2 Samuelin 15

1 Ja tapahtui sitte, että Absalom antoi valmistaa itsellensä vaunut ja hevoset, ja viisikymmentä miestä, jotka olivat hänen edelläjuoksiansa.

Pea hili eni naʻe hoko ʻo pehē, naʻe teuteu ʻe ʻApisalomi ʻae ngaahi saliote maʻana mo e fanga hoosi, pea mo e kau tangata ʻe toko nimangofulu ke lele muʻomuʻa ʻiate ia.

2 Ja Absalom nousi varhain huomeneltain ja seisoi porttitien vieressä, ja kuin jollakin oli asiaa tulla kuninkaan tykö oikeuden eteen, kutsui Absalom sen tykönsä ja sanoi: sinun palvelias on yhdestä Israelin sukukunnista,

Pea naʻe faʻa tuʻu hake hengihengi ʻa ʻApisalomi, ʻo ne tuʻu ʻi he hūʻanga ʻoe matapā ʻoe kolo: pea ka ai ha tokotaha kuo ai haʻane meʻa ke fakamaauʻi, pea haʻu ia ki he tuʻi ke fai hono fakamaauʻi, pehē, ne ui mai ia ʻe ʻApisalomi kiate ia, mo ne pehē, “Ko e kolo fē ia ʻoku ke haʻu mei ai?” Pea naʻa ne pehē, “Ko hoʻo tamaioʻeiki ko e tokotaha mei he ngaahi faʻahinga ʻo ʻIsileli.”

3 Niin Absalom sanoi hänelle: katso, sinun asias on oikia ja selkiä; mutta ei ole yksikään siellä kuninkaalta asetettu, joka sinua kuulis.

Pea naʻe pehē ʻe ʻApisalomi kiate ia, “Vakai, kuo lelei mo totonu ʻa hoʻo ngaahi meʻa; ka ʻoku ʻikai ha taha mei he tuʻi ke fanongo kiate koe.”

4 Ja Absalom sanoi: kuka minun asettais tuomariksi maalla, että jokainen tulis minun tyköni jolla jotain asiaa ja kaipaamista on, auttaakseni häntä oikeuteen?

Naʻe pehē foki ʻe ʻApisalomi, “Taumaiā kuo fakanofo au ke fakamaau ʻi he fonua, koeʻuhi ke haʻu kiate au ʻae tangata kotoa pē ʻoku ai haʻane meʻa ke ʻekeʻi pe fakamaauʻi, pea te u fai angatonu ʻeau kiate ia!”

5 Ja kuin joku tuli hänen tykönsä kumartamaan häntä, ojensi hän kätensä ja tarttui häneen, ja antoi hänen suuta.

Pea naʻe pehē, ʻi heʻene haʻu ʻo ofi ha tokotaha kiate ia ke fai ʻene fakaʻapaʻapa kiate ia, naʻa ne faʻa mafao atu hono nima, ke faʻofua ki ai mo ʻuma kiate ia.

6 Niin teki Absalom kaikelle Israelille, kuin he tulivat oikeuden eteen kuninkaan tykö; ja niin varasti Absalom Israelin miesten sydämet.

Pea naʻe fai pehē ʻe ʻApisalomi ki he kakai ʻIsileli kotoa pē ʻaia naʻe haʻu ki he tuʻi ke fakamaauʻi: pea naʻe pehē pe ʻae kaihaʻasi ʻe ʻApisalomi ʻae loto ʻoe kau tangata ʻo ʻIsileli.

7 Ja tapahtui neljänkymmenen ajastajan perästä, että Absalom sanoi kuninkaalle: minä menisin ja täyttäisin lupaukseni, jonka minä lupasin Herralle Hebronissa.

Pea naʻe hoko ʻo pehē ʻi heʻene hili mai ʻae taʻu ʻe fāngofulu, naʻe lea ʻa ʻApisalomi ki he tuʻi, [ʻo pehē], “ʻOku ou kole ke ke tuku au ke u ʻalu ʻo fai ʻa ʻeku fuakava, ʻaia kuo u fuakava kia Sihova, ʻi Hepeloni.

8 Sillä silloin kuin minä asuin Gessurissa Syriassa, lupasi sinun palvelias lupauksen ja sanoi: kuin Herra tuo minun kerran Jerusalemiin jälleen, palvelen minä Herraa.

He naʻe fai ʻe hoʻo tamaioʻeiki ha fuakava lolotonga ʻa ʻeku nofo ʻi Kesuli ʻi Silia, ʻo pehē, ‘Kapau ʻe toe ʻomi moʻoni au ki Selūsalema, te u toki tauhi ai kia Sihova.’”

9 Kuningas sanoi hänelle: mene rauhassa! Ja hän nousi ja meni Hebroniin.

Pea naʻe pehē ʻe he tuʻi kiate ia, “Ke ke ʻalu ʻi he fiemālie.” Pea naʻa ne tuʻu hake ai, mo ne ʻalu ki Hepeloni.

10 Mutta Absalom oli lähettänyt vakoojat kaikkiin Israelin sukukuntiin, ja käski sanoa: kuin saatte kuulla torven äänen, niin sanokaat: Absalom on kuningas Hebronissa.

Ka naʻe fekau atu ʻe ʻApisalomi ʻae kau mataki ki he faʻahinga kotoa pē ʻo ʻIsileli, ʻo ne pehē, “Ka mou ka fanongo leva ki he leʻo ʻoe meʻalea, te mou toki pehē, ‘Kuo pule ʻa ʻApisalomi ʻi Hepeloni.’”

11 Mutta Absalomin kanssa meni kaksisataa miestä Jerusalemista, jotka olivat kutsutut; mutta ne menivät yksinkertaisuudessansa, eikä mitään asiasta tietäneet.

Pea naʻe ʻalu fakataha mo ʻApisalomi mei Selūsalema ʻae kau tangata ʻe toko uangeau naʻe fili; pea naʻa nau ʻalu fakafaai noa ʻakinautolu, pea naʻe ʻikai tenau ʻilo ha meʻa.

12 Ja Absalom lähetti myös Ahitophelin Gilonilaisen, Davidin neuvonantajan, perään hänen kaupungistansa Gilosta, kuin hän uhria uhrasi; niin tehtiin juuri vahva liitto, ja paljo kansaa lisääntyi ja eneni Absalomin tykö.

Pea naʻe fekau ʻe ʻApisalomi kia ʻAhitofeli ko e tangata Kilo, ko e taha ʻi he kau mātuʻa ʻo Tevita, ke haʻu mei hono kolo ko Kilo, lolotonga ʻa ʻene fai ʻae ngaahi feilaulau. Pea naʻe tuʻu kaukaua ʻae fakaaoao; he naʻe tupu ke tokolahi maʻuaipē ʻae kakai naʻe kau mo ʻApisalomi.

13 Ja yksi tuli ja ilmoitti sen Davidille, ja sanoi: Israelin miesten sydän on kääntynyt Absalomin jälkeen.

Pea naʻe haʻu ʻae talafekau kia Tevita, ʻo ne pehē, “Kuo muimui ʻae loto ʻoe kau tangata ʻo ʻIsileli kia ʻApisalomi.”

14 Ja David sanoi kaikille palvelioillensa, jotka hänen kanssansa Jerusalemissa olivat: nouskaamme ja paetkaamme, sillä muutoin ei pääse yksikään meistä Absalomin edestä! rientäkäät menemään, ettei hän äkisti karkaisi meidän päällemme, ja ottaisi meitä kiinni, ja vahingoitsisi meitä ja löisi kaupunkia miekalla.

Pea naʻe pehē ʻe Tevita ki heʻene kau tamaioʻeiki kotoa pē naʻe ʻiate ia ʻi Selūsalema, “Tuʻu hake, pea ke tau hola; he ka ʻikai pea ʻe ʻikai te tau hao meia ʻApisalomi: fakatoʻotoʻo ke tau ʻalu, telia naʻa ne hoko fakafokifā mai, pea ne ʻomi ʻae kovi kiate kitautolu, pea ne teʻia ʻae kolo ʻaki ʻae mata ʻoe heletā.”

15 Kuninkaan palveliat sanoivat kuninkaalle: mitä meidän herramme kuningas valitsee, katso tässä me palvelias olemme.

Pea naʻe pehē ki he tuʻi ʻe he kau tamaioʻeiki ʻoe tuʻi, “Vakai, ko hoʻo tamaioʻeiki kimautolu ʻi he meʻa kotoa pē ʻaia te ke fekau mai.”

16 Ja kuningas kävi jalkaisin ulos kaiken huoneensa kanssa; mutta hän jätti kymmenen jalkavaimoa huoneita vartioitsemaan.

Pea naʻe ʻalu atu ʻae tuʻi, pea naʻe muimui kiate ia ʻa ʻene kaunga nofoʻanga kotoa pē. Pea naʻe tuku ʻe he tuʻi ʻae kau fefine ʻe toko hongofulu, ko e sinifu, ke nau tauhi ʻae fale.

17 Ja kuin kuningas ja kaikki kansa olivat jalkaisin käyneet ulos, seisoivat he kaukana huoneista.

Pea naʻe ʻalu atu ʻae tuʻi, pea muimui ʻiate ia ʻae kakai kotoa pē, ki ha potu ʻaia naʻe mamaʻo atu, ʻo nofo ʻi ai.

18 Ja kaikki hänen palveliansa kävivät hänen tykönänsä, sitälikin myös kaikki Kretit ja Pletit; ja kaikki Gatilaiset kuusisataa miestä, jotka jalkaisin olivat tulleet Gatista, kävivät kuninkaan edellä.

Pea naʻe ʻalu atu mo ia ʻa ʻene kau tamaioʻeiki; pea naʻe ʻalu ʻo muʻomuʻa ʻi he tuʻi ʻae kakai Keliti, mo e kakai Peleti, pea mo e kakai Kati, ko e kau tangata ʻe toko onongeau ʻaia naʻe muimui kiate ia mei Kati.

19 Ja kuningas sanoi Ittaille Gatilaiselle: miksi sinä myös tulet meidän kanssamme? Palaja ja ole kuninkaan tykönä; sillä sinä olet muukalainen, ja olet tänne tullut sinun sialtas.

Pea naʻe pehē ai ʻe he tuʻi kia Itei ko e tangata Kati, “Ko e hā ʻoku ke haʻu ai koe mo kimautolu? Toe foki ki hoʻo potu, pea nofo mo e tuʻi: he ko e muli koe, pea ko e ʻāunofo pe foki.

20 Sillä eilen sinä tulit, ja minun pitäis tänäpänä antaman sinun käydä meidän kanssamme; mutta minä menen, kuhunka minä menen: palaja sinä ja vie sinun veljes myötäs. Sinun kanssas tapahtukoon armo ja vakuus!

Hangē pe naʻa ke haʻu ʻaneafi, pea ʻe lelei koā ʻa ʻeku ʻave koe he ʻaho ni ke hē fano pe mo kimautolu? Koeʻuhi te u ʻalu au ko ʻeku fai faʻiteliha pe, ka ke tafoki koe, pea toe ʻave ho kāinga, pea ke ʻiate koe ʻae ʻaloʻofa mo e moʻoni.”

21 Ittai vastasi kuningasta ja sanoi: niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin minun herrani kuningas elää, kussa ikänä herrani kuningas on, olisi se kuolemassa eli elämässä, siellä pitää myös sinun palvelias oleman.

Pea naʻe pehēange ʻe Itei ki he tuʻi, “ʻOku moʻui ʻa Sihova, pea hangē ʻoku moʻui ʻa hoku ʻeiki ko e tuʻi, ʻi he potu moʻoni ko ia ʻe ʻi ai ʻa hoku ʻeiki ko e tuʻi, ʻi he mate pe ʻi he moʻui, ʻi he potu pe ko ia ʻe ʻi ai ʻa hoʻo tamaioʻeiki.”

22 David sanoi Ittaille: tule ja käy meidän kanssamme. Ja niin kävi Ittai Gatilainen, ja kaikki hänen miehensä, ja kaikki lapset jotka hänen kanssansa olivat.

Pea naʻe pehē ʻe Tevita kia Itei, “ʻAlu pea ke mole atu.” Pea naʻe aʻa atu ʻa Itei ko e tangata Kati, pea mo ʻene kakai kotoa pē, pea mo ʻene fānau iiki kotoa pē naʻe ʻalu mo ia.

23 Ja kaikki maakunta itki suurella äänellä, ja kaikki väki meni kanssa. Ja kuningas kävi Kidronin ojan ylitse, ja kaikki kansa kävi edellä korven tietä.

Pea naʻe tangi ʻae fonua kotoa pē ʻaki ʻae leʻo lahi, pea naʻe aʻa atu ʻae kakai kotoa pē: naʻe aʻa atu foki ʻae tuʻi ʻi he vaitafe ko Kitiloni, pea naʻe ʻalu atu ʻae kakai kotoa pē, ʻo hanga ki he hala ki he toafa.

24 Ja katso, Zadok myös oli siellä ja kaikki Leviläiset, jotka hänen kanssansa olivat, ja he kantoivat Jumalan liitonarkin, ja panivat ylös Jumalan arkin. Ja Abjatar meni ylös, siihenasti kuin kaikki väki tuli kaupungista.

Pea vakai, ko Satoki foki, pea mo e kau Livai kotoa pē naʻe ʻiate ia, naʻa nau fua ʻae puha ʻoe fuakava ʻae ʻOtua: pea naʻa nau tuku hifo ʻae puha tapu ʻae ʻOtua; pea naʻe ʻalu hake ʻa ʻApiata kaeʻoua ke ʻosi ʻae ʻalu atu ʻae kakai kotoa pē mei he kolo.

25 Niin sanoi kuningas Zadokille: kanna Jumalan arkki kaupunkiin jälleen: jos minä löydän armon Herran edessä, niin hän tuo minun jälleen ja antaa minun nähdä hänen ja hänen majansa.

Pea naʻe pehē ʻe he tuʻi kia Satoki, “Toe ʻave ʻae puha tapu ʻae ʻOtua ki he kolo: kapau ʻe ʻofeina au ʻi he ʻao ʻo Sihova, te ne toe ʻomi au, ʻo ne fakahā ia kiate au pea mo hono fale nofoʻanga:

26 Mutta jos hän niin sanoo: et sinä ole minulle otollinen! katso, tässä minä olen: hän tehköön minulle, mitä hän tahtoo!

Pea kapau te ne pehē mai, ‘ʻOku ʻikai te u ʻilo ha fiemālie ʻiate koe; vakai, ko au eni, tuku ke ne fai kiate au ʻo hangē ko ia ʻoku lelei kiate ia.’”

27 Ja kuningas sanoi papille Zadokille: sinä näkiä, palaja rauhassa kaupunkiin, ja molemmat teidän poikanne teidänkanssanne, Ahimaats sinun poikas ja Jonatan AbJatarin poika.

Naʻe pehē foki ʻe he tuʻi kia Satoki ko e taulaʻeiki, “ʻIkai ko e tangata kikite koe? Foki atu ki he kolo ʻi he fiemālie, ʻa koe mo ho ongo foha ʻe toko ua, ʻa ʻAhimasi ko ho foha ʻoʻou, pea mo Sonatane ko e foha ʻo ʻApiata.

28 Katso, minä odotan tasaisella kedolla korvessa siihenasti kuin teiltä sana tulee, tekemään minulle tiettäväksi.

Vakai, te u nofo tatali pe au ʻi he potu tafangafanga ʻoe toafa, kaeʻoua ke ʻomi ha lea meiate kimoutolu ke fakamatala kiate au.”

29 Niin Zadok ja AbJatar kantoivat Jumalan arkin Jerusalemiin, ja olivat siellä.

Ko ia naʻe toe ʻave ai ʻae puha tapu ʻae ʻOtua ki Selūsalema ʻe Satoki pea mo ʻApiata, pea naʻa na tatali ʻo nofo ʻi ai.

30 Mutta David meni ylös öljymäen paltaa myöten ja itki käydessänsä, ja hänen päänsä oli peitetty, ja kävi kengittä; niin myös kaikki kansa, jotka hänen kanssansa olivat, peittivät päänsä, ja käyden astuivat ylös ja itkivät.

Pea naʻe fofonga hake ʻe Tevita ʻi he hakeʻanga ʻo ʻOlive, pea naʻa ne tangi pe mo ʻalu hake, pea naʻe pūlou ʻa hono ʻulu pea naʻa ne ʻalu kuo telefua pe ʻa hono vaʻe: pea ko e kakai fulipē naʻe ʻiate ia, naʻe pūlou taki taha ʻe he tangata ʻa hono ʻulu, pea naʻa nau ʻalu hake, pea naʻa nau ʻalu hake pe mo e fai ʻae tangi.

31 Ja kuin Davidille ilmoitettiin Ahitophelin olevan liitossa Absalomin kanssa, sanoi hän: Herra, tee Ahitophelin neuvo tyhmyydeksi!

Pea naʻe tala ʻe he tokotaha kia Tevita, ʻo pehē, Kuo kau ʻa ʻAhitofeli ki he kau fakaaoao ʻoku ʻia ʻApisalomi. Pea naʻe pehē ʻe Tevita, “ʻE Sihova, ʻoku ou kole kiate koe, ke ke liliu ke vale ʻae fakakaukau ʻa ʻAhitofeli.”

32 Ja kuin David tuli kukkulalle, kussa Jumalaa rukoiltiin, katso, Husai Arkilainen kohtasi häntä reväistyllä hameella, ja multaa hänen päänsä päällä.

Pea naʻe hoko ʻo pehē, ʻi heʻene hoko hake ʻa Tevita ki he tumutumu [ʻoe moʻunga], ʻaia naʻa ne lotu ai ki he ʻOtua, vakai, naʻe fakafetaulaki mai kiate ia ʻa Husai ko e tangata ʻAliki, kuo mahaehae hono kofutuʻa, pea [pani ʻaki ]ʻae kelekele ʻa hono ʻulu:

33 Ja David sanoi: jos seuraat minua, niin sinä olet minulle kuormaksi.

‌ʻAia naʻe pehē ki ai ʻe Tevita, “Kapau te ta ō mo au, te ke hoko ko e fakamāfasia kiate au:

34 Mutta jos palajat kaupunkiin ja sanot AbsalomilIe: minä olen sinun palvelias, kuningas, joka ennen isääs olen kauvan palvellut, ja tahdon olla nyt sinun palvelias: ja näin sinä minulle teet Ahitophelin neuvon tyhjäksi.

Ka ka ke ka toe ʻalu ki he kolo, pea ke pehē kia ʻApisalomi, ʻE Tuʻi, te u hoko au ko hoʻo tamaioʻeiki; naʻaku tauhi ki hoʻo tamai ʻo aʻu mai ki he kuonga ni, pea ko eni te u tauhi kiate koe: pea ko e meʻa ia te ke faʻa veuveuki ai ʻae fakakaukau ʻa ʻAhitofeli.

35 Eikö Zadok ja AbJatar papit ole sinun kanssas? Ja kaikki, mitäs kuulet kuninkaan huoneessa, ilmoita papeille Zadokille ja AbJatarille.

Pea ʻikai ʻe ʻi ai mo koe ʻa Satoki pea mo ʻApiata ko e [ongo ]taulaʻeiki? Pea ko ia ʻe pehē pe, ko ia kotoa pē te ke fanongo ki ai mei he fale ʻoe tuʻi, te ke fakahā ia kia Satoki pea mo ʻApiata ko e [ongo ]taulaʻeiki.

36 Katso, heidän kaksi poikaansa ovat siellä heidän kanssansa, Ahimaats Zadokin poika ja Jonatan AbJatarin poika: niiden kanssa te saatte lähettää minulle, mitä te kuulette.

Pea vakai, ʻoku ʻiate kinaua hona ongo foha ʻe toko ua, ʻa ʻAhimasi ko e foha ʻo Satoki, pea mo Sonatane ko e foha ʻo ʻApiata; pea te ke ʻomi ʻiate kinaua ʻae tala ʻoe meʻa kotoa pē ʻaia te ke faʻa fanongo ki ai.”

37 Niin Husai Davidin ystävä meni kaupunkiin ja Absalom tuli Jerusalemiin.

Ko ia naʻe ʻalu ai ki he kolo ʻa Husai ko e kāinga ʻo Tevita, pea naʻe hoko mai ʻa ʻApisalomi ki Selūsalema.