Teot 14

1 Niin Ikoniossa tapahtui, että he ynnä menivät sisälle Juudalaisten synagogaan, ja niin puhuivat, että suuri joukko Juudalaisia ja Grekiläisiä uskoi.

A LA ma Ikonio, komo ae la laua iloko o ka halehalawai o na Iudaio, a no ka laua olelo ana, nui loa na Iudaio a me na Helene i manaoio aku.

2 Mutta uskomattomat Juudalaiset yllyttivät ja pahoittivat pakanain sielut veljiä vastaan.

Aka, o ka poe Iudaio i hoomaloka, hookonokono lakou, a hoonaukiuki i na uhane o ko na aina e i na hoahanau.

3 Niin he olivat siellä kauvan aikaa ja puhuivat rohkiasti Herrassa, joka antoi todistuksen armonsa sanoihin, ja antoi merkit ja ihmeet heidän kättensä kautta tapahtua.

Loihi loa no nae ko laua hoomau ana e olelo wiwo ole aku no ka Haku, nana no i hoike mai i ka oiaio o ka olelo o kona lokomaikai, a haawi mai la no hoi ia i na hoailona a me na mea kupanaba a ko laua lima i hana'i.

4 Niin sen kaupungin väki erkani: muutamat pitivät Juudalaisten kanssa, ja muutamat apostolien kanssa.

Mokuahana ae la ka ahakanaka o ke kulanakauhale; me na Iudaio kekahi, me na lunaolelo kekahi.

5 Kuin siis pakanoilta ja Juudalaisilta kapina nousi, ynnä heidän päämiestensä kanssa, pilkkaamaan ja kivittämään heitä,

A i ka wa i hoao ai ko na aina e, a me ka poe Iudaio, me ko lakou alii, e hana ino aku ia laua, a e hailuku aku;

6 Ja kuin he sen ymmärsivät, pakenivat he Lykaonian kaupunkeihin Lystraan ja Derbeen, ja ympäri sitä lähimaakuntaa,

Ike e no laua, a mahuka aku la i na kulanakauhale o Lukaonia ia Lusetera a me Derebe, a me ka aina i puni mai.

7 Ja saarnasivat niissä evankeliumia.

A malaila laua i hai mai ai i ka euanelio.

8 Ja mies Lystrassa, sairas jaloista, istui, rampa hamasta äitinsä kohdusta, joka ei ikänänsä ollut käynyt.

E noho ana kekahi kanaka ma Lusetera, ua nawaliwali na wawae, ua oopa ia mai ka opu mai o kona makuwahine, aole loa ia i hele:

9 Tämä kuuli Paavalin puhuvan; ja kuin hän katsahti hänen päällensä, ja näki hänellä uskon olevan terveeksi tulla,

Lohe aku la oia ia Paulo e olelo ana, a haka pono mai la oia ia ia, a ike iho la, he manaoio kona e hoolaia'i,

10 Sanoi hän suurella äänellä: ojenna sinus jalkais päälle. Ja hän karkasi ylös ja kävi.

I mai la ia me ka leo nui, E ku pololei ae iluua ma kou mau wawae. Lelele ae la ia a hele aku la.

11 Kuin kansa sen näki, mitä Paavali tehnyt oli, korottivat he äänensä Lykaonian kielellä sanoen: jumalat ovat ihmisten hahmolla alas meidän tykömme tulleet.

Ike aku la ka ahakanaka i ka mea a Paulo i hana'i, hookiekie aku la lakou i ko lakou leo, i aku la, ma ka olelo Lukaonio, Ua iho mai na akua io kakou nei, ma ke ano o kanaka.

12 Ja he kutsuivat Barnabaan Jupiteriksi ja Paavalin Merkuriukseksi; sillä hän oli sanansaattaja.

Kapa aku la lakou ia Barenaba o Dia; a me Paulo hoi, o Hereme, no ka mea, ia ia no ka olelo.

13 Ja pappi Jupiterin templissä, joka heidän kaupunkinsa edessä oli, toi härkiä ja seppeleitä oven eteen, ja tahtoi ynnä kaupungin väen kanssa uhrata.

Na ke kahuna o Dia, o ka mea ma ke alo o ua kulanakauhale la, nana no i lawe mai i na bipikane, a me na lei, ma na puka pa, manao iho la e kaumaha aku me ka ahakanaka.

14 Kuin apostolit Barnabas ja Paavali sen kuulivat, repäisivät he vaattensa ja karkasivat kansan sekaan, huutain,

A lohe na lunaolelo, o Barenaba laua roe Paulo, haehae laua i ko laua aahu, a holo aku la iwaena o ka ahakanaka, e hea aku ana,

15 Ja sanoen: miehet, miksi te tätä teette? Mekin olemme ihmiset, puuttuvaiset kuin tekin. Ja me saarnaamme teille evankeliumia, että te näistä turhista kääntyisitte elävän Jumalan tykö, joka teki taivaan, ja maan, ja meren, ja kaikki mitä niissä on,

I aku la, E na kanaka, no ke aha la oukou e hana mai ai i keia mau mea? he mau kanaka no maua, o ko kakou ano hookahi ano no; a ke hai aku nei no hoi maua ia oukou i ka olelo maikai, i huli ai oukou mai keia mau mea lapuwale aku a i ke Akua ola, ka mea nana i hana ka lani, a me ka honua, a me ke kai, a me na mea a pau iloko o lakou:

16 Joka entisillä ajoilla antoi kaikki pakanat vaeltaa omilla teillänsä.

I na hanauna mamua, waiho wale aku no ia i ko na aina a pau, e hele ai ma ko lakou aoao iho.

17 Vaikka ei hän itsiänsä antanut olla ilman todistusta, tehden hyvää, antain meille taivaasta sateen ja hedelmälliset ajat, täyttäin meidän sydämemme rualla ja ilolla.

Aka hoi, aole ia i waiho wale ia ia iho, me ka hoike ole ia mai; hana maikai mai no ia, a haawi mai no ia i ka ua, mai ka lani mai, a me na kau ai e hoopiha mai ana i ka naau i ka ai, a me ka olioli.

18 Ja kuin he näitä sanoivat, saivat he kansan tuskalla hillityksi, ettei he heille uhranneet.

I ka laua olelo ana i keia mau mea, mai hiki ole no ia laua ke hoopaa mai i ka ahakanaka, i ole lakou e kaumaha aku na laua.

19 Niin sinne myös tuli muutamia Juudalaisia Antiokiasta ja Ikoniosta, ja kuin he kansan olivat saattaneet Paavalia kivittämään, riepoittivat he hänen ulos kaupungista, ja luulivat hänen kuolleeksi.

Hele mai la kekahi poe Iudaio mai Anetioka mai, a mai Ikonio mai, hookonokono ae la i ka ahakanaka, a hailuku no ia Paulo, a kano aku la ia ia mawaho o ke kulanakauhale, manao iho la lakou, ua make loa ia.

20 Mutta kuin opetuslapset hänen ympärillänsä seisoivat, nousi hän ja meni kaupunkiin, ja vaelsi toisena päivänä Barnabaan kanssa Derbeen.

Aka, i ke ku poai ana mai o na haumana ma o na la, ala mai la ia, a hele mai la iloko o ke kulanakauhale. A ia la ae, hele pu aku la ia me Barenaba i Derebe.

21 Ja kuin he olivat saarnanneet siinä kaupungissa evankeliumia ja monta opettaneet, palasivat he Lystraan ja Ikonioon ja Antiokiaan,

Hai mai la laua i ka olelo maikai i ko ia kulanakauhale, a hoohaumana mai la i kekahi poe, alaila hoi aku la i Lusetera, a me Ikonio, a me Anetioka,

22 Vahvistain opetuslasten sieluja, ja neuvoivat heitä uskossa pysymään (sanoen): että meidän pitää monen vaivan kautta Jumalan valtakuntaan tuleman sisälle.

E hookupaa ana i na Uhane o na haumana e hooikaika ana ia lakou e kupaa ma ka manaoio, no ka mea, me ka popilikia he nui loa, e komo ana kakou iloko o ke aupuni o ke Akua.

23 Ja kuin he olivat valinneet vanhimmat jokaiselle seurakunnalle, ja rukoilleet ja paastonneet, antoivat he heidät Herran haltuun, jonka päälle he uskoivat.

A e koho ana no lakou i na lunakahiko, ma kela ekalesia, keia ekalesia, pule aku la a me ka hookeai, a haawi aku la ia lakou i ka Haku, i ka mea a lakou i manaoio aku ai.

24 Ja he vaelsivat lävitse Pisidian ja tulivat Pamphiliaan.

Kaahele ae la laua ia Pisidia, a hiki ae la i Pamepulia.

25 Ja kuin he olivat saarnanneet sanaa Pergessä, menivät he alas Attaliaan,

Hai mai la laua i ka olelo ma Perege, a iho ae la i Atalia.

26 Ja purjehtivat sieltä Antiokiaan, jossa he olivat Jumalan armon haltuun annetut, siihen työhön, jonka he toimittaneet olivat.

Mailaila ko laua holo ana aka i Anetioka i kahi o laua i haawiia'ku ai i ka lokomaikai o ke Akua, no ka hana a laua i hoopau ai.

27 Mutta kuin he sinne tulivat ja seurakunnan kokosivat, ilmoittivat he, kuinka paljon Jumala oli heidän kanssansa tehnyt ja pakanoille uskon oven avannut.

A hiki ana ae ilaila, hoakoakoa mai la laua i ka ekalesia, a hai mai la i na mea a ke Akua i hana mai ai me laua, a me kona wehe ana i ka puka o ka manaoio no ko na aina e.

28 Ja he viipyivät siellä opetuslasten kanssa hetken aikaa.

Noho liuliu laua malaila me na haumana.