2 Samuelin 5

1 Ja Israelin kaikki sukukunnat tulivat Davidin tykö Hebroniin, ja puhuivat sanoen: katso, sinun luus ja lihas me olemme.

Then came all the tribes of Israel to David to Hebron, and spoke, saying, Behold, we are your bone and your flesh.

2 Ja aina ennen, kuin Saul oli meidän kuninkaamme, johdatit sinä Israelin ulos ja sisälle, ja Herra on sinulle sanonut: sinun pitää minun kansaani Israelia kaitseman ja Israelin päämiehen oleman.

Also in time past, when Saul was king over us, you were he that led out and brought in Israel: and the LORD said to you, You shall feed my people Israel, and you shall be a captain over Israel.

3 Ja kaikki kansan vanhimmat Israelista tulivat kuninkaan tykö Hebroniin, ja kuningas David teki heidän kanssansa liiton Herran edessä Hebronissa; ja he voitelivat Davidin Israelin kuninkaaksi.

So all the elders of Israel came to the king to Hebron; and king David made a league with them in Hebron before the LORD: and they anointed David king over Israel.

4 Ja David oli kolmenkymmenen ajastaikainen tullessansa kuninkaaksi, ja hän hallitsi neljäkymmentä ajastaikaa.

David was thirty years old when he began to reign, and he reigned forty years.

5 Hebronissa hän hallitsi Juudaa seitsemän vuotta ja kuusi kuukautta; mutta Jerusalemissa hän hallitsi kaikkea Israelia ja Juudaa kolmeneljättäkymmentä vuotta.

In Hebron he reigned over Judah seven years and six months: and in Jerusalem he reigned thirty and three years over all Israel and Judah.

6 Ja kuningas meni ja hänen miehensä Jerusalemiin Jebusilaisia vastaan, jotka maalla asuivat. Ja he sanoivat Davidille: ei sinun pidä tänne tuleman, vaan sokiat ja ontuvat pitää sinun täältä pois ajaman; ja he ajattelivat, ettei Davidin pitänyt sinne tuleman.

And the king and his men went to Jerusalem to the Jebusites, the inhabitants of the land: which spoke to David, saying, Except you take away the blind and the lame, you shall not come in here: thinking, David cannot come in here.

7 Mutta David voitti Zionin linnan, se on Davidin kaupunki.

Nevertheless David took the strong hold of Zion: the same is the city of David.

8 Ja sinä päivänä sanoi David: jos joku lyö Jebusilaiset, ja tarttuu heidän rästäänsä alaisiin ja lyö sokiat ja ontuvat, joita Davidin sielu vihaa (hänen pitää pään ja ylimmäisen oleman); josta heillä on sananlasku: ei yhtään sokiaa ja ontuvaa päästetä huoneesen.

And David said on that day, Whoever gets up to the gutter, and smites the Jebusites, and the lame and the blind that are hated of David’s soul, he shall be chief and captain. Why they said, The blind and the lame shall not come into the house.

9 Ja David asui linnassa ja kutsui sen Davidin kaupungiksi; ja David rakensi sen ympäri Millosta, niin myös sisällisen puolen.

So David dwelled in the fort, and called it the city of David. And David built round about from Millo and inward.

10 Ja David menestyi ja enentyi, ja Herra Jumala Zebaot oli hänen kanssansa.

And David went on, and grew great, and the LORD God of hosts was with him.

11 Niin Hiram, Tyron kuningas, lähetti sanansaattajat Davidin tykö, ja sedripuita, ja puuseppiä, ja seinäkivien hakkaajia, jotka rakensivat Davidin huoneen.

And Hiram king of Tyre sent messengers to David, and cedar trees, and carpenters, and masons: and they built David an house.

12 Ja David ymmärsi Herran vahvistaneeksi hänen Israelin kuninkaaksi ja korottaneeksi hänen valtakuntansa, kansansa Israelin tähden.

And David perceived that the LORD had established him king over Israel, and that he had exalted his kingdom for his people Israel’s sake.

13 Niin David otti Jerusalemista vielä usiampia jalkavaimoja ja emäntiä, sittekuin hän tuli Hebronista. Ja Davidille syntyi vielä poikia ja tyttäriä.

And David took him more concubines and wives out of Jerusalem, after he was come from Hebron: and there were yet sons and daughters born to David.

14 Ja nämät ovat heidän nimensä, jotka hänelle Jerusalemissa syntyivät: Sammua, Sobab, Natan ja Salomo,

And these be the names of those that were born to him in Jerusalem; Shammuah, and Shobab, and Nathan, and Solomon,

15 Jibhar, Elisua, Nepheg ja Japhia,

Ibhar also, and Elishua, and Nepheg, and Japhia,

16 Elisama, Eliada ja Eliphalet.

And Elishama, and Eliada, and Eliphalet.

17 Ja kuin Philistealaiset kuulivat Davidin voidelluksi Israelin kuninkaaksi, nousivat kaikki Philistealaiset etsimään Davidia. Ja kuin David sen kuuli, niin hän meni linnaan.

But when the Philistines heard that they had anointed David king over Israel, all the Philistines came up to seek David; and David heard of it, and went down to the hold.

18 Mutta Philistealaiset tulivat ja sioittivat itsensä Rephaimin laaksoon.

The Philistines also came and spread themselves in the valley of Rephaim.

19 Ja David kysyi Herralta, sanoen: menenkö minä Philistealaisia vastaan? ja annatkos heitä minun käteeni? Ja Herra sanoi Davidille: mene, sillä minä annan tosin Philistealaiset sinun käsiis.

And David inquired of the LORD, saying, Shall I go up to the Philistines? will you deliver them into my hand? And the LORD said to David, Go up: for I will doubtless deliver the Philistines into your hand.

20 Ja David tuli BaalPeratsimiin, ja David löi heidät siinä, ja sanoi: Herra on minun viholliseni eroittanut minun edestäni, niinkuin vesi erkanee toinen toisestansa; siitä kutsutaan se paikka BaalPeratsim.

And David came to Baalperazim, and David smote them there, and said, The LORD has broken forth on my enemies before me, as the breach of waters. Therefore he called the name of that place Baalperazim.

21 Ja he jättivät siihen epäjumalansa; mutta David ja hänen väkensä ottivat ne pois.

And there they left their images, and David and his men burned them.

22 Ja Philistealaiset vielä nousivat ja sioittivat itsensä Rephaimin laaksoon.

And the Philistines came up yet again, and spread themselves in the valley of Rephaim.

23 Niin David kysyi Herralta, ja hän vastasi: ei sinun pidä menemän alas, mutta tule takaa heidän ympärinsä, ettäs tulet heitä vastaan fikunapuiden kohdalla.

And when David inquired of the LORD, he said, You shall not go up; but fetch a compass behind them, and come on them over against the mulberry trees.

24 Ja kuin sinä kuulet fikunapuun latvat kahisevan, niin kulje; sillä Herra on silloin lähtenyt ulos sinun etees, lyömään Phlistealaisten sotajoukkoa.

And let it be, when you hear the sound of a going in the tops of the mulberry trees, that then you shall bestir yourself: for then shall the LORD go out before you, to smite the host of the Philistines.

25 David teki niinkuin Herra oli hänelle käskenyt, ja löi Philistealaiset hamasta Gebasta siihenasti kuin Gaseriin tullaan,

And David did so, as the LORD had commanded him; and smote the Philistines from Geba until you come to Gazer.