2 Samuelin 22
1 Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
E falou David ao Senhor as palavras deste cântico, no dia em que o Senhor o livrou das mãos de todos os seus inimigos e das mãos de Saul.
2 Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
Disse pois: O Senhor é o meu rochedo, e o meu lugar forte, e o meu libertador.
3 Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
Deus é o meu rochedo, nele confiarei: o meu escudo, e a força da minha salvação, o meu alto retiro, e o meu refúgio. O meu Salvador, de violência me salvaste.
4 Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
O Senhor, digno de louvor, invoquei, e de meus inimigos fiquei livre.
5 Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Porque me cercaram as ondas de morte: as torrentes de Belial me assombraram.
Cordas do inferno me cingiram; encontraram-me laços de morte. (Sheol h7585)
7 Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
Estando em angústia, invoquei ao Senhor, e a meu Deus clamei: do seu templo ouviu ele a minha voz, e o meu clamor chegou aos seus ouvidos.
8 Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
Então se abalou e tremeu a terra, os fundamentos dos céus se moveram e abalaram, porque ele se irou.
9 Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
Subiu o fumo de seus narizes, e da sua boca um fogo devorador: carvões se incenderam dele.
10 Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
E abaixou os céus, e desceu: e uma escuridão havia debaixo de seus pés.
11 Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
E subiu sobre um cherubim, e voou: e foi visto sobre as asas do vento.
12 Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
E por tendas pôs as trevas ao redor de si: ajuntamento de águas, nuvens dos céus.
13 Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
Pelo resplendor da sua presença brasas de fogo se accendem.
14 Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
Trovejou desde os céus o Senhor: e o altíssimo fez soar a sua voz.
15 Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
E disparou flechas, e os dissipou: raios e os perturbou.
16 Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
E apareceram as profundezas do mar, os fundamentos do mundo se descobriram: pela repreensão do Senhor, pelo sopro do vento dos seus narizes.
17 Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
Desde o alto enviou, e me tomou: tirou-me das muitas águas.
18 Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
Livrou-me do meu possante inimigo, e daqueles que me tinham ódio, porque eram mais fortes do que eu.
19 Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
Encontraram-me no dia da minha calamidade: porém o Senhor se fez o meu esteio.
20 Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
E tirou-me à largura, e arrebatou-me dali; porque tinha prazer em mim.
21 Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
Recompensou-me o Senhor conforme à minha justiça: conforme à pureza de minhas mãos me retribuiu.
22 Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
Porque guardei os caminhos do Senhor: e não me apartei impiamente do meu Deus.
23 Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
Porque todos os seus juízos estavam diante de mim: e de seus estatutos me não desviei.
24 Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
Porém fui sincero perante ele: e guardei-me da minha iniquidade.
25 Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
E me retribuiu o Senhor conforme à minha justiça, conforme à minha pureza diante dos seus olhos.
26 Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
Com o benigno te mostras benigno: com o varão sincero te mostras sincero.
27 Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
Com o puro te mostras puro: mas com o perverso te mostras avesso.
28 Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
E o povo aflito livras: mas teus olhos são contra os altivos, e tu os abaterás.
29 Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
Porque tu, Senhor, és a minha candeia: e o Senhor esclarece as minhas trevas.
30 Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
Porque contigo passo pelo meio dum esquadrão: pelo meu Deus salto um muro.
31 Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
O caminho de Deus é perfeito, e a palavra do Senhor refinada; e é o escudo de todos os que nele confiam.
32 Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
Porque, quem é Deus, senão o Senhor? e quem é rochedo, senão o nosso Deus?
33 Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
Deus é a minha fortaleza e a minha força, e ele perfeitamente desembaraça o meu caminho.
34 Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
Faz ele os meus pés como os das cervas, e me põe sobre as minhas alturas.
35 Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
Instrui as minhas mãos para a peleja, de maneira que um arco de cobre se quebra pelos meus braços.
36 Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
Também me deste o escudo da tua salvação, e pela tua brandura me vieste a engrandecer.
37 Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
Alargaste os meus passos debaixo de mim, e não vacilaram os meus artelhos.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
Persegui os meus inimigos, e os derrotei, e nunca me tornei até que os consumisse.
39 Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
E os consumi, e os atravessei, de modo que nunca mais se levantaram, mas cairam debaixo dos meus pés.
40 Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
Porque me cingiste de força para a peleja, fizeste abater-se debaixo de mim os que se levantaram contra mim.
41 Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
E deste-me o pescoço de meus inimigos, daqueles que me tinham ódio, e os destruí.
42 He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
Olharam, porém não houve libertador: sim, para o Senhor, porém não lhes respondeu.
43 Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
Então os moí como o pó da terra; como a lama das ruas os trilhei e dissipei.
44 Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
Também me livraste das contendas do meu povo; guardaste-me para cabeça das nações; o povo que não conhecia me servirá.
45 Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
Os filhos de estranhos se me sujeitaram; ouvindo a minha voz, me obedeceram.
46 Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
Os filhos de estranhos descairam; e, cingindo-se, sairam dos seus encerramentos.
47 Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
Vive o Senhor, e bendito seja o meu rochedo; e exaltado seja Deus, a rocha da minha salvação:
48 Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
O Deus que me dá inteira vingança, e sujeita os povos debaixo de mim.
49 Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
E o que me tira dentre os meus inimigos: e tu me exaltas sobre os que contra mim se levantam; do homem violento me livras.
50 Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
Por isso, ó Senhor, te louvarei entre as gentes, e entoarei louvores ao teu nome.
51 Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
Ele é a torre das salvações do seu rei, e usa de benignidade com o seu ungido, com David, e com a sua semente para sempre.
