Saarnaajan 3
1 Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
All things have their season, and in their times all things pass under heaven.
2 Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
A time to be born and a time to die. A time to plant, and a time to pluck up that which is planted.
3 Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.
A time to kill, and a time to heal. A time to destroy, and a time to build.
4 Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.
A time to weep, and a time to laugh. A time to mourn, and a time to dance.
5 Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.
A time to scatter stones, and a time to gather. A time to embrace, and a time to be far from embraces.
6 Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.
A time to get, and a time to lose. A time to keep, and a time to cast away.
7 Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.
A time to rend, and a time to sew. A time to keep silence, and a time to speak.
8 Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.
A time of love, and a time of hatred. A time of war, and a time of peace.
9 Mitä hyötyä on työntekijällä siitä, mistä hän näkee vaivaa?
What hath man more of his labour?
10 Minä olen katsonut sitä työtä, minkä Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa.
I have seen the trouble, which God hath given the sons of men to be exercised in it.
11 Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.
He hath made all things good in their time, and hath delivered the world to their consideration, so that man cannot find out the work which God hath made from the beginning to the end.
12 Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä.
And I have known that there was no better thing than to rejoice, and to do well in this life.
13 Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja.
For every man that eateth and drinketh, and seeth good of his labour, this is the gift of God.
14 Minä tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti. Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Ja Jumala on sen niin tehnyt, että häntä peljättäisiin.
I have learned that all the works which God hath made, continue for ever: we cannot add any thing, nor take away from those things which God hath made that he may be feared.
15 Mitä nyt on, sitä on ollut jo ennenkin; ja mitä vasta on oleva, sitä on ollut jo ennenkin. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyttä.
That which hath been made, the same continueth: the things that shall be, have already been: and God restoreth that which is past.
16 Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys.
I saw under the sun in the place of judgment wickedness, and in the place of justice iniquity.
17 Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä siellä on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa.
And I said in my heart: God shall judge both the just and the wicked, and then shall be the time of every thing.
18 Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään että he omassa olossaan ovat eläimiä.
I said in my heart concerning the sons of men, that God would prove them, and shew them to be like beasts.
19 Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta.
Therefore the death of man, and of beasts is one, and the condition of them both is equal: as man dieth, so they also die: all things breathe alike, and man hath nothing more than beast: all things are subject to vanity.
20 Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.
And all things go to one place: of earth they were made, and into earth they return together.
21 Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?
Who knoweth if the spirit of the children of Adam ascend upward, and if the spirit of the beasts descend downward?
22 Niin minä tulin näkemään, että ei ole mitään parempaa, kuin että ihminen iloitsee teoistansa, sillä se on hänen osansa. Sillä kuka tuo hänet takaisin näkemään iloksensa sitä, mikä tulee hänen jälkeensä?
And I have found that nothing is better than for a man to rejoice in his work, and that this is his portion. For who shall bring him to know the things that shall be after him?
