2 Samuelin 22
1 Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
And David speaketh to Jehovah the words of this song in the day Jehovah hath delivered him out of the hand of all his enemies, and out of the hand of Saul,
2 Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
and he saith: 'Jehovah [is] my rock, And my bulwark, and a deliverer to me,
3 Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
My God [is] my rock — I take refuge in Him; My shield, and the horn of my salvation, My high tower, and my refuge! My Saviour, from violence Thou savest me!
4 Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
The Praised One, I call Jehovah: And from mine enemies I am saved.
5 Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
When the breakers of death compassed me, The streams of the worthless terrify me,
The cords of Sheol have surrounded me, Before me have been the snares of death. (Sheol h7585)
7 Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
In mine adversity I call Jehovah, And unto my God I call, And He heareth from His temple my voice, And my cry [is] in His ears,
8 Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
And shake and tremble doth the earth, Foundations of the heavens are troubled, And are shaken, for He hath wrath!
9 Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
Gone up hath smoke by His nostrils. And fire from His mouth devoureth, Brands have been kindled by it.
10 Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
And He inclineth heaven, and cometh down, And thick darkness [is] under His feet.
11 Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
And He rideth on a cherub, and doth fly, And is seen on the wings of the wind.
12 Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
And He setteth darkness Round about Him — tabernacles, Darkness of waters — thick clouds of the skies.
13 Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
From the brightness before Him Were brands of fire kindled!
14 Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
Thunder from the heavens doth Jehovah, And the Most High giveth forth His voice.
15 Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
And He sendeth forth arrows, And scattereth them; Lightning, and troubleth them;
16 Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
And seen are the streams of the sea, Revealed are foundations of the world, By the rebuke of Jehovah, From the breath of the spirit of His anger.
17 Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
He sendeth from above — He taketh me, He draweth me out of many waters.
18 Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
He delivereth me from my strong enemy, From those hating me, For they were stronger than I.
19 Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
They are before me in a day of my calamity, And Jehovah is my support,
20 Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
And He bringeth me out to a large place, He draweth me out for He delighted in me.
21 Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
Jehovah recompenseth me, According to my righteousness, According to the cleanness of my hands, He doth return to me.
22 Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
For I have kept the ways of Jehovah, And have not done wickedly against my God.
23 Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
For all His judgments [are] before me, As to His statutes, I turn not from them.
24 Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
And I am perfect before Him, And I keep myself from mine iniquity.
25 Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
And Jehovah returneth to me, According to my righteousness, According to my cleanness before His eyes.
26 Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
With the kind Thou shewest Thyself kind, With the perfect man Thou shewest Thyself perfect,
27 Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
With the pure Thou shewest Thyself pure, And with the perverse Thou shewest Thyself a wrestler.
28 Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
And the poor people Thou dost save, And Thine eyes on the high causest to fall.
29 Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
For Thou [art] my lamp, O Jehovah, And Jehovah doth lighten my darkness.
30 Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
For by Thee I run — a troop, By my God I leap a wall.
31 Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
God! Perfect [is] His way, The saying of Jehovah is tried, A shield He [is] to all those trusting in Him.
32 Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
For who is God save Jehovah? And who a Rock save our God?
33 Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
God — my bulwark, [my] strength, And He maketh perfect my way;
34 Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
Making my feet like hinds, And on my high places causeth me to stand,
35 Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
Teaching my hands for battle, And brought down was a bow of brass by mine arms,
36 Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
And Thou givest to me the shield of Thy salvation, And Thy lowliness maketh me great.
37 Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
Thou enlargest my step under me, And mine ankles have not slidden.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
I pursue mine enemies and destroy them, And I turn not till they are consumed.
39 Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
And I consume them, and smite them, And they rise not, and fall under my feet.
40 Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
And Thou girdest me [with] strength for battle, Thou causest my withstanders to bow under me.
41 Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
And mine enemies — Thou givest to me the neck, Those hating me — and I cut them off.
42 He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
They look, and there is no saviour; Unto Jehovah, and He hath not answered them.
43 Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
And I beat them as dust of the earth, As mire of the streets I beat them small — I spread them out!
44 Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
And — Thou dost deliver me From the strivings of my people, Thou placest me for a head of nations; A people I have not known do serve me.
45 Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
Sons of a stranger feign obedience to me, At the hearing of the ear they hearken to me.
46 Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
Sons of a stranger fade away, And gird themselves by their close places.
47 Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
Jehovah liveth, and blessed [is] my Rock, And exalted is my God — The Rock of my salvation.
48 Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
God — who is giving vengeance to me, And bringing down peoples under me,
49 Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
And bringing me forth from mine enemies, Yea, above my withstanders Thou raisest me up. From a man of violence Thou deliverest me.
50 Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
Therefore I confess Thee, O Jehovah, among nations. And to Thy name I sing praise.
51 Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
Magnifying the salvations of His king, And doing loving-kindness to His anointed, To David, and to his seed — unto the age!'
