 Ja Rakel sanoi: Jumala ratkasi minun asiani, ja kuuli myös minun ääneni, ja antoi minulle pojan; sentähden kutsui hän hänen nimensä Dan.

And Rachel said, God has given judgment for me, and listened to my voice, and has given me a son; therefore she called his name, Dan.

7 Ja taas Bilha Rakelin piika tuli raskaaksi, ja synnytti Jakobille toisen pojan.

And Balla, Rachel's maid, conceived yet again, and bore a second son to Jacob.

8 Niin sanoi Rakel: minä olen jalosti kilvoitellut minun sisareni kanssa, ja olen myös voittanut: ja hän kutsui hänen nimensä Naphtali.

And Rachel said, God has helped me, and I contended with my sister and prevailed; and she called his name, Nephthalim.

9 Koska Lea näki, että hän lakkasi synnyttämästä; otti hän piikansa Silpan, ja antoi sen Jakobille emännäksi.

And Lea saw that she ceased from bearing, and she took Zelpha her maid, and gave her to Jacob for a wife; and he went in to her.

10 Niin synnytti Silpa, Lean piika, Jakobille pojan.

And Zelpha the maid of Lea conceived, and bore Jacob a son.

11 Ja Lea sanoi: joukko tulee: ja kutsui hänen nimensä Gad.

And Lea said, [It is] happily: and she called his name, Gad.

12 Ja Silpa, Lean piika, synnytti Jakobille toisen pojan.

And Zelpha the maid of Lea conceived yet again, and bore Jacob a second son.

13 Ja Lea sanoi: autuasta minua, sillä tyttäret sanovat minua autuaaksi: ja hän kutsui hänen nimensä Asser.

And Lea said, I am blessed, for the women will pronounce me blessed; and she called his name, Aser.

14 Ja Ruben meni ulos nisun elonaikana, ja löysi dudaimia vainioilta, ja toi ne Lealle äidillensä. Niin sanoi Rakel Lealle: anna minulle poikas dudaimista.

And Ruben went in the day of barley harvest, and found apples of mandrakes in the field, and brought them to his mother Lea; and Rachel said to Lea her sister, Give me of your son's mandrakes.

15 Hän vastasi häntä: vähäkö sinun siinä on, ettäs olet minulta miehen vienyt, mutta tahdot myös ottaa poikani dudaimit? Ja Rakel sanoi: sentähden maatkaan hän tänä yönä sinun kanssas poikas dudaimien tähden.

And Lea said, [Is it] not enough for you that you have taken my husband, will you also take my son's mandrakes? And Rachel said, Not so: let him lie with you tonight for your son's mandrakes.

16 Koska Jakob ehtoona kedolta palasi, meni Lea häntä vastaan, ja sanoi: minun kanssani pitää sinun makaaman: sillä minä olen sinun kallisti ostanut poikani dudaimilla. Ja hän makasi sen yön hänen kanssansa.

And Jacob came in out of the field at even; and Lea went forth to meet him, and said, You shall come in to me this day, for I have hired you for my son's mandrakes; and he lay with her that night.

17 Ja Jumala kuuli Lean, ja hän tuli raskaaksi, ja synnytti Jakobille viidennen pojan.

And God listened to Lea, and she conceived, and bore Jacob a fifth son.

18 Ja Lea sanoi: Jumala on maksanut sen minulle, että minä annoin piikani miehelleni: ja kutsui hänen nimensä Isaskar.

And Lea said, God has given me my reward, because I gave my maid to my husband; and she called his name Issachar, which is, Reward.

19 Ja Lea taas tuli raskaaksi, ja synnytti Jakobille kuudennen pojan.

And Lea conceived again, and bore Jacob a sixth son.

20 Ja Lea sanoi: Jumala on minun hyvästi lahjoittanut, nyt taas asuu minun mieheni minun tykönäni: sillä minä olen synnyttänyt hänelle kuusi poikaa. Ja kutsui hänen nimensä Sebulon.

And Lea said, God has given me a good gift in this time; my husband will choose me, for I have born him six sons: and she called his name, Zabulon.

21 Sitte synnytti hän tyttären, ja kutsui hänen nimensä Dina.

And after this she bore a daughter; and she called her name, Dina.

22 Mutta Jumala muisti myös Rakelin, ja Jumala kuuli hänen, ja saatti hedelmälliseksi.

And God remembered Rachel, and God listened to her, and he opened her womb.

23 Niin hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan, ja sanoi: Jumala on ottanut pois minun häväistykseni.

And she conceived, and bore Jacob a son; and Rachel said, God has taken away my reproach.

24 Ja kutsui hänen nimensä Joseph, sanoen: Herra lisätköön minulle vielä toisen pojan.

And she called his name Joseph, saying, Let God add to me another son.

25 Ja tapahtui, koska Rakel oli synnyttänyt Josephin; sanoi Jakob Labanille: päästä minua menemään kotiani ja maalleni.

And it came to pass when Rachel had born Joseph, Jacob said to Laban, Send me away, that I may go to my place and to my land.

26 Anna minulle minun emäntäni ja lapseni, joiden tähden minä olen sinua palvellut, että minä menisin pois: sillä sinä tiedät minun palvelukseni, kuin minä olen sinua palvellut.

Restore my wives and my children, for whom I have served you, that I may depart, for you know the service wherewith I have served you.

27 Ja Laban sanoi hänelle: anna minun löytää armo sinun edessäs, minä ymmärrän, että Herra on siunannut minun sinun tähtes.

And Laban said to him, If I have found grace in your sight, I would augur [well], for the Lord has blessed me at your coming in.

28 Ja sanoi (vielä): määrää siis sinun palkkas minulle, ja minä annan.

Appoint me your wages, and I will give [them].

29 Mutta hän sanoi hänelle: sinä tiedät, kuinka minä olen palvellut sinua: ja kuinka paljo sinun karjaas on minun haltuuni annettu.

And Jacob said, You know in what things I have served you, and how many cattle of your are with me.

30 Sinulla oli vähä ennenkuin minä tulin, mutta nyt se on paljoksi kasvanut, ja Herra on siunannut sinun, minun jalkajuonteni kautta. Koska minä siis oman huoneeni parasta katson?

For it was little you had before my time, and it is increased to a multitude, and the Lord God has blessed you since my coming; now then, when shall I set up also my own house?

31 Ja (Laban) sanoi: mitästä minä sinulle annan? Ja Jakob sanoi: ei sinun pidä mitään antaman minulle. Mutta jos sinä tämän minulle teet, niin minä vielä tästälähin kaitsen ja varjelen sinun laumaas:

And Laban said to him, What shall I give you? and Jacob said to him, You shall not give me anything; if you will do this thing for me, I will again tend your flocks and keep them.

32 Minä käyn tänäpänä kaiken sinun laumas lävitse, eroittaen sieltä kaikki pilkulliset ja kirjavat lampaat, ja kaikki hallavat karitsain seassa, ja kirjavat ja pilkulliset vuohten seassa, (mitä sitte kirjavaksi ja pilkulliseksi tulee) se olkoon minun palkkani.

Let all your sheep pass by today, and separate thence every grey sheep among the rams, and every one that is speckled and spotted among the goats—[this] shall be my reward.

33 Niin minun vanhurskauteni on todistava tästedes minusta, koska se siihen tulee, että minun pitää palkkani sinun nähtes saaman: niin että kaikki, jotka ei ole pilkulliset taikka kirjavat vohlista, eikä hallavat karitsoista, se olkoon varkaus minun tykönäni.

And my righteousness shall answer for me on the morrow, for it is my reward before you: whatever shall not be spotted and speckled among the goats, and grey among the rams, shall be stolen with me.

34 Niin sanoi Laban: katso, joska se olis sanas jälkeen.

And Laban said to him, Let it be according to your word.

35 Ja sinä päivänä eroitti hän pilkulliset ja kirjavat kauriit ja kaikki pilkulliset ja kirjavat vuohet, kaikki joissa jotakin valkeutta oli, ja kaikki hallavat karitsat: ja antoi ne lastensa haltuun.

And he separated in that day the spotted and speckled he-goats, and all the spotted and speckled she-goats, and all that was grey among the rams, and every one that was white among them, and he gave them into the hand of his sons.

36 Ja asetti kolmen päiväkunnan matkan, itsensä ja Jakobin vaiheelle: ja Jakob kaitsi niitä, jotka Labanin laumasta jäivät.

And he set a distance of a three days' journey between them and Jacob. And Jacob tended the cattle of Laban that were left behind.

37 Mutta Jakob otti viherjäisiä haapaisia sauvoja, mandelpuisia ja plataneapuisia; ja kuori niihin valkiat juonteet, valkian paikan paljastamisella, joka sauvain päällä oli.

And Jacob took to himself green rods of storax tree and walnut and plane tree; and Jacob peeled in them white stripes; and as he drew off the green, the white stripe which he had made appeared alternate on the rods.

38 Ja pani ne sauvat, jotka hän kuorinut oli, laumain eteen, vesiruuhiin, ja juoma-astioihin, lauman eteen, joihin he tulivat juomaan, että he juomalle tultuansa siittäisivät.

And he laid the rods which he had peeled, in the hollows of the watering-troughs, that whenever the cattle should come to drink, as they should have come to drink before the rods, the cattle might conceive at the rods.

39 Ja niin laumat siittivät niiden sauvain päällä, ja kantoivat pilkullisia, juonteisia ja kirjavia.

So the cattle conceived at the rods, and the cattle brought forth [young] speckled, and streaked and spotted with ash-colored [spots].

40 Niin Jakob eroitti karitsat, ja asetti lauman kasvot, siinä valkiassa laumassa, niitä pilkullisia ja hallavia päin: ja teki itsellensä eri lauman, ja ei laskenut niitä Labanin lauman sekaan.

And Jacob separated the lambs, and set before the sheep a speckled ram, and every variegated one among the lambs, and he separated flocks for himself alone, and did not mingle them with the sheep of Laban.

41 Ja koska se varhain kantava lauma oli sikoillansa, pani Jakob sauvat laumain silmäin eteen ruuhiin: että he siittäisivät sauvain päällä.

And it came to pass in the time wherein the cattle became pregnant, conceiving in the belly, Jacob put the rods before the cattle in the troughs, that they might conceive by the rods.

42 Mutta koska ne hiljain juoksivat, niin ei hän pannut niitä sisälle. Niin tulivat äpöiset Labanille ja varhain kannetut Jakobille.

But he did not put them in [indiscriminately] whenever the cattle happened to bring forth, but the unmarked ones were Laban's, and the marked ones were Jacob's.

43 Siitä tuli mies sangen äveriääksi, niin että hänellä oli paljo lampaita ja piikoja ja palvelioita, ja kameleja ja aaseja.

And the man became very rich, and he had many cattle, and oxen, and servants, and maidservants, and camels, and asses.