1 Mooseksen 18
1 Ja Herra näkyi hänelle Mamren lakeudella; jossa hän istui majan ovella, koska päivä oli palavimmallansa.
Et l'Éternel lui apparut sous les chênes de Mamré, comme il était assis à la porte de sa tente au temps chaud de la journée.
2 Koska hän silmänsä nosti ja näki, katso kolme miestä seisoivat hänen edessänsä: ja kuin hän näki heidät, juoksi hän heitä vastaan majan ovelta, ja kumarsi itsensä maahan.
Et ayant levé les yeux il regarda, et voici, trois hommes étaient debout devant lui. Et les ayant vus, il courut à leur rencontre depuis l'entrée de sa tente, et il s'inclina jusqu'à terre
3 Ja sanoi: Herra, jos minä olen armon löytänyt sinun edessäs, niin älä mene palvelias ohitse.
et dit: Seigneur, si je peux trouver grâce à tes yeux, ne passe donc pas outre devant ton serviteur.
4 Ja sallikaat tuotaa vähä vettä pestäksenne teidän jalkanne, ja levätkäät teitänne puun alla.
Permets qu'on apporte un peu d'eau pour laver vos pieds, et reposez-vous sous cet arbre.
5 Ja minä tuon teidän eteenne kappaleen leipää, virvottaaksenne teidän sydäntänne, ja sitte menkäät: sillä sentähden te poikkesitte teidän palvelianne tykö. Ja he sanoivat: tee niin kuin sinä olet puhunut.
Et j'irai chercher un morceau de pain pour vous refaire le cœur; après cela vous pourrez passer plus loin; car c'est pour cela que vous passez près de votre serviteur. Et ils répondirent: Ainsi fais, comme tu as dit.
6 Niin Abraham riensi majaan Saaran tykö, ja sanoi: riennä sinuas ja tuo kolme mittaa sämpyläjauhoja, sotke ja leivo kaltiaisia.
Et vite Abraham entra dans la tente vers Sarah et dit: Prends vite trois mesures de fleur de farine que tu pétriras pour en faire des galettes.
7 Ja Abraham juoksi karjan tykö: ja toi nuoren ja kauniin vasikan, ja antoi palveliallensa, joka riensi valmistamaan sitä.
Puis Abraham courut à l'étable et prit un veau délicat et bon et le donna au valet qui se hâta de l'apprêter.
8 Ja hän toi voita ja maitoa, ja vasikasta, jota hän valmistanut oli, ja pani heidän eteensä: ja hän seisoi heidän edessänsä puun alla ja he söivät.
Et il prit de la crème et du lait et le veau qu'il avait apprêté et il le leur servit; mais il se tenait debout devant eux sous l'arbre, et ils mangèrent.
9 Niin sanoivat he hänelle: kussa on Saara sinun emäntäs? hän vastasi: täällä majassa.
Alors ils lui dirent: Où est Sarah, ta femme? Et il répondit: La voici dans la tente.
10 Ja hän sanoi: tosin minä palajan sinun tykös, liki tällä vuoden ajalla, ja katso, Saaralla emännälläs on poika. Ja Saara kuuli sen majan ovelle, joka oli hänen takanansa.
Et il dit: Je reviendrai chez toi à la renaissance de l'année; et voici, Sarah, ta femme, aura un fils. Et Sarah était aux écoutes à l'entrée de la tente qui était derrière lui.
11 Mutta Abraham ja Saara olivat vanhat ja ijälliseksi joutuneet; niin että Saaralta olivat lakanneet vaimolliset menot.
Or Abraham et Sarah étaient vieux, avancés en âge; et il y avait chez Sarah suppression de ce qui survient aux femmes.
12 Sentähden nauroi Saara itsellensä, ja sanoi: nyt koska minä vanha olen, antanenko minä itseni hekumaan? ja minun herrani on vanhentunut.
Et Sarah rit intérieurement disant: Maintenant que je suis passée, y aurait-il pour moi volupté? et mon seigneur est vieux.
13 Ja Herra sanoi Abrahamille: miksi Saara nauroi, sanoen: pitäneeköstä todellakin minun synnyttämän, joka olen vanhaksi tullut?
Alors l'Éternel dit à Abraham: Pourquoi donc Sarah a-t-elle ri, et dit-elle: Est-ce en vérité que j'enfanterais toute vieille que je suis?
14 Onko Herralle jotakin mahdotointa? Määrättyyn aikaan, koska minä palajan sinun tykös, tällä vuoden ajalla, niin Saaralla on poika.
Pour l'Éternel est-il rien d'impossible? A pareille époque je reviendrai chez toi à la renaissance de l'année, et Sarah aura un fils.
15 Niin Saara kielsi, sanoen: en minä nauranut: sillä hän hämmästyi. Mutta hän sanoi: ei ole niin, sinä nauroit.
Et Sarah nia et dit: Je n'ai pas ri; car elle avait peur. Et il dit: Non! tu as ri.
16 Silloin nousivat miehet sieltä, ja käänsivät heitänsä Sodomaan päin: ja Abraham meni heidän kanssansa, saattamaan heitä.
Alors ces hommes se levèrent et partirent de là et se dirigèrent du côté de Sodome; or Abraham s'achemina avec eux pour les accompagner.
17 Ja Herra sanoi: kuinka minä salaan Abrahamilta, jota minä teen?
Et l'Éternel dit: Cèlerais-je à Abraham ce que je veux faire?
18 Että Abraham tulee suureksi ja väkeväksi kansaksi, ja kaikki kansat maan päällä pitää hänessä siunatuksi tuleman.
Mais Abraham deviendra un peuple grand et fort, et tous les peuples de la terre auront en lui leur bénédiction.
19 Sillä minä tunnen hänen, että hän käskee lapsiansa ja huonettansa hänen jälkeensä Herran tietä pitämään, ja tekemään hurskautta ja oikeutta: että Herra saattais Abrahamille kaikki, kuin hän hänelle luvannut on.
Car je l'ai distingué, afin qu'il prescrive à ses fils et à sa maison après lui de garder la voie de l'Éternel pour pratiquer le droit et la justice, afin que l'Éternel dispense à Abraham ce qu'il lui a promis.
20 Ja Herra sanoi: Sodomassa ja Gomorrassa on suuri huuto, ja heidän syntinsä ovat sangen raskaat.
Et l'Éternel dit: Il est de fait que le décri de Sodome et de Gomorrhe est bien grand, et de fait que leur péché est très grave.
21 Minä astun nyt alas ja katson, jos he täydellisesti tehneet ovat huudon jälkeen, joka minun eteeni tullut on; taikka jos ei niin ole, että minä sen tietäisin.
Il faut donc que je descende et que je voie s'ils ont mis le comble à leur forfait d'accord avec le cri venu jusqu'à moi, et je veux savoir si ce n'est pas le cas.
22 Ja miehet käänsivät itsensä sieltä, ja menivät Sodomaan päin. Mutta Abraham jäi seisomaan vielä Herran eteen.
Alors les hommes partirent de là et prirent leur chemin vers Sodome; mais Abraham resta encore en la présence de l'Éternel.
23 Ja Abraham astui hänen tykönsä, ja sanoi: hukutatkos myös vanhurskaan jumalattoman kanssa?
Et Abraham s'approcha et dit: Irais-tu jusqu'à emporter le juste avec l'impie?
24 Jos kaupungissa olisi viisikymmentä vanhurskasta, hukuttaisitkos myös ne, ja et säästäisi sitä siaa viidenkymmenen vanhurskaan tähden, jotka siellä olisivat?
Peut-être y a-t-il cinquante justes dans la ville; veux-tu les emporter aussi et ne pardonneras-tu pas à ce lieu en considération des cinquante justes qui s'y trouvent?
25 Pois se sinusta, ettäs sen tekisit, ja kuolettaisit vanhurskaan jumalattoman kanssa, ja että vanhurskaalle kävis niinkuin jumalattomallekin. Pois se sinusta: Eikö kaiken maailman tuomari oikein tuomitsisi?
Loin de toi la pensée d'agir ainsi et de donner la mort au juste en même temps qu'à l'impie, pour qu'il en soit du juste comme de l'impie! loin de toi cette pensée! Le Juge de la terre ne rendrait-Il pas justice?
26 Herra sanoi: jos minä löydän viisikymmentä vanhurskasta Sodoman kaupungissa; niin minä säästän kaiken sen paikan heidän tähtensä.
Et l'Éternel dit: Si à Sodome je trouve cinquante justes dans la ville, je pardonnerai au lieu entier en considération d'eux.
27 Abraham vastasi ja sanoi: katso, minä olen ruvennut puhumaan minun Herrani kanssa; ehkä minä tomu ja tuhka olen.
Et Abraham reprit et dit: Ah! voici, je m'enhardis avec le Seigneur, tout poudre et cendre que je suis.
28 Mitämaks, jos oli vailla viisi niistä viidestäkymmenestä vanhurskaasta, kadottaisitkos viiden tähden koko kaupungin? ja hän sanoi: en kadota, jos minä löydän siellä viisiviidettäkymmentä.
Peut-être des cinquante justes il en manquera cinq: pour cinq détruiras-tu la ville entière? Et Il dit: Je ne la détruirai pas, si j'y en trouve quarante-cinq.
29 Ja hän puhui vielä hänelle, ja sanoi: mitämaks, siinä löyttäisiin neljäkymmentä? ja hän sanoi: en tee minä neljänkymmenen tähden.
Et il continua encore l'entretien avec Lui et dit: Peut-être s'y en trouvera-t-il quarante. Et Il dit: En considération des quarante je m'abstiendrai.
30 Abraham sanoi: älköön minun Herrani vihastuko, että minä vielä puhun: mitämaks, löyttäisiin siellä kolmekymmentä? ja hän sanoi: en minä tee, jos minä löydän siellä kolmekymmentä.
Et il dit: Ah! que le Seigneur ne s'irrite pas si je parle! Peut-être s'y en trouvera-t-il trente. Et Il dit: Je m'abstiendrai, si j'y en trouve trente.
31 Ja hän sanoi taas: katso, minä olen ruvennut puhumaan minun Herrani kanssa: mitämaks, löyttäisiin siellä kaksikymmentä? ja hän sanoi: en kadota heitä kahdenkymmenen tähden.
Et il dit: Ah! voici, je m'enhardis à parler avec le Seigneur! Peut-être s'y en trouvera-t-il vingt. Et Il dit: En considération des vingt je ne détruirai pas.
32 Ja hän vielä sanoi: älköön minun Herrani vihastuko, jos minä ainoastansa tällä erällä puhu: mitämaks, siellä löyttäisiin kymmenen? ja hän sanoi: en kadota heitä kymmenen tähden.
Et il dit: Ah! que le Seigneur ne s'irrite pas si je parle cette fois encore! Peut-être s'y en trouvera-t-il dix. Et Il dit: En considération des dix je ne détruirai pas.
33 Ja Herra meni pois sitte kuin hän oli Abrahamin kanssa puhunut: ja Abraham palasi kotiansa.
Et l'Éternel se retira lorsqu Il eut fini son entretien avec Abraham, et Abraham regagna son lieu.
