Saarnaajan 3
1 Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
To everything — a season, and a time to every delight under the heavens:
2 Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
A time to bring forth, And a time to die. A time to plant, And a time to eradicate the planted.
3 Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.
A time to slay, And a time to heal, A time to break down, And a time to build up.
4 Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.
A time to weep, And a time to laugh. A time to mourn, And a time to skip.
5 Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.
A time to cast away stones, And a time to heap up stones. A time to embrace, And a time to be far from embracing.
6 Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.
A time to seek, And a time to destroy. A time to keep, And a time to cast away.
7 Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.
A time to rend, And a time to sew. A time to be silent, And a time to speak.
8 Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.
A time to love, And a time to hate. A time of war, And a time of peace.
9 Mitä hyötyä on työntekijällä siitä, mistä hän näkee vaivaa?
What advantage hath the doer in that which he is labouring at?
10 Minä olen katsonut sitä työtä, minkä Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa.
I have seen the travail that God hath given to the sons of man to be humbled by it.
11 Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.
The whole He hath made beautiful in its season; also, that knowledge He hath put in their heart without which man findeth not out the work that God hath done from the beginning even unto the end.
12 Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä.
I have known that there is no good for them except to rejoice and to do good during their life,
13 Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja.
yea, even every man who eateth and hath drunk and seen good by all his labour, it [is] a gift of God.
14 Minä tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti. Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Ja Jumala on sen niin tehnyt, että häntä peljättäisiin.
I have known that all that God doth is to the age, to it nothing is to be added, and from it nothing is to be withdrawn; and God hath wrought that they do fear before Him.
15 Mitä nyt on, sitä on ollut jo ennenkin; ja mitä vasta on oleva, sitä on ollut jo ennenkin. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyttä.
What is that which hath been? already it is, and that which [is] to be hath already been, and God requireth that which is pursued.
16 Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys.
And again, I have seen under the sun the place of judgment — there [is] the wicked; and the place of righteousness — there [is] the wicked.
17 Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä siellä on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa.
I said in my heart, 'The righteous and the wicked doth God judge, for a time [is] to every matter and for every work there.'
18 Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään että he omassa olossaan ovat eläimiä.
I said in my heart concerning the matter of the sons of man that God might cleanse them, so as to see that they themselves [are] beasts.
19 Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta.
For an event [is to] the sons of man, and an event [is to] the beasts, even one event [is] to them; as the death of this, so [is] the death of that; and one spirit [is] to all, and the advantage of man above the beast is nothing, for the whole [is] vanity.
20 Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.
The whole are going unto one place, the whole have been from the dust, and the whole are turning back unto the dust.
21 Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?
Who knoweth the spirit of the sons of man that is going up on high, and the spirit of the beast that is going down below to the earth?
22 Niin minä tulin näkemään, että ei ole mitään parempaa, kuin että ihminen iloitsee teoistansa, sillä se on hänen osansa. Sillä kuka tuo hänet takaisin näkemään iloksensa sitä, mikä tulee hänen jälkeensä?
And I have seen that there is nothing better than that man rejoice in his works, for it [is] his portion; for who doth bring him in to look on that which is after him?
