Saarnaajan 3
1 Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
To all things there is a time, and a season for every matter under heaven.
2 Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
A time of birth, and a time to die; a time to plant, and a time to pluck up what has been planted;
3 Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.
a time to kill, and a time to heal; a time to pull down, and a time to build up;
4 Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.
a time to weep, and a time to laugh; a time to lament, and a time to dance;
5 Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.
a time to throw stones, and a time to gather stones together; a time to embrace, and a time to abstain from embracing;
6 Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.
a time to seek, and a time to lose; a time to keep, and a time to cast away;
7 Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.
a time to rend, and a time to sew; a time to be silent, and a time to speak;
8 Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.
a time to love, and a time to hate; a time of war, and a time of peace.
9 Mitä hyötyä on työntekijällä siitä, mistä hän näkee vaivaa?
What advantage [has] he that works in those things wherein he labors?
10 Minä olen katsonut sitä työtä, minkä Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa.
I have seen all the trouble, which God has given to the sons of men to be troubled with.
11 Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.
All the things which he has made are beautiful in his time: he has also set the whole world in their heart, that man might not find out the work which God has wrought from the beginning even to the end.
12 Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä.
I know that there is no good in them, except [for a man] to rejoice, and to do good in his life.
13 Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja.
Also [in the case of] every man who shall eat and drink, and see good in all his labor, [this] is a gift of God.
14 Minä tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti. Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Ja Jumala on sen niin tehnyt, että häntä peljättäisiin.
I know that whatever things God has done, they shall be for ever: it is impossible to add to it, and it is impossible to take away from it: and God has done [it], that [men] may fear before him.
15 Mitä nyt on, sitä on ollut jo ennenkin; ja mitä vasta on oleva, sitä on ollut jo ennenkin. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyttä.
That which has been is now; and whatever things [are appointed] to be have already been; and God will seek out that which is past.
16 Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys.
And moreover I saw under the sun the place of judgment, there was the ungodly one; and the place of righteousness, there was the godly one.
17 Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä siellä on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa.
And I said in my heart, God will judge the righteous and the ungodly: for there is a time there for every action and for every work.
18 Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään että he omassa olossaan ovat eläimiä.
I said in my heart, concerning the speech of the sons of man, God will judge them, and that to show that they are breasts.
19 Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta.
Also to them is the event of the sons of man, and the event of the brute; one event befalls them: as is the death of the one, so also the death of the other; and there is one breath to all: and what has the man more than the brute? nothing; for all is vanity.
20 Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.
All [go] to one place; all were formed of the dust, and all will return to dust.
21 Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?
And who has seen the spirit of the sons of man, whether it goes upward? and the spirit of the beast, whether it goes downward to the earth?
22 Niin minä tulin näkemään, että ei ole mitään parempaa, kuin että ihminen iloitsee teoistansa, sillä se on hänen osansa. Sillä kuka tuo hänet takaisin näkemään iloksensa sitä, mikä tulee hänen jälkeensä?
And I saw that there was no good, but that wherein a man shall rejoice in his works, for it is his portion, for who shall bring him to see any thing of that which shall be after him?
