Teot 21
1 Kuin siis tapahtui, että me laskimme ulos ja heistä luovuimme, menimme me kohdastansa Koon saareen, ja toisena päivänä Rodoon, ja sieltä Pataraan.
A I ko makou kaawale ana aku, mai o lakou aku, ee aku la makou, a holo pololei mai la i Ko, a ia la ae, i Rode, a malaila mai i Patara.
2 Ja kuin me sieltä haahden löysimme, joka Phenikiaan hankitsi, siihen me astuimme, ja läksimme matkaan.
A loaa ia makou kekahi moku e holo ana i Poinike, ee aku la makou, a holo aku la.
3 Ja kuin Kypros rupesi näkymään ja me sen vasemmalle puolelle jättäneet olimme, purjehdimme me Syriaan ja tulimme Tyroon; sillä siellä piti se haaksi tyhjennettämän.
A ike aku la makou ia Kupero, haalele aku la makou ia wahi ma ka lima hema, a holo aku la makou i Suria, a pae makou ma Turo; no ka mea, malaila e hooleiia'i ka ukana o ka moku.
4 Ja kuin me löysimme opetuslapsia, niin me olimme siellä seitsemän päivää. Ja ne sanoivat Paavalille hengen kautta, ettei hänen pitänyt Jerusalemiin menemän.
Loaa ia makou kekahi mau haumana, noho iho la makou ilaila i na la ehiku; olelo mai la lakou ia Paulo, na ka Uhane, i pii ole oia i Ierusalema.
5 Ja tapahtui, kuin me ne päivät olimme viettäneet, niin me läksimme matkaan, ja he saattivat kaikki meitä vaimoin ja lasten kanssa ulos kaupungista, ja me lankesimme rannassa polvillemme ja rukoilimme.
A i ka pau ana o keia mau la, haalele iho la makou ia wahi a hele aku la; ukali aloha mai la lakou a pau, a me na wahine, a me na keiki ia makou, a hiki mawaho o na kulanakauhale la; kukuli iho la makou ma kahakai, pule aku la.
6 Ja sittekuin me toinen toistamme tervehdimme, niin me astuimme haahteen; vaan he palasivat kotiansa.
Honi ae la makou i kekahi i kekahi, ee aku la makou i ka moku; a hoi aku la lakou i ko lakou wahi.
7 Mutta me päätimme meidän purjehdusretkemme, tulimme Tyrosta Ptolemaidaan, tervehdimme veljiä ja olimme päivän heidän tykönänsä.
A pau ko makou holo ana ma ka moku, mai Turo mai, hiki makou i Petolemai, honi aku la i na hoahanau, a noho pu iho la me lakou, hookahi la.
8 Toisena päivänä läksimme me matkaan, jotka Paavalin kanssa olimme, ja tulimme Kesareaan, ja menimme Philippus evankelistan huoneeseen, (joka oli yksi niistä seitsemästä, ) ja jäimme hänen tykönsä.
A ia la ae, hele mai la makou ka poe me Paulo a hiki i Kaisareia; a komo aku la iloko o ka hale o Pilipo, o ke kahuna euanelio, oia kekahi o na hiku, a noho pu iho la makou me ia.
9 Ja hänellä oli neljä tytärtä, neitsyttä, jotka ennustivat.
Eba ana mau kaikamahine puupaa i wanana mai la.
10 Ja että me olimme siellä monta päivää, tuli alas Juudeasta propheta, Agabus nimeltä.
Noho iho la makou ilaila i na la he nui, a iho mai la kekahi kaula mai Iudea mai, o Agebo ka inoa.
11 Kuin hän tuli meidän tykömme, otti hän Paavalin vyön, sitoi jalkansa ja kätensä, ja sanoi: näin sanoo Pyhä Henki: sen miehen, jonka tämä vyö on, pitää Juudalaiset niin Jerusalemissa sitoman ja antaman ylön pakanain käsiin.
A hiki mai la ia io makou la, lawe iho la ia i ko Paulo kaei, nakinaki iho la i kona mau lima a me na wawae ona iho, i ae la, Ke i mai nei ka Uhane Hemolele, Penei e nakinaki ai na Iudaio ma Ierusalema i ke kanaka nona keia kaei, a e haawi aku ia ia i na lima o ko na aina e.
12 Mutta kuin me sen kuulimme, rukoilimme sekä me että muut, jotka siinä olivat, ettei hänen pitänyt Jerusalemiin menemän.
A lohe makou i kela mau mea, noi ae la makou, a me kolaila poe ia ia, i pii ole ia i Ierusalema.
13 Niin Paavali vastasi: mitä te teette, että te itkette ja raskautatte minun sydäntäni? Sillä minä olen valmis, en ainoasti sidottaa, mutta myös kuolemaan Jerusalemissa, Herran Jesuksen nimen tähden.
I mai la o Paulo, Heaha ka oukou e hana'i pela, me ka uwe mai, a nahae ko'u naau? No ka mea, ua makaukau no wau, aole e nakinaki wale no, aka, e make no hoi kekahi ma Ierusalema, no ka inoa o ka Haku o Iesu.
14 Ja ettei hän antanut itsiänsä puhuttaa ylitse, niin me siihen tyydyimme, sanoen: tapahtukoon Herran tahto!
Aole loa ia i ae mai, oki ae la makou, i iho la, E hookoia no ko ka Haku makemake.
15 Ja niiden päiväin jälkeen tulimme me valmiiksi ja menimme ylös Jerusalemiin.
A mahope iho o keia mau la, hoomakaukau iho la makou, a pii aku la i Ierusalema.
16 Ja tulivat muutamat opetuslapset Kesareasta meidän kanssamme ja toivat vanhan opetuslapsen Kypristä, nimeltä Mnason, joka meitä piti huoneesensa ottaman.
Hele pu aku la no me makou kekahi poe o na haumana, no Kaisareia, e alakai pu ana ia Menasona, no Kupero, he haumana kahiko ia, a hookipaia makou e ia.
17 Vaan kuin me tulimme Jerusalemiin, niin veljet mielellänsä meidät ottivat vastaan.
A hiki makou i Ierusalema, apo mai la na haumana ia makou me ka olioli.
18 Toisena päivänä meni Paavali meidän kanssamme Jakobin tykö, ja kaikki vanhimmat olivat läsnä.
A ia la ae, hele pu aku la o Paulo me makou io Iakobo la; malaila no na lunakahiko a pau.
19 Kuin hän heitä oli tervehtinyt, jutteli hän järjestänsä, mitä Jumala oli hänen virkansa kutta pakanain seassa tehnyt.
Honi aku la oia ia lakou, hai pakahi aku la ia i na mea a pau a ke Akua i hana'i i ko na aina e, ma kana oihana.
20 Mutta kuin he nämät kuulivat, kunnioittivat he Herraa ja sanoivat hänelle: sinä näet, rakas veli, kuinka monta tuhatta Juudalaista ovat uskoneet, ja ne kaikki lain puolesta kiivaat ovat.
A i ko lakou lohe ana, hoomaikai aku lakou i ke Akua, i mai la ia ia, E ke kaikaina, ke ike nei oe i ka nui o na umi tausani o na Indaio i manaoio; ua ikaika loa lakou a pau ma ke kanawai.
21 Mutta he ovat sinusta kuulleet, että sinä opetat luopumista Moseksesta kaikille Juudalaisille, jotka pakanain seassa asuvat, sanoen ettei heidän pidä ympärileikkaaman lapsiansa eikä säätyin jälkeen vaeltaman.
Ua lohe lakou nou, ua ao aku oe i na Iudaio a pau ma na aina e, e haalele i ke kanawai o Mose, a ua papa aku i ke okipoepoe ana i na keiki, aole hoi e hele ma ia aoao.
22 Mikä siis on? Kaiketi pitää kansan tuleman kokoon; sillä heidän pitää saaman tietää sinun tulleeksi.
Heaha la hoi? E akoakoa io mai no ka ahakanaka; no ka mea, e lohe auanei lakou i kou hiki ana mai.
23 Niin tee siis se, mitä me sinulle sanomme. Meillä on tässä neljä miestä, joilla on lupaus päällänsä.
Nolaila, e hana oe i keia a makou e olelo aku ai ia oe. Eia no ia makou na kanaka eha, ua hoohiki lakou.
24 Ota ne tykös, ja puhdista itses heidän kanssansa, ja kuluta jotakin heidän tähtensä, että he ajelisivat päänsä, ja siitä he kaikki ymmärtäisivät, ettei se mitään ole, mitä he sinusta kuulleet ovat, mutta että sinäkin vaellat, niinkuin sinä olisit lain pitävä.
E lawe ae ia lakou, a e huikala ia oe iho me lakou, a e hui pu me lakou ma ka waiwai makana, i amu lakou i na poo; i ike na mea a pau, he mea ole keia mau mea a lakou i lohe ai nou; aka, ua hele pololei oe, ua malama hoi i ke kanawai.
25 Mutta niistä, jotka uskoivat pakanoista, olemme me kirjoittaneet ja päättäneet, ettei heidän tarvitse näistä mitään pitää, vaan että he niitä välttäisivät, jotka epäjumalille ovat uhratut, ja verta, läkähtynyttä ja salavuoteutta.
I ka poe manaoio no na aina e, ua palapala makou i ka mea a kakou i manao ai, aole lakou e malama i keia mau mea, eia wale no, e hookaaokoa lakou i ko na akua e, a me ke koko, a me na mea i umi wale ia, a me ka moe kolohe.
26 Silloin Paavali otti ne miehet tykönsä ja puhdisti itsensä toisena päivänä heidän kanssansa, ja meni templiin, ja ilmoitti, että puhdistuksen päivät olivat täytetyt, siihenasti kuin jokaisen edestä heidän seassansa uhri oli uhrattu.
Alaila lawe ae la o Paulo i ua mau kanaka la, a ia la ae, huikala pu ae la kela ia ia iho me lakou, a komo aku la i ka luakini, e hoike aku i ka malama ana o na la huikala, a hiki i ka wa e haawiia'ku ai ka mohai, no kela mea keia mea o lakou.
27 Mutta kuin jo lähes seitsemän päivää kulunut oli, näkivät hänen Juudalaiset, jotka Asiasta olivat, templissä ja kehoittivat kaiken kansan, paiskasivat kätensä hänen päällensä,
A kokoke e pau kela mau la ehiku, ike ae la ka poe Iudaio no Asia ia ia, maloko o ka luakini, hoohaunaele ae la lakou i ka lehulehu, a hopu iho la ko lakou lima ia ia,
28 Huutain: Israelin miehet, auttakaat! Tämä on se mies, joka kaikkia kaikissa paikoissa opettaa vastoin tätä kansaa ja lakia ja tätä siaa. Ja vieläkin hän on vienyt Grekiläisiäkin templiin, ja riivasi tämän pyhän sian.
Kahea aku la lakou, E na kanaka o ka Iseraela, e alu. Eia ke kanaka nana i ao aku i kanaka a pau mai o a o i ka mea ku e i kanaka, a me ke kanawai, a me keia wahi; a lawe mai no hoi ia i mau Helene maloko o ka luakini, a ua hoohaumia i keia wahi hemolele.
29 (Sillä he olivat ennen nähneet Trophimon Ephesosta hänen kanssansa kaupungissa, ja he luulivat, että Paavali oli hänen templiin vienyt.)
(No ka mea, ua ike mua lakou me ia maloko o ke kulanakauhale, ia Teropima, no Epeso, kuhi iho la lakou ua kai mai o Paulo ia ia maloko o ka luakini.)
30 Niin koko kaupunki nosti metelin, ja väki juoksi kokoon; ja he ottivat Paavalin kiinni ja riepoittivat hänen ulos templistä, ja kohta ovet suljettiin.
Ua pioloke ke kulanakauhale a pau, holo kiki mai la na kanaka a pau; hopu mai la lakou ia Paulo, kauo aku la lakou ia ia mawaho o ka luakini; papani koke iho la i na puka.
31 Ja kuin he tahtoivat hänen tappaa, niin ylimmäinen sotajoukon päämies sai sanan, että koko Jerusalem oli kehoitettu.
I ko lakou imi ana e pepehi ia ia, lohe aku la ka lunatausani koa, ua haunaele o Ierusalema a pau;
32 Se otti kohta sotaväkeä ja sadanpäämiehiä, ja tuli juosten heidän tykönsä. Mutta kuin he näkivät sodanpäämiehen ja sotaväen, lakkasivat he Paavalia hosumasta.
A lawe koke ae la ia i na koa, a me na lunahaneri, a holo kiki aku la io lakou la: a ike mai lakou i ua lunatausani la, a me na koa, oki ae la ko lakou pepehi ana ia Paulo.
33 Kuin päämies lähestyi, otti hän hänen kiinni ja käski sitoa kaksilla kahleilla, ja kysyi, kuka hän oli, eli mitä hän oli tehnyt?
A hiki mai ua lunatausani la, hopu mai la ia ia, a kauoha aku la e paa ia i na kaulahao elua; ninau mai la, Owai keia? Heaha ka mea ana i hana'i?
34 Mutta kansasta huusi yksi sitä, toinen tätä. Koska ei hän oikein taitanut ymmärtää huminan tähden, käski hän hänen vietää leiriin.
Uwauwa aku la kekahi i kekahi mea, a o kekahi i kekahi mea, iwaena o ka ahakanaka. Aole i hiki ia ia ke ike i ka oiaio, no ka haunaele, kauoha aku la ia, e alakai ia ia maloko o ka pakaua.
35 Ja kuin hän astumien eteen tuli, kannettiin hän sotamiehiltä kansan väkivallan tähden;
Aia ia iluna o na anuu, kaikaiia'ka la ia e na koa, no ka anehenehe o ua ahakanaka la.
36 Sillä paljo kansaa noudatti häntä, huutain: ota pois häntä!
No ka mea, hahai aku la ka ahakanaka, uwauwa aku la, E, e kai aku ia ia.
37 Ja kuin Paavali oli leiriin tulemallansa, sanoi hän sodanpäämiehelle: onko minulla lupa sinulle jotakin sanoa? Hän sanoi: taidatkos Grekan kielen?
A kokoke kaiia iloko o ka pakaua, i aku la o Paulo i ka lunatausani, E pono anei ia'u ke olelo aku ia oe? I mai la kela, Ua ike anei oe i ka ololo Helene?
38 Etkös sinä siis ole Egyptin mies, joka ennen näitä päiviä kapinan nostit ja veit korpeen neljätuhatta murhamiestä?
Aole anei oe ka Aigupita, i ku iluna i na la mamua aku nei, a alakai ai i na kanaka eha tausani ma ka waonahele, he poe powa?
39 Niin Paavali sanoi: minä olen Juudalainen Tarsin, kuuluisan kaupungin asuvainen Kilikiasta. Minä rukoilen sinua, salli minun puhua kansalle.
I mai la o Paulo, He kanaka Iudaio no wau, no Tareso i Kilikia, he kamaaina wau no kekahi kulanakauhale kaulana; ke nonoi aku nei au ia oe e ae mai ia'u e olelo aku i kanaka.
40 Ja kuin hän salli, niin Paavali seisoi astuttavilla ja viittasi kädellänsä kansalle. Kuin suuri vaikeneminen tuli, puhutteli hän heitä Hebrean kielellä ja sanoi:
Ae mai la no kela; alaila, ku mai la o Paulo ma na anuu, peahi mai la ka lima i kanaka; hooneoneo nui iho la, olelo mai la ia ma ka olelo Hebera, i mai la,
